perjantai 30. marraskuuta 2012

Ai mitä? No lunta!

Nyt me sitä saatiin, siis sitä kauan toivottua lunta! Me saatiin sitä oikein kunnolla ja säätiedotukset lupailee ihanasti pakkasia, että taidetaan saada pitää nää lumet pidempäänkin. Huippua!

Aamulla heti oli jo pieni kerros saatu maahan ja matalia kasoja puskien juuriin sitä samaista lunta ja Beallahan levis pakka käsiin jo siitäkin riemusta. Se vaan kimpoili ja poukkoili. Birre ei montaa askelta päässy ovelta, kun se jo heittäyty pitkäkseen hankeen ja möyri monta metriä eteenpäin. Beaa en meinannu saada enää edes sisälle, se kun olis kamalan paljon mielummin vaan loikkinu pihalla.

Koko työpäivän ihastelin ikkunan läpi kuinka ulkona pyrytti lunta koko päivän ja voi ettien että sitä riemua kun vihdoin pääsin kotiin! Mun varustukella olis pärjänny vaikka Siperiassa ja vihdoin tuli pienten koirien aika päästä kunnolla vetämään hankirallia. Jos mä luulin, että Bea oli innoissaan aamulla, niin ei se kyllä oikeesti ees ollu. Illalla se vasta ihan oikeesti oli niin onnellinen, ettei se enää tienny itekään mitä oli tekemässä.

Bea ensin suti varmaan seittemän sekuntia paikallaan, ennenku alko keulimaan ja sitten se lähti! Se törmäili kinoksiin, kaatuili hankeen, juoksi päättömästi mutkitellen ja lopulta vaan heittäyty hankeen pitkäkseen pyörimään. En voinu muuta kuin nauraa ton tirriäisen rajatonta onnenpurkausta seuratessani.

Sen jälkeen käytiin 1,5 tunnin lenkki kaikki mahdollisimman lumiset alueet läpi kahlaten ja riekkuen. Tulin niin valtavan hyvälle tuulelle katsoessani noiden kahden mussukan painimista ja juoksentelua. Talvi on niin meidän juttu, ehdottomasti.

Toivottavasti lähipäivinä saatais vähän kuvamateriaaliakin. :)

Iltapalaa, nam!

torstai 22. marraskuuta 2012

Vetohuijaus

Olipas ihana iltalenkki! Ei ollu muita koiria liikenteessä ja saatiin hölkätä ihan rauhassa. Ja siis kyllä, mä hölkkäsin!

Ei toi meijän läheinen pururata mikään järin pitkä ole, mutta yhtäkkiä vaan jalat vei ja lähdin hölkäten eteenpäin. Oli hassua huomata että oho, mähän pystyn hölkkäämään muuallakin kuin juoksumatolla! Lenkkarit oli jalassa, joten askel oli kevyt, mutta t-paita, huppari ja toi uusi toppatakki + treeniliivi oli vähän yliampuva varustelu hölkkäämiseen. Hölkkäsin silti vaikka lämpöhalvaus olikin lähellä.

Birre hölkötteli mukana ilman hihnaa. Bea mun oli pakko ottaa kiinni, koska se ei ymmärrä eroa hölkkäämisen ja täysiä spurttaamisen välillä. Jokainen voi ihan itse miettiä, kumpaa vaihdetta Bea tavoitteli..

Bealla oli taas valjaat päällä, vaikka hihna olikin kiinni pannassa. Se tosiaan inhoaa valjaita ja siksi pidän sillä mahdollisimman usein valjaita ihan täysin ilman hihnaa tai vetoa. Nyt se innostu kuitenkin mun  hölkkäämisestä niin, että lähti hakemaan sijaintia mun sivulta suoraan eteen ja lähti vetämään pannalla. Vauhdissa napsautin Birreltä vapaaksi jääneen hihnan valjaisiin kiinni, eli mulla oli kaksi hihnaa kiinni yhdessä koirassa.

Niinhän siinä kävi, että sain pikkuhiljaa huijattua painetta pantaan kiinniteltyltä hihnalta siihen joka oli kiinni valjaissa. Niinpä Bea sitten ensimmäistä kertaa elämässään veti kevyesti valjailla, ihan täysin suorana ja ilman mitään venkoilua. Onnistunut huijaus! Ihan selkeesti mä vaan oon ollu aina liian hidas, kukapa sitä kävellen haluaiskaan vetää. Ei siis todellakaan ollu viimenen hölkkälenkki! :)

Tulipas kiva fiilis! :) Iltapalana Bealle Kanakasvis-mixiä ja Birrelle hevosen jauhelihaa ja luita.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Koirapuisto

Kyllä, otsikkokin sen kertoo: me oltiin tänään  koirapuistossa! Tunnelmaanne voi tosin latistaa se, että meidän puoli oli typötyhjä.

Käytiin reippaina nuorina kaupassa kävellen koko perheen voimin ja kotimatkalla koirat sai ensin juosta treenikentällä rallia, kunnes sain idean mennä siihen viereiseen koirapuistoon. Toisella puolella oli väkeä kuin markkinoilla konsanaan, mutta toinen puoli ammotti ihanasti tyhjyyttään. Täydellinen hetki luoksetulotreenille.

Bea ajo hirveetä aitarallia jonkun rähjäävän karvakasan kanssa ja naureskelin kuunnellessani kuinka tätä rähisijää komennettiin olemaan hiljaa - tuloksetta, mut tulipahan huudettua sit kuitenkin. Hyvä hyvä. Kesken hurjimman kiihdytyksen kiekasin käskyn tulla luokse ja voi että olin iloinen kun sieltä se tirriäinen lähti kaartamaan pois aidalta ja luokse.

Oon aatellu ostaa pillin. Siis sen sellasen niinku jalkapallossa on sillä tuomarilla. Koska mä en osaa viheltää tarpeeks uskottavasti enkä jaksais kiekua. Niin sitten keksin, että ostanpas pillin. Noi on jo pentuna opetettu siihen, että kun vihellys kuuluu niin sillon on kiire. Se nyt oli helppo opettaa: vihellä -> juokse karkuun niin pirun lujaa. Sen takia myös se pilli olis helppo opettaa ja nopeesti tulevassa tilanteessa mahollisimman hyvin käden ulottuville sijotettu pilli on tarpeeks kova ja pysäyttävä ääni, koska sitä tulis käytettyä niin paljon harvemmin.

Tai ehkä mä haluun vaan vaikeuttaa asioita entisestään ja lisätä välineiden ja tavaroiden määrää. Nii.

P.S. Talvi vois tulla jo!

Liebster


"Kyseessä on LIEBSTER- palkinto jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.


Varsinaista hommahan tässä ei ole, vaan säännöt kuuluvat näin:
  1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
  2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
  3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."
Ylläripyllärinä sain tälläsen hauskan haasteen sain Johannalta ja Vililtä joka on maailman pienin paimenkoira. Kiitos! :)

Haastekysymykset:

1. Paras hetki elämässäsi, joka liittyy koiriin.
Oi ja voi. Näitä on niin mahdottoman paljon enkä todellakaan osaa valita parasta. Ehkä niitä mieleen vahvimmin painuneita on etenkin se kun Birre haettiin kotiin. Se on kuitenkin se ensimmäinen ihan ihka oma koira ja se fiilis oli ihan käsittämättömän ihana kun yhtäkkiä tajusin, että mulla on sellanen pieni oma pallero siinä lahjetta repimässä. Yleisesti parhaimpia hetkiä on kattoa kun mun koirat tekee asioita, joita ne rakastaa ihan yli kaiken, kuten että Bea saa juosta niin kovaa kun  se vaan ikinä pystyy tai kun Birre pyörii lumihangessa. Mä olen onnellinen kun mun koirat on onnellisia.

2. Kuvaile koiraasi yhdellä sanalla ja lisää kuva, joka ilmentää tätä ominaisuutta koirassasi.
Birre on ikänsä myötä hellittänyt turhasta stressaamisesta ja osaa ottaa rennosti. Se on kaikessa helppoudessaan maailman tylsin koira. <3


Bea rakastaa kaikkea ja kaikkia niin paljon, ettei sille voi edes määrittää minkäänlaisia rajoja. Vähintään yhtä paljon se rakastaa juoksemista.


3. Minkä rotuinen on seuraava koirasi?
Asia on vähän puntarin alla, mutta eniten taitaa puoleensa vetää sellanen ruskea porokoira. 

4. Ärsyttävin piirre koirissasi?
Birre on liian pehmeä, paineistuu liikaa liian herkästi ja alkaa pakenemaan painetta, palautuu siitä huonosti. Beassa mua ärsyttää se, ettei se tykkää valjaista, koska pannan kanssa sen tekis mieli vetää, mutta ei saa, ja kun valjailla sais vetää niin se suunnilleen halvaantuu. Argh!

5. Hienoin/vaikein asia, jonka/jotka olet koirillesi opettanut?
Birre osaa esimerkiksi niin, että kun kävellessä kumarrun joka askeleella, niin se hyppää selän kautta yli toiselle puolelle. Ja se osaa sen tehä aika nopeella tahdilla. Birre myös osaa hypätä reppuselkään ja pomppia tasajalkaa paikallaan todella korkeelle.
Bea on juuri oppinut vähän peruuttamista ja viimeisimpänä temppuna se oppi kumartamaan, mikä on aika hauska liike.

6. Jos sinulla ei olisi koiria, mihin käyttäisit kaiken sen ajan, jonka nyt käytät koiriisi?

Varmaankin hevosiin.


7. Jos koirasi olisi ihminen...
..se ymmärtäisi olla vihainen mulle siitä, kuinka vähän se aktiviteetteja saakaan.

8. Kolme koirarotua, joita et koskaan edes harkitsisi ottavasi. Miksi?
Ettei nyt kukaan pahoita mieltään tiettyjä rotuja osoittelemalla, niin lähinnä tähän kastiin menee ylijalostetut rodut. Eli rodut joissa terveet yksilöt on lähinnä hämmentävä harvinaisuus. Rajut allergiat, huonot lonkat, hengitystieongelmat, lyhyet eliniät.


9. Mikä on tarina koirasi nimen takana?
Birrellä se tulee sen virallisesta nimestä Wauhtiwelhon Birre ja Bealle vaan visioitiin B-alkuista nimeä niin siitä sitten vaan tuli Bea. Nyt salaa mietin kolmatta B-alkuista nimeä..

10. Koiriesi tärkeimmät ihmiset, jos sinua ei lasketa
Bealle koko maailma, Birrelle varmaan mun poikaystävä ja mummo.

Ja nyt laitan listan blogeista jotka haastan:  

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Taas vapaapäivä!

Vapaapäivä ja aurinko paistaa, joten mitä muuta voi odottaa kuin isoa kasaa kuvia lenkiltä?! Päälle parin tunnin vaeltelulenkki metsässä, matkalle kertyi mittaa päälle 11km, mutta mä en tiedä miten luotettava toi sports tracker on tänään ollu, koska se näyttää huippunopeudeks 111km/h. Ja toisekseen toi talletus ei oo toiminu ihan loppuun asti. Noh, ainakin ihan pätevä se on kai suuntaa antamaan. 

Lenkkeilyn lisäksi kävin Tiinan apuna irtojuoksuttamassa Väiskin ja sen jälkeen moikkaamassa entisiä työkavereita. Birre käväisi myös tohtorin luona taas. Mikrobiylikasvua tai mitään muutakaan mainitsemisen arvoista ei tassuista enää löytynyt, joten antipojootit vedetään nyt loppuun ja sit vaan aletaan ihmettelemään. Pätkääkään en kyllä oikeestaan entistä viisaammaks tullu.



Tiputin avaimet maahan ja jatkoin matkaa.
Jonkun matkan päässä pyysin Beaa ettimään
mystisesti kadonneet avaimet. Tältä näyttää
itseensä tyytyväinen koira! :)

Birrekin sai etsiä avaimet. Sen mielestä
se vaan oli ihan naurettavan helppoa..

Kyllä se pullukkakin hypätä jaksaa ;)


Tää oli oikeesti vahinko. Bea oli menossa juomaan ja laitto
etutassut veteen, mutta totaalinen äkkisyvä vei mennessään.
Mahto olla vilponen kylpy, mutta eipä koira tuntunu palelevan
ainakaan läähättämisestä päätellen.






Porokoira nauttii ulkoilusta.



Porokoiran pinna palaa 3...2....1....

<3

perjantai 9. marraskuuta 2012

Aurinkoa

Olipas ihanaa alottaa päivä raikkaassa aurinkoisessa säässä. Tällä kertaa Birrekin pääsi mukaan peltoralleihin ja tutustumaan Titoon. Kuvakooste löytyy tosta alta seuraavasta postauksesta.

Birre käyttäyty just niinku olin olettanutkin. Se kiskas selän irokeesin pystyyn ja tunki vesimelonit kainaloihin, mutta se pienesti sointuva hysteria sen haukkumisessa kuitenkin aina paljastaa pelkän peitellyn epävarmuuden. Mutta koska tiedän, ettei se ole aggressiivinen voin sen luottaa kontaktiin uuden koiran kanssa, jonka myös tiedän kiltiksi ja Titohan nyt siihen hommaan on ihan huipputyyppi. Sellanen huoleton lepposa kaveri on aina hyvä uus tuttavuus.

Joten montaa metriä ei päästy eteenpäin, kun keesi laskettiin alas ja Birre tarjos ihan selkeitä leikkinkutsuja. Eli se oli sit siinä. Loppuretken se olikin sitten ihan tavallisen tylsä oma itsensä, Bea ja Tito riekku keskenään ja Birre vaan oli.

Porokoira on ollu nyt jo monta viikkoa varsin olemattomalla liikunnalla, niin varmasti jo ihan sen mielenterveydelle teki hyvää päästä näkemään uusia maisemia ja haistelemaan uusia tuulia. Vähän luulen, että vaikka se aina onkin melko rauhallinen tapaus niin tassuissa on jonkin verran arkuutta ja jäinen maa oli niille vähän liian järee alusta, että olis täysillä voinu riehua. Silti se näytti nauttivan koko matkasta ja kotona oli aivan rättiväsynyt.

Eilen illalla kotitreenien tuloksena Bea oppi uuden tempun: kumartamisen. Novalta saatuna kotiläksynä aloin opettaa koirille (lue: Bealle) peruuttamista ja nyt saan sen jo peruuttamaan luotani huoneen toisesta päästä toiseen päähän. Illalla sain ihan ylläripäähänpiston kumartamisesta ja Bea keksi hirmu nopeasti mitä yritin siltä pyytää. Hieno tyttö!


Porokoira menee hyvinkin kompaktiin tilaan!
Huomenna on edessä taas työpäivä ja sunnuntai eletään ihan kelien mukaan. Jos sunnuntaina säät sallii niin voitais mennä tekemään joku piiiiiiitkä rauhallinen lenkki. Tai sit vaan ollaan ja rötväillään, sen näkee sitten. :)

Vapaa(päivä)!

No hei mitä voi olettaa, että meidän vapaapäivänä tapahtuu? :)

Birre on vähän heikosti lämpeevää sorttia..


Pallonhaltijalla kepeet askeleet.

Siitä kaikille mallia! Kun ripustaa lelun kulmahampaaseen, voi
haukkua ilman että kukaan vie lelua!


Kun on vaan niin sairaan kivaa!


torstai 8. marraskuuta 2012

Sijoitus

tuhlasin sijoitin tänään koiriin aika isolla rahalla. Ostin molemmille Zero DC Short -valjaat, punaiset tottakai. Beahan ei oo koskaan voinu sietää valjaita, mutta nyt päätin, että sen on aika opetella sekin ihme.

Beassa kuitenkin on tota virtaa niin haluun opettaa sen vetämään valjailla. Tehokkaampaa treeniä vähän pienemmälläkin lenkillä. Alkuun kuitenkin se vaan joutuu pitämään niitä päällään, että oppii elämään niitten kanssa rennosti, jännittyneellä koiralla vedättämisellä ei saa kuin murhetta aikaan. Tavotteena olis ainakin päästä kiskomaan pulkkaa tai kelkkaa joskus.

Koirat sai myös Hurtta Lifeguard hihnat (150cm). Ne on sellaset hysteerisen kirkkaan pinkit ja ne ympäriämpäri kiertävät heijastinpinnat on niin sairaan kirkkaat. Niissä valjaissa kiertää myös ympäri heijastimet, joten nyt pitäis koirien ainakin näkyä. Mun näkyvyys kun saatais vielä kohilleen niin menis jo aika hyvin.

Sen lisäksi ostin Murren Kanakasvis-mixiä ja Sikakasvis-mixiä. Birren tassut näyttäis lupaavasti olevan jo voiton puolella ja päivä päivältä näyttää paremmalta! Pidän sen kuitenkin ihan täysin terveeksi asti Kanakasvis-mixillä, kalkkunan jauhelihalla ja siivillä. Sit kun saadaan koira täysin terveeksi niin on helpompi lähteä selvittämään, oliko aiheuttajana jokin yksittäinen ruoka-aine vai esimerkiks kuivamuonat ylipäänsä.

Toi Birren koko tassujen räjähtäminen voi myös olla monen sattuman onneton summa. Koska oikeastaan ainahan sillä on ollu jotain oireita kuivamuonista ja useimmiten ne on oireillu tassujen kautta. Että siellä on voinu olla joku lievä tulehdus tai tulehduksen alku suolistossa päällä jo pitkään ja noi tassuthan räjähti pahiten aika lailla samaan aikaan juoksujen kanssa. Eli siinä olis voinu se hormonimyrsky päästää sieltä pöpöt riehumaan ja tulos oli mitä oli. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että tää paranemisen suunta nyt olisi pysyvä ja jatkuisi näin lupaavasti. Tassunpohjien iho on kuivaa ja vaaleaa ja punoitus näyttäisi olevan lähinnä karvoihin tarttunutta, rakkuloita, anturoiden kuoriutumista ja kutinaa ei enää ole.

Koirat oli tänään mukana töissä ja pitkä työpäivä teki tehtävänsä: molemmat on ihan rättiväsyneitä. Huomenna on ansaittu vapaapäivä ja on luvattu ihan huippuihanaa aurinkoista säätä! Oon jo valmiiks niin hyvin hyvin onnellinen. :)

Työn uuvuttama porokoira.. :)
Ootan talvea jo niin urpolla innolla, et lätkäsen tähän loppuun kuvia mökiltä Porvoosta talvelta 2010. Birre oli hoikka ja Bea oli muutenvaan niin kamalan pieni rimppakinttu. <3




maanantai 5. marraskuuta 2012

Viihdettä

Eilen mä sen keksin! Oltiin illalla treenikentällä hyppimässä tavallista hyppyestettä ja A-estettä, kun mä sen hiffasin: me mennään Bean kanssa agilitykurssille!

Mähän en tajua agilitysta (vai agilitystä? Häh?) yhtään helvetin mitään ja mulla on koira joka ei osaa hypätä. Tai osaa se, silleen tasajalkaa neliskanttisesti. Meillä on siis opettelemista molemmilla. Se on kuitenkin nopee ja energinen koira joka on myös ketterä ja sillä on loputon motivaatio tehdä ja oppia. Tarvii vaan opettaa mut opettamaan.

Vastapainona agilityn energisyydelle on tässä suunniteltu taas aloitettavaksi kaikkia nenää vaativia juttuja. Nenän kautta pitää keskittyä ja laskea kierrokset sellaselle tasolle, että aivotyöskentely on mahdollista. Kaikki aivotyötä vaativa toiminta tasottaa (ja väsyttää) Beaa todella tehokkaasti ja noin hysteeriselle koiralle se tekee enemmän kuin hyvää. Mä kuitenkin haluan, että koira osaa myös rauhottua ja työskentely voi tapahtua myös matalimmilla kierroksilla.

Mutta enivei, me lähetään kokeilemaan agilitya heti kun vaan sopivan tuntunen (sijainti ja ajankohta mätsää) ryhmä löytyy! Me ollaan ihan just Cruftsin suurin ohjelmanumero. (Jos joku itse treenaa/on treenannut kivassa paikassa niin saa vinkata!)

Birre opettaa miten tää tehdään rauhallisesti.. :)


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Duunarit

Koirien osalta ei oo juurikaan mitään uutta kirjotettavaa. Ne on ollu ahkerina mukana töissä ja käyttäytyneet oikein ihmisiksi. Birre aina välillä haukahtelee, mutta pääasiassa se osaa ihan hyvin käyttäytyä. Tosi hyvin huomaa miten rankkaa on pienille koirille toi työnteko, koska iltaisin on ollu hyvin hiljaisia koiria.

Asensin Beaan sellasen vihreen valon roikkumaan pantaan. Koska tota kokonaan mustaa koiraa ei pimeessä näe edes sitä vähää mitä porokoirasta paistaa. Toisekseen Bea liikkuu niin paljon nopeemmin kuin Birre, että senkin takia sen perässä pysyminen on haastavampaa. Nyt meillä on sellanen vihree valo joka pomppii pimeydessä. :)

Me ollaan jotenki Bean kanssa ruvettu tajuamaan, että miten seurataan. Bea tekee sen temmolla, innolla ja sellasella hauskalla riemulla. Se osaa sen eteenpäin menemisen lisäksi kääntyä niin liikkeessä kuin paikallaan ja sen bravuuri on meidän oma viritys seurata peruuttaen, koska Bea osaa senkin.

Kotitreeneinä ollaan vedetty ihan perusjuttuja ja -käskyjä. Back to basics, kun tajusin että etenkin Bealla tahtoo mennä niinkin akrobaattiset käskyt kuin "istu" ja "maahan" toisinaan sekasin. Niitä ollaan hinkattu ja hangattu paremmin päähän meille molemmille ja kyllä tää taas alkaa sujumaan.

Vielä pitäis vähän lisää aktivoitua koirien suhteen ja koen välillä rajuja omantunnontuskia niiden tylsistymisestä, mutta parannan tilannetta koko ajan. Pakkohan mun on osottaa olevani maailman paras ja reippain koiranomistaja, koska tää pentukuume pahenee pahenemistaan. ;) Suurta tuskaa tuottaa meillä duunissa käyvä 4-5kk raitapaitainen lk holskuvauva. Herranen aika se ipana on ihana!!

Onneks mulla on tässä vielä henkinen taistelu kesken, että sopiiko mun laumaan paremmin se kauan haaveiltu ruskea porokoira vai esimerkiks just tollanen hörökorvanen raitapaita vai olisko sittenkin joku pikkukoira vai ehkä sittenkin vielä joku muu...

Mun oma personal trainer!

Järvenpään Lemmenlaakso <3

Lempparissa on näkyvyyttä ja tilaa! :)