perjantai 30. marraskuuta 2012

Ai mitä? No lunta!

Nyt me sitä saatiin, siis sitä kauan toivottua lunta! Me saatiin sitä oikein kunnolla ja säätiedotukset lupailee ihanasti pakkasia, että taidetaan saada pitää nää lumet pidempäänkin. Huippua!

Aamulla heti oli jo pieni kerros saatu maahan ja matalia kasoja puskien juuriin sitä samaista lunta ja Beallahan levis pakka käsiin jo siitäkin riemusta. Se vaan kimpoili ja poukkoili. Birre ei montaa askelta päässy ovelta, kun se jo heittäyty pitkäkseen hankeen ja möyri monta metriä eteenpäin. Beaa en meinannu saada enää edes sisälle, se kun olis kamalan paljon mielummin vaan loikkinu pihalla.

Koko työpäivän ihastelin ikkunan läpi kuinka ulkona pyrytti lunta koko päivän ja voi ettien että sitä riemua kun vihdoin pääsin kotiin! Mun varustukella olis pärjänny vaikka Siperiassa ja vihdoin tuli pienten koirien aika päästä kunnolla vetämään hankirallia. Jos mä luulin, että Bea oli innoissaan aamulla, niin ei se kyllä oikeesti ees ollu. Illalla se vasta ihan oikeesti oli niin onnellinen, ettei se enää tienny itekään mitä oli tekemässä.

Bea ensin suti varmaan seittemän sekuntia paikallaan, ennenku alko keulimaan ja sitten se lähti! Se törmäili kinoksiin, kaatuili hankeen, juoksi päättömästi mutkitellen ja lopulta vaan heittäyty hankeen pitkäkseen pyörimään. En voinu muuta kuin nauraa ton tirriäisen rajatonta onnenpurkausta seuratessani.

Sen jälkeen käytiin 1,5 tunnin lenkki kaikki mahdollisimman lumiset alueet läpi kahlaten ja riekkuen. Tulin niin valtavan hyvälle tuulelle katsoessani noiden kahden mussukan painimista ja juoksentelua. Talvi on niin meidän juttu, ehdottomasti.

Toivottavasti lähipäivinä saatais vähän kuvamateriaaliakin. :)

Iltapalaa, nam!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti