torstai 6. joulukuuta 2012

Ihanuuksia

Mulla on nyt niin paljon asiaa, että todennäköisesti unohdan mainita suurimman osan ja jossain vaiheessa huomaan, ettei mulla oikeestaan edes ole mitään asiaa. Mutta ei se mitään, pointtina kuitenkin se miten mielettömän hyvä fiilis mulla nyt on ja valtava osa siitä liittyy yllättäen noihin koiriin.

Tärkeät asiat heti ensin, koska vaikka onkin lunta niin näkyvyyttähän ei voi jalanjulkijoilla olla ikinä liikaa. En oo koskaan ennen oikein osannu panostaa tohon näkyvyyspuoleen, mutta kun tälleen autoilijankin näkökulmasta kun paljon jalankulkijoita näkee niin on vähän vihdoin tajunnu, miten iso merkitys sillä todella on kuinka paljon näkyy. Ja näkyvyydellä tietysti tarkoitan heijastimia ja valoja.

Ihailtavan moni etenkin koiranomistaja (tai ihan vaan ulkoiluttaja) on heijastanut sekä itsensä että myös koiransa. Kunnon heijastimin ja varsinkin valoin varustettu koira ja ulkoilija näkyy monta kymmentä kertaa kauempaa, kuin ne vähemmän hyvin varustautuneet ulkoilijat. Ratin takaa sitä oppii arvostamaan, että ne jalankulkijat näkyy sieltä kaukaa, eikä vasta siinä auton valokeilojen välittömässä läheisyydessä. Ei tuu mitään ylläritilanteita.

Joten niinpä mä kunnostauduin. Eilen käytiin hakemassa postista Peten Koiratarvikkeesta tilatut PetEasy -vilkkuvalot (molemmat koirat oli tottakai mukana postissa ja oikein nätisti osasivat jonottaa vaikka ruuhkaa oli paljon). Oon joskus ikuisuuksia sitten saanu tollasen valon jonkun valjastilauksen yhteydessä tuolta tilauksen mukana. Syksyllä joskus löysin kyseisen valon käyttämättömänä autoni uumenista (sinne on kadonnu vaikka mitä, enkä ymmärrä miten tollaseen Polon kokoseen kattilaan voi mitään hävitä..) ja totesin sen aika hyväksi! Tossa valossa ei oo mitään kieritettäviä ja sitä kautta irtoilevia osia, vaan valo syttyy painamalla ja mikä tärkeintä: sen saa palamaan koko ajan eikä silleen raivostuttavana discovalona, en voi sietää sitä vilkkumista.

Pienenä välikommenttina voisin esittää toivomuksen, että lapset opetettaisiin kysymään lupa, ennenkuin rynnätään vieraiden koirien iholle. Ymmärrän kyllä, että on hassua nähdä koiria esimerkiksi juuri postissa (ja koska se on meillekin harvinainen ympäristö niin vielä vähemmän toivon yllättäviä pieniä ihmisiä koiria lääppimään) ja ne kiinnostaa kovasti, mutta ihan jo yleisesti olis hyvä opettaa lapsille, että kysytään ensin lupa saako silittää. Bea innostuu herkästi ja haluan ensin saada aikaa sen rauhottamiseen ja aloilleen saamiseen, ettei se vahingossakaan esimerkiksi hypi ketään pientä ihmistä nurin. Ja ihan sekin, että kaikki koirat ei ole niin kilttejä kuin esimerkiksi nää hörökorvat.

Yleensä kyllä annan luvan tulla paijaamaan, kun on nätisti ensin kysytty, että saisko tulla silittämään. Mutta kun voi olla koiria jotka esimerkiksi pelkää lapsia tai ketä tahansa joka tulee iholle liian nopeasti tai koira voi olla aggressiivinen niin jo ihan lapsenkin parasta ajatellen olisi hyvä taito oppia se luvan pyytäminen. Mutta nyt siis takaisin asiaan.

Niinpä siis tilasin muutaman jouluisen punaisen valon, että on sitten pari kappaletta ihan varallakin jos sattuu häviämään tai menemään rikki. Valojen lisäksihän koirilla on heijastinpintaa valjaissa (Zero Short), pannoissa (Ratia) ja hihnoissa (Hurtta LifeGuard).

Kännykän salamalla on hyvä havainnollistaa heijastimia.


Tänään aamulla mittari näytti melkein -20 astetta ja porokoira jäi hyvin mielellään lämpimään petiin nukkumaan aamupissan jälkeen. Bea sen sijaan tottakai oli intoa täynnä, joten päätin ottaa sen mukaan töihin. En raaskinu laittaa tota koiraa Polon takakonttiin, koska aattelin sen olevan vähän turhan jäinen paikka näillä keleillä. Niinpä otin Bean etupenkille ja laitoin oikein penkinlämmittimen päälle, kyllä oli mukava työmatka. Tirriäinen jakso oikein kivasti koko päivän ja ihailin miten rennosti se on oppinu ottamaan, melkein koko päivän se makoili ihan rennosti nenä portin pinnojen välistä ja katteli myymälän touhuja. Tottakai se aina välillä heilutteli asiakkaille häntäänsä, mutta pysy rauhallisena ja olin ihan valtavan ylpeä siitä.


Koirat sai levätä kotona sen aikaa, kun me käytiin leffassa. Sen jälkeen mua alko yöajan hiljaisuus houkuttelemaan ja piti kirmata äkkiä kotiin vaihtamaan lämmintä ylle ja äkkiä ulkoilemaan. Bean siedättäminen valjaisiin on sujunut paljon odotettuakin paremmin ja pari pätkää se on vetäny tosi hyvin.

Mutta voi sitä riemua tällä öisellä lenkillä!! Ei mulla riitä huutomerkit jos alan niillä pelkästään kuvaamaan sitä riemua, kun Bea veti ainakin puolet matkasta ihan kunnolla, suorana, innokkaasti häntä pystyssä, voi ettien että! Mulla oli vaatteita tietysti aivan liikaa päällä, mutta muutama pätkä hölkättiin ja täysiä juostiinkin, että Bea sai vetää ihan kunnon vauhdilla (mun nopeimmallakaan kävelyllä se ei pääse edes ravaamaan kunnolla).

Porokoirakin tais vähän innostua siitä kimpoilusta, koska aina toisinaan sekin jakso vetää melkein jopa mainittavasti. Kaikilla meillä oli kuuma ja koirissa eron huomas selkeesti verrattuna ihan perus lenkkeilyyn ilman tota vetämistä, kyllä meinaan väsy nopeasti. Lopuksi saivat juosta kentällä vapaana ja loppumatka käveltiin rauhallisesti takaisin kotiin. Täällä on todella todella onnellinen lauma tällä hetkellä. Se olis vähän vetovyön ja -hihnojen hommailua tiedossa..

Öinen Kerava... :)
Oli mulla varmaan vielä jotain tosi ratkasevaa sanottavaa, mut enpä nyt enää muista mitä. Alkaa tässäkin tätä epämäärästä hölinää olemaankin kasassa ihan pätevä määrä. Loppuun voin läsäyttää vielä viime sunnuntaina otettuja kuvia ja iltapalakuvan.



Tykkään näistä Ratian pannoisa, kun ovat
niin leveitä ja pehmeitä.

<3



Iltapalat tänään. Bealle sikakasvista ja possun selkärankaa,
Birrelle heppaa ja hepan luuta. Lisänä Nutrolinia ja Dorwestin
valkosipuli ja kreikanherne -tabletteja sekä maitohappobakteereja.
Huomenna on kaiken muun hyvän lisäksi mun hyvin isänmaallisen pikkuveljen syntymäpäivä, mikä tarkoittaa aina myös vapaapäivää. Ihan huippua.

Muistakaa heijastimet, valot ja lämmin pukeutuminen!

Ei mitään lisättävää <3

4 kommenttia:

  1. Ihan totta kirjottelit noista lapsihommeleista. Meiän talossa asuu paljon lapsia ja etenkin koiran ollessa pieni syntyi pikkuisen liikaa odottamattomia tilanteita, ku pihalla temmelsi kerrallaan kymmenisen lasta. Tietäähän sen mikä show siitä syntyi, ku näkivät pienen söpön pennun. Ei mikään kovin otollinen tilanne sosiaalistamisen suhteen, ku kymmenpäinen kiljuva lauma juoksee kohti samalla tuijottaen koiraa kuin aikoen syödä sen välipalaksi eikä mahollisesti paikalla olleista vanhemmista yksikään tehny elettäkään ohjeistaakseen ipanoitaan rauhallisuuteen. x) Sitä ei moni koiraton varmasti arvaakaan kuinka paljon moinen voi pentua tai ehkä muuten arkaa koiraa säikäyttää. Onneks ollaan törmätty myös lapsiin, jotka osaa kysyä sitä silityslupaa eivätkä pakolla pyri koiraan koskemaan. Voi ku kaikki osaisivat toimia niin nätisti!

    Ja teillä on totisesti heijastinhommat kunnossa. :p Kyllä näkyy pitkälle, hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi on hankalia juttuja joo. Kun kuitenkin on tärkeää koira totuttaa myös lapsiin, mutta nekin tilanteet on turvallisempia jos sekä lapset että lapset ovat hallinnassa. Onneks mulla on löytyny noita niin paljon nuorempia sisaruksia joiden avulla on molemmat koirat saanu pienestä asti harjotella myös noiden pienten ihmisten kanssa olemista. Mun sisarukset tosin onkin aina kasvanu mun tiukassa kurissa ja nuhteessa ainakin sen suhteen miten koiria kuuluu kohdata. :D

      Varsinkin ton pidättyväisen porokoiran kanssa siitä on ollu etua, että on ollu lapsia joita saa "käskeä" olemaan huomioimatta koiraa ennen kuin annan luvan. Ja nää lapset kun vielä kaikenlisäks totteleekin mua. Joko toi porokoira on luonnostaan hyvin lapsiystävällinen tai juuri tätä kautta oon saanu siitä sellasen (tai sitten molemmat tekijät vaikuttaa), että se sietää vierailta lapsilta paljon sellasta mitä se ei ikimaailmassa sulattais aikuisilta (kuten änkeäminen suoraan iholle, ensimmäisenä taputtelua pään päälle, jne). Oikeastaan se tuntuu oikein jopa tykkäävän lapsista ja leikkii lasten kanssa ihan eri tavalla kuin aikuisten. Mun oma lastenvahti. :)

      Poista
  2. Oho, kylläpä te hohdatte pimeässä! :---O

    VastaaPoista