torstai 22. marraskuuta 2012

Vetohuijaus

Olipas ihana iltalenkki! Ei ollu muita koiria liikenteessä ja saatiin hölkätä ihan rauhassa. Ja siis kyllä, mä hölkkäsin!

Ei toi meijän läheinen pururata mikään järin pitkä ole, mutta yhtäkkiä vaan jalat vei ja lähdin hölkäten eteenpäin. Oli hassua huomata että oho, mähän pystyn hölkkäämään muuallakin kuin juoksumatolla! Lenkkarit oli jalassa, joten askel oli kevyt, mutta t-paita, huppari ja toi uusi toppatakki + treeniliivi oli vähän yliampuva varustelu hölkkäämiseen. Hölkkäsin silti vaikka lämpöhalvaus olikin lähellä.

Birre hölkötteli mukana ilman hihnaa. Bea mun oli pakko ottaa kiinni, koska se ei ymmärrä eroa hölkkäämisen ja täysiä spurttaamisen välillä. Jokainen voi ihan itse miettiä, kumpaa vaihdetta Bea tavoitteli..

Bealla oli taas valjaat päällä, vaikka hihna olikin kiinni pannassa. Se tosiaan inhoaa valjaita ja siksi pidän sillä mahdollisimman usein valjaita ihan täysin ilman hihnaa tai vetoa. Nyt se innostu kuitenkin mun  hölkkäämisestä niin, että lähti hakemaan sijaintia mun sivulta suoraan eteen ja lähti vetämään pannalla. Vauhdissa napsautin Birreltä vapaaksi jääneen hihnan valjaisiin kiinni, eli mulla oli kaksi hihnaa kiinni yhdessä koirassa.

Niinhän siinä kävi, että sain pikkuhiljaa huijattua painetta pantaan kiinniteltyltä hihnalta siihen joka oli kiinni valjaissa. Niinpä Bea sitten ensimmäistä kertaa elämässään veti kevyesti valjailla, ihan täysin suorana ja ilman mitään venkoilua. Onnistunut huijaus! Ihan selkeesti mä vaan oon ollu aina liian hidas, kukapa sitä kävellen haluaiskaan vetää. Ei siis todellakaan ollu viimenen hölkkälenkki! :)

Tulipas kiva fiilis! :) Iltapalana Bealle Kanakasvis-mixiä ja Birrelle hevosen jauhelihaa ja luita.

2 kommenttia:

  1. Voi että, mä niin tykkään hölkätä isojen koirien kanssa! Mun tuttavien koirat mitä oon siihen tarkoitukseen joskus lainannut, on sellaisia et lähinnä joutuu vain jarruttelemaan. :D Siitä saa sellaisetkin lihakset niin kipeäksi, mitä ei tiennyt et on edes olemassa!
    Toi reilu 10kg heeleri on kyl kovasti yrittänyt vetää mua, sille on ihan omat husky-valjaatkin sitä varten, mut on se kuiteski VÄHÄN eri juttu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aikanaan saanu omaan juoksuvyöhöni kiinni oikeesti ison koiran ja sain kokea mitä se on kun se ihan oikeesti lähtee vetämään. Hyvä kun siinä omat jalat ehti maata hipaista kun tukka putkella yritin pysyä vauhdissa mukana :D

      Hihii voi mulla on niin elävä mielikuva Vilistä kiskomassa voimiensa takaa hienojen valjaidensa kanssa <3 Asenne on kaikista tärkein ;)

      Poista