tiistai 2. lokakuuta 2012

Reenii reenii pitkästä aikaa!

Tänään otettiin eka erä treenaamista omin neuvoin. Bean kanssa otin aika paljon seuraamista, tavaran noutoa ja paikallaanmakuuta.

Tota tavaroiden nostelua treenattiin kotona pitkästä aikaa toissailtana. Ensimmäinen kolme minuuttia meni sellaseen turhaumapiikkiin joka sisälsi tosi paljon erilaisia variaatioita tassun tarjoamisesta aina lattialla kierimiseen. Lopulta Bea onneks rupes luomaan katseita myös tavaran (ensin aurinkolasit, sitten lusikka) suuntaan ja pääsin pikasesti kehaisemaan. Koira vilkas mua pää vinossa ja otti uudelleen kontaktia esineeseen. Taas kehu ja sit esine vihdoin eksy suuhunkin asti.

Sit alko se heitteleminen. Mä oon niin kauan hyväksyny vaan sen, että esine, pallo tai mikä vaan tuodaan siihen abaut luokse ja sylkästään suusta. Sen takia esineet ei pysyny suussa, vaan Bea heitteli ja viskeli ja huiski niitä ihan miten sattu. Pikkuhiljaa se rupes pitämään niitä pidempiä aikoja, rauhottu istumaan, pystyin silittämään sitä ilman tavaran pudottamista ja sain sen pois just sillon ku ite pyysin. Loppuun otettiin ihan jo pentuna opeteltua keskittymistreeniä, missä koira makaa ja sen eteen tassujen väliin laitetaan nami, jonka saa ottaa vasta luvalla, siihen asti pidetään katsekontakti. Koiran vire laskee merkittävän alas ja harjotteluhetki on hyvä lopettaa matalalle vireelle.

Nyt ulkona tavaroiden tuominen oli alkuun ihan samaa heittelyä, mutta huomattavasti nopeemmin se muisti, mitä piti tehdä. Jostain todella kummallisesta syystä en saa tota nostamaan avaimia?

Bean kanssa treenattiin paikallamakuuta ja on siinä voinu ulkopuolisella yleisöllä olla viihdearvo korkeella, kun mä hyppelin, heiluttelin käsiä, ääntelin ja kaikkea muuta showta. Kaikki tämä vaan siks, että Bea oli tulossa luokse jokaisesta mun eleestä. Tosi nopeesti se siedätty kaikkeen ylimääräseen ja kuunteli vaan sitä oikeeta käskyä. Jäi sellanen turha kärkkyminen pois. Makuultaan toinen juttu mitä reenattiin oli se, että pystyin kiertämään sen taakse, ilman että se kääntyy mukana. Kiersin valtavaa ympyrää josta lähdin pienentämään ja lopulta kävelin ihan Bean ympäri, ilman että se ite käänty mukana.

Birren kanssa otettiin noutoa pidemmältä, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Pitäis jollain saada motivoitua tohon porokoiraan vähän energiaa, se on sellanen tasasen tylsä suorittaja. Varsinkin luoksetulot on sellasta löysää ravailua, pitää siihen alkaa saamaan enempi tapahtumaa.

Huomasin tänään taas miten herkästi mulla meinaa mennä hermo. Joutu pariin otteeseen laskemaan kymmeneen ja muistuttamaan itteensä olemaan itsevarma ja rento niin se koirakin tulee paremmin mukaan. Mä oon tällänen hermoraunio. Yleisesti ottaen tänään meni ihan kivasti ja tästä on hyvä lähtee jatkamaan. Ja ihan totta, treeniliivi on kaikkien aikojen kätevin keksintö. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti