lauantai 13. lokakuuta 2012

Tassunjälkiä sydämessä

Mulla on koira johon on helppo rakastua joka päivä uudelleen. Hyvinä päivinä siihen voi rakastua uudelleen monta kertaa päivässä. Bea on niin täynnä ylitsepursuavaa hyvää mieltä ja iloa, että se tarttuu väkisinkin. Se yrittää aina niin kauheesti ja täysillä ja paijaamisesta sen naama venyy suupieliä rypistävään hymyyn. Bea on vaan niin ihana. Sen rakastettavuudesta todisteena on myös se, että siihen on moni muukin ihastunu ja rakastunu, en vain mä. ;)

Ja niinä päivinä, kun mulla ei meinaa hermo kestää sen (sähläämisen) kanssa, en muista tarpeeksi usein kattoa peiliin. Kun muistais pitää omat hermot kurissa, rauhottua ite ja olla tasasen itsevarma, niin koirakin on ihan erilainen. Ja kun muistais sen, että toi koira tyytyy todella vähään. Sen mielestä kaikki tekeminen on kivaa eikä se kyllästy mihinkään. Toisekseen se on todella nopea oppimaan, joten on sääli miten vähän oon hyödyntäny sen intoa ja kykyä oppia uutta. Ton koiran kanssa olis rajattomat mahdollisuudet.

Mutta ei sillä, kyllä yhä edelleen mun sydän meinaa pakahtua rakkaudesta, kun toi aavistuksen pyylevä porokoira tulee vastaan kiemurrellen, häntä alhaalla viuhuen, selkä pyöreenä, korvat hassusti sivuilla ja suusta kuuluu sellasta örinän ja ulinan sekotusta, sillon tietää et se on todella ilonen. Mun kultapossu. Birre on ollu aina niin aikuinen. Sellanen rauhallinen ja fiksu. Bealta osaa odottaa vähän väliä sellasia hauskoja urpoilukohtauksia, mutta Birren tempaukset on kymmenen kertaa hauskempia, koska ne on niin harvinaisia ja yllättäviä.

Parhaimmillaan Birren "huumorintaju" on lasten kanssa leikkiessä. Se osaa varastaa lapsilta käsistä pallot ja kepit ja sit se pomppii kenguruloikkia riemusta kiljuvia lapsia karkuun ja jää pylly pystyssä oottamaan, kunnes tarpeeks läheltä loikkaa ja ohi juostessaan kevyesti tönäsee lapsia ohi mennessään. Ja koska se ei myöskään hypi vasten tai vedä hihnassa, niin se on aina ollu lasten suosikki. Enkä yhtään ihmettele miks.

Birre on myös maailman parasta seuraa, kun on kipeenä. Kerran sain ihan kammottavan yrjötaudin ja kuus tuntia laattasin putkeen. Birre istu koko sen ajan siinä yrjöämpärin vieressä ja katto mua huolestuneena, HAH ei olis kovin moni ihminen pystyny samaan. Sen jälkeen nous ihan kammottava kuume ja koko tän ajan Birre makas mun vieressä lämpöpatterina, ihan hiljaa ja rauhassa. Sillon ku Birreä puri kyy ja se oli lekurin jälkeen kotona tosi huonona, niin pääs kyllä Beakin sillon yllättämään. Se makas Birren vieressä aivan paikallaan ja vaan ihan varovasti haisteli Birren naamaa. Että kai sillä urpållakin aivot on. <3

Ei mulla muuta. Halusin vaan hehkuttaa, koska mulla vaan on niin sairaan ihania koiria. <3

Siivet maistuu porokoiralle oikein hyvin.. :)

Siinä teille todistusaineistoa: se ihan todella
nostaa ne avaimet!

Reipas ja suoraselkäinen tirriäinen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti