torstai 27. joulukuuta 2012

Ruokintastressi

Kallista, hankalaa, monimutkaista, aikaa vievää ja ihan ydinfysiikkaa. Sitä on raakaruokinta. Tai siis niin mä luulin, että se on tota kaikkea. Eikä noi itseasiassa ole edes mitään järin harvinaisia mielikuvia raakaruokinnasta.

Mun kohdalla ne oli enemmänkin tekosyitä. Etenkin se, että kuivamuonaruokinta on niin paljon helpompaa, varmempaa ja nopeampaa. Nyt kun koiria on raakaruokittu tovi ei voi kuin virnistellä omille kuvitelmilleen. Elämässä kaikki on hankalaa jos sen niin ajattelee, olisin minäkin oppinut koulussa ruotsia jos olisin halunnut, mutku ei vaan huvittanu, nii, ku se on mukamas niin hankala ja muutenki ihan tyhmä kieli. 

Raakaruokintaa on viety laiskoille (kuten minä) helppoon suuntaan esimerkiksi Murren Murkinan mixeillä, joissa on joko mm. lihat, kasvikset ja sisäelimet tai vaikkapa lihat ja luut sekaisin valmiina mössönä. Jotkut ruokkii pelkästään niillä, mutta mulle ne on lähinnä tukeva pohja jonka päälle rakentaa sitä ruokintaa. Enimmäkseen itse käytän noita Murren mixejä, kokonaisia lihaisia luita, sisäelinseoksia ja pelkkiä lihoja joiden kylkeen teen itse kasvismössöt ja tattaripuuron. Raakaruokinnan aloittamisen myötä oon ihan kauheesti tykästyny koirille kokkailuun.

Paljon kuulee huolta siitä, onko ruokavalio tarpeeksi monipuolinen ja saako se siitä tarpeeksi kaikkea tarvitsemaansa. Muakin se mietitytti ja mietinkin jo tarkempaa laskemista, kun mites ne kalsiumit ja fosforit ja vitamiinit ja mitä niitä nyt on. Eräs ihana viisas kuitenkin rauhoitti sanomalla, että kun koira näyttää hyvältä ja ruokavalio pidetään monipuolisena, on kaikki aivan mainiosti. Koska vaikka kuivamuonissa ilmoitetaan kaiken olevan tarkkaan laskettua, emme saa koskaan tietää kuinka paljon niistä todellisuudessa koiraan imeytyy. 

Mulla ei esimerkiksi ole harmainta aavistusta miten paljon noi syö määrällisesti. Ei niinku yhtään mitään käryä. Birren varmaan pitäis syödä vähemmän tai liikkua rutkasti enemmän koska sille on kertynyt sellanen herttasen pehmoinen kerros tohon kylkien päälle. Sen sijaan molemmilla turkit kiiltää, kynnet on vahvoja, suut puhtaat, uloste on määrältään pientä ja koostumukseltaan kiinteää, ruoka maistuu erinomaisesti ja energiaa tuntuu olevan enemmän kuin ennen. Uskaltaisin veikata meidän olevan ihan hyvillä jäljillä.

Niinpä lakkasin stressaamasta. Kun viikon tai kahden ajalla saan tungettua ruokakuppeihin monipuolisesti kaikkea, on noilla asiat vallan mainiosti. Koirien elimistön on kerrottu tasaavan ravintoaineiden, vitamiinien ja muiden tarpeensa pidemmällä aikavälillä kuin kuivamuonavalmistajat antavat ymmärtää. Että koira ei kuolekaan käsiin, vaikka se ei saa joka päivä tiettyjä milligrammamääriä jokaista ainetta joka päivä. Ja edelleen se ongelma, että kuinka paljon siitä kuivamuonastakaan sitä todellisuudessa niitä koiraan edes imeytyy.

On suuntaa antavia ruokamääriä, joiden pohjalta voi lähteä rakentamaan sitä oman koiransa ruokavaliota määrällisesti. Mutta ne todella ovat vain suuntaa antavia, koska siihen määrään vaikuttaa tottakai se mitä syötetään, miten paljon siinä on energiaa ja tottakai koiran aktiivisuus ja ikä on myös suuria tekijöitä. Lähinnä se oikea ruokamäärä tuntuu löytyvän ihan vaan kokeilemalla. 

En malta millään odottaa seuraavaa taloon astelevaa pentua. Mulla on hitonmoinen lista kysymyksiä ja tenttaamista asiaan paremmin perehtyneille, että varmasti suoriudun myös kasvuvaiheesta oikein. Erään kuivamuonamerkin penturuoalla sain vaan porokoiran jolla etutassujen varpaat sojottaa lievästi ulospäin (suoristuivat vähän kun ruoka vaihdettiin aikuisten ruokaan). Vääränrotuinen ruokittiin melkein heti kotiutumisesta asti suoraan aikuisten ruoalla ja sillä etujalat on aivan tikkusuorat, mutta takajalat aavistuksen pihdissä. Nyt kun olen nähnyt hyväjalkaisia raakaruokintapentuja odotan innolla omaa projektiani sen aiheen parissa. Väittävät raakaruokittujen pentujen kasvavan hitaammin ja tasasemmin. Jään siis innolla odottamaan! Ei puutu kuin pentu...

Me ollaan saatu raakaruokinnalla loistavia tuloksia ja hyvin terveen oloisia koiria. En koe sitä mitenkään monimutkaisena enää, kun lakkasin ottamasta siitä niin hirveetä ressiä ja niin voin suositella muillekin. Tätä nykyä barffaajia ja siihen erikoistuneita ihmisiä on yhä vaan enemmän ja enemmän, ettei niiden kysymystensä kanssa tarvitse yksin jäädä. 

Meidän matka on vielä hyvin alussa, mutta ollaan opittu jo todella paljon ja yhä vaan fiksummiksi tullaan koko ajan. Ainakin nyt ollaan meille sopivalla tiellä. :)

5 kommenttia:

  1. Just noin. Aivan samoin ku ruotsin kurssit jäi aikanaan vähemmälle kiinnostukselle (varmaan aika "harvinaista", hehheh!), on raakaruokintaki hoidettu meillä tyyliin "ei se oo niin justiinsa". Ja kyllä vaan on koira paljon paremman näköinen ja syökin paremmin, mitä nappula-aikana. Vatsavaivatki on nykyään tosi harvinaisia, mut nappuloiden kanssa asia oli täysin päinvastoin. Ollaan jostain kevättalvesta asti raakaruoalla menty ja ku toi otus kerta elossa näyttää edelleen olevan, nii eiköhän jatketa samaan tapaan turhia pingottamatta. :p Ei se oo niin vaikeeta, ellei siitä taho vaikeeta tehä, mut toki ennen nappuloiden jättämistä hirvitti - turhanpäiten - aivan liikaa, että mitä jos sössiikin kaiken. Oman kokemuksen perusteella ei tässä hommassa voi kauheesti sössiä, jos yhtään maalaisjärkeä pääkopasta löytyy. Pennut on toki sitten oma maailmansa enkä ite nykyisellä tietämykselläni uskaltais semmosta ilman nappulaa kasvattaa, mut ainahan sitä tietämystä voi hankkia lisää. :) Ite uskon, että raakaruokinta on varmempi tapa kasvattaa terve koira, mut vain, jos tosiaan tietää tarkkaan, mitä tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä juuri. Viimeks tänään jouduin ihmettelemään kuivamuonan puolustelua kun se merkki on "ammattilaisen kanssa valittu". Silti nuori koira saa niin rajuja veriripuleita että joutuu sairaalaan. Kyllä sillon on joku pielessä ja pahasti. Mutta kun on niin tarkkaan valittua, laadukasta ja kallista ruokaa...

      Poista
    2. Hah, joo. Se on se sokea usko, että jos joku juttu on kallista, sen on pakko olla laatua. :> Siinä ei paljon maalaisjärjestä oo tietoakaan, jos ei tossa vaiheessa tajua kyseenalaistaa moista ruokaa, jos tommosta voi ruoaksi ees kutsua...

      Poista
  2. Meillä vanhempi koirista on raakaruokinnan myötä ihan kun toinen koira. Allergiaoireet katosi ja on paljon vilkkaampi ja leikkisämpi (ikää 7,5v). Ei kyllä mistään hinnasta palattais nappuloihin! :)

    T. uusi lukija

    VastaaPoista