maanantai 17. joulukuuta 2012

Mukava aloitus viikolle

Sen verran olen saanut terveyttäni kasaan, että tänään käytiin varovasti (täysiä) vetolenkillä. Tunnin mittanen reipas lenkki. Käveltiin, hölkättiin ja pari kertaa spurtattiin täysiä.

Jopa arvon porokoira vähän erehty vetämään tänään! Olin ihan hämmentyny tästä yhtäkkisestä innostumisesta. Näin se vaan pieni poropyllerö yritti kovasti kiskoa pieniä pätkiä kerrallaan, kunnes kyllästy ja yritti vauhdista haistella millon mitäkin ja sitten taas muisti vähän vetää. Joka tapauksessa kerta kerralta se vaan tuntuu vetävän enemmän ja enemmän, kyllä siitä vielä hyvä valjakkokoira tulee.

Bea sen sijaan kisko porokoirankin edestä. Mun vaan pitäis jaksaa juosta pidempiä pätkiä, koska Bea ei pääse mun kävelyvauhdissa kunnolla ravaamaan. Ja siinä missä Birre parhaiten vetää laukkaamalla, niin Bealle se näyttää tuottavan suuria haasteita, kun taas ravamaalla veto on ihan huippua. Onneks Bean ravi on niin nopeaa, että porokoira voi ihan huoleta laukata siinä rinnalla. Mä tarviin sellasen kahelle koiralle tarkotetun vetoliinan, Joulupukki hei!

Ruokalevon jälkeen kaivoin taas namipurkin (tai no ämpäri se oikeastaan on...) esiin ja istahdin lattialle. Bean kanssa otettiin taas ihan perusliikkeitä, kuten istu, maahan ja seiso. Se osaa ne taas ihanan hyvin ja missä järjestyksessä tahansa! Etenkin alkuun annan selkeästi käskyn ja jään odottamaan. Sen voi melkeen nähdä, miten ne ratakset alkaa hiljalleen pyörimään Bean päässä ja sieltä se kaivaa ja toteuttaa halutun liikkeen. Ja mitä kauemmin muistellaan, sitä nopeammin ne liikkeet sieltä löytyy. Ihanaa!

Aina välillä vaan pitää muistaa rauhottaa sitä tekemistä, koska Bea innostuu herkästi tarjoamaan liian oma-alotteisesti kaikkea. Se yrittää kolmessa sekunnissa käydä läpi kaikki ikinä oppimansa liikkeet ja pari päästäänkin vedettyä temppua. Siksi haluan sen pysyvän yhdessä asennossa rauhallisena pidemmän aikaa ja vaatia odottamaan uutta käskyä, eikä vain tyrkyttää kaikkea osaamaansa. Aina väliin pyydän jonkun aivan muun liikkeen tai tempun, jotta se ei voi olettaa pärjäävänsä vaan kolmella istu, maahan, seiso -käskyllä.

Bean jälkeen otettiin samaa treeniä myös porokoiran kanssa. Birren kanssa kaikki on niiiiin paljon hitaampaa ja innottomampaa. Siitä joutuu kaivamalla kaivamaan sellasta edes pientä innostusta pintaan, mutta kyllä sekin löytyi. Parhaiten se tänään löytyi pienen turhauman kautta, kun opetin sille kokonaan uuden tempun, kumartamisen (jonka Bea osaakin jo). Kokonaan uuden asian opettelu sai Birrestä vähän paremmin virtaa irti, kun se joutui ihan tosissaan keskittymäänkin, eikä vaan lahnana suorittamaan samoja vanhoja tylsiä. Joten kun uuden kivan tempun oheen tungettiin niitä vanhoja ja tylsiä liikkeitä, sillä pysyi mielenkiinto paljon paremmin yllä. Jee! :)

Tää oli ihan hyvä alotus viikolle, tästä on hyvä jatkaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti