keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Me ei moikkailla

Mä oon onnellinen siitä, että toi "me ei moikkailla hihnassa" -tapa on leviämässä lupaavasti. Siitä oli jotain Facebook -projektiakin jollain kouluttajalla, että pyydettäisiin ensin edes lupa, että saako tulla iholle vai ei ja nykyään aika paljon saa lenkkeillä ihan rauhassa.

Sitä voi tosin edesauttaa myös se, että se on mulle täysi ehdottomuus ja mä oon ihan tasan just niin naama nurinpäin kuin tilanne vaatii, että kukaan ei iholle väkisin änkeä. Hihna on mun aluetta ja se ei ole luonnollinen tila koiralle; se ei pysty itse vaikuttamaan liikkumiseensa eikä kohtaamaan toista koiraa haluamallaan tavalla. Hihnassa lähestymisen kulma on valmiiksi uhkaava ja aina vaan pahenee jos koira kaiken lisäksi vetää. Siinä asennossa on vähän hankala näyttää ystävälliseltä.

Mä oon vähän sitä mieltä, että jos koira luottaa mun handlaavan tilanteen ja pitävän muut poissa, se ei koe tarvetta puolustaa tilannetta itse. Ajattelen myös, että koira ei osaa erottaa minkä takia uhkaavasti käyttäytyvä koira ei pääsisi iholle, jos se kilttikin koira pääsi. Se aiheuttaa epävarmuutta ja monesti seuraava vaihe on itsepuolustus ja sitten taas selitellään, että kun on niin kovapäinen koira ja on niin hirveesti sitä luonnetta.

Ja mä oon aina itse mun koirien ja ohitettavan välissä. Oon muurina ja suojana ihan myös fyysisesti, se on selkeetä mun koirille ja se on selkeetä sille toiselle, kun tuijotan vaan eteenpäin, koirat kaukana ohitettavasta, niin aika harvalla tulee edes mieleen alkaa kysymään, et voisko vähän tutustua. Ja niinku jossain toisessa postauksessa ton toisen blogin puolella mainitsin, niin niitä maahan juurtuvia aikapommeja en ohita ikinä, koska yleensä aina ne räjähtää kohdalla. Eikä se oo kellekään kivaa, siinä säikähtää ite ja siinä säikähtää mun koirat. Sit vaan seistään ja odotetaan niin kauan, että se jumiutunu koira ehkä saadaan maaniteltua liikkelle. Mikä siinä on niin vaikeeta, jos koira painaa muutaman kilon niin eiköhän se ihan hihnasta vetämällä liiku...?

Sama koskee myös vapaana ollessa. Monesti ollaan esimerkiksi Lemmenlaakson pelloilla lenkkeilty, koirat tietysti vapaina. Jos pellon toista reunaa menee koiria, niin sinne ei ole asiaa mennä ja samaa toivon niiltä toisiltakin. Joskus on meidän huomioimattomuudesta huolimatta joku lähteny pyrkimään koirinensa luokse, niin oon ottanu koirat kiinni ja jatkanu matkaa niin yleensä siitä tajutaan, että nyt ei olla tutustumassa.

Mä vaan oon niin huono ottamaan riskejä näissä asioissa. Mun koirat ei oo ikinä joutunu tappeluun enkä haluu ottaa sitä riskiä. Ne on kilttejä ja avoimia ja toivon, että ne on sitä myös jatkossa. Yksikin huono kontakti voi pilata kaiken. Noilla on seuraa toisistaan ja vieraat kontaktit on lähinnä tuttujen koiria, joista yleensä siis tietää jo etukäteen, että homma varmasti toimii. Lähinnä Birren takia, koska se ei tuu toimeen saman ikästen narttujen kanssa. Se ei oo aggressiivinen eikä ala tappelemaan, mutta sen verran epävarma, että välttelee niitä tilanteita. Selkeesti vanhempi tai nuorempi narttu on taas ihan ok. Tuttujen koirat on niitä joiden kanssa on "pakko" tulla toimeen, sillon tilannetta on helpompi valvoa ja ohjata. Ei varmaan yllätä, etten käy koirapuistoissa. Nää on mun mielestä vääriä paikkoja ottaa riskejä.

Joten pitäkää vaan mua inhottavana ämmänä jatkossakin, me ei moikkailla. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti