sunnuntai 30. joulukuuta 2012

2012 -> 2013

Joskus porokoiraa hankkiessani pyörittelin haavekuvia harrastamisesta koiran kanssa. Eri lajeja ja juttuja, mitä kaikkea ehdottomasti aletaan treenaamaan ja lopulta ei kyllä sitten alettu yhtään helvetin mitään. Vasta nyt tän vuoden aikana oon alkanu ihan tosissani pyörittelemään visiota meistä treenaamassa - ihan oikeasti. Että mekin oltais ihan oikeita koiraharrastajia.

Mun koirat on jo 5- ja 3- vuotiaat, mutta mä en näe tilannetta mitenkään toivottomana alottaa oikeaa treenaamista nyt. Koska vaikka ei olla koskaan virallisesti harrastettu kilpailemisesta puhumattakaan, on mulla ollu tavoite edes yhteiskuntakelpoisista koirista. Että ne osaa olla yksin, kulkea hihnassa, olla vapaana, tulla luokse ja siihen perään pikkuinen lista erilaisia liikkeitä ja temppuja. Eikai kukaan meistä voi olla liian vanha uusien liikkeiden opetteluun ja vanhojen hiomiseen paremmaksi?

Jos mulla ei olis Beaa, ei mulla todennäkösesti olis vielä tänäkään vuonna heränny minkään asteen treenimielenkiintoa. Tai en olis ainakaan alkanu visioimaan etenemisestä tai jopa kokeista. Birre yksinään ei ole mikään treeni-innon herättäjä, koska se vaan...on. Se on matalien kierrosten tylsä koira, joka sellaisenaan ei ole mikään tavotteellisuuden kohottaja.

Mutta kun mulla on tossa myös toi Bea. Kun siis eräänä päivänä tajusin, että mulla on koira, joka palkkautuu pelkästä katseesta, aloin ymmärtämään sitä miten se motivoi mua. Ja jos otan namin tai lelun käteen, toi koira tekee vaikka kärrynpyöriä. Se tekee kaiken täysillä, motivoituneesti ja innokkaasti, joka sekin lipsahtaa välillä säheltämisen puolelle, mutta sitä mun on helpompi käsitellä, kuin porokoiran tylsyyttä.

Liikkeiden sujuminen upeesti Bean kanssa on tuonut motivaatiota löytää keinot toteuttaa sama myös porokoiran kanssa. Se on haastavaa, muttei mahdotonta. Porokoirasta pitää kaivamalla kaivaa motivaatiota ja kierrosta, sen ja etenkin mun hermojen kannalta meijän kannattaa pitää mielummin useampi lyhyt treenihetki kuin yhtä pitkää. Kappas vaan kuinka olen saanut huomata, että kyllä se Birrekin osaa ja tekee, kun löydetään siihen yhteinen sävel.

Niinpa ollaan vähän mietitty vuotta 2013. Bealle ensinnäkin täytyy hankkia omistajatodistus ja tunnistusmerkitä se. Molempien kanssa olisi tarkoitus käydä BH -kokeessa. Birren vien yhteen näyttelyyn ja Bean tietysti mätsäriin. Rippuen BH -kokeen sujumisesta voidaan harkita TOKOn alokasluokan kokeilua. Bean kanssa pitäis edelleen päästä myös kokeilemaan agilityn harjoittelua. Niin ja mitä vuoteen 2013 tulee, niin koska kalenteri ei ole vielä tarpeeksi täynnä, on toiveissa uusi pentu.

Beaan haetaan enemmän pitkäjänteisyyttä ja malttia. Birreen intoa ja motivaation ylläpitoa. Ehkä mä vähän oon hitaasti heränny ja syttyny tähän treenaamiseen ja tavoitteellisuuteen, mutta kai se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai kuinkas?

Kyllä meistä vielä hyviä tulee! :)

1 kommentti: