sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Voittaja 2012

Tänään on ollut hyvin koirapainotteinen päivä. Ihme kyllä sain lähes lainkaan pakottamatta myös Jiin mukaan Voittaja 2012 -näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen.

Karvaista ja vähemmän karvaista kulkijaa oli tungettu sen katon alle niin paljon, että kyllä oli vilinää. Meinas ihan mennä pää pyörälle, oli siellä niin monen näköistä ja kokoista koiraa, huhhuh! Siellä oli osittain vähän surullisiakin tapauksia, joko niitä sairaan näkösiä jalostuksen riemuvoittoja tai äärimmäisen stressaantuneita raatoja. Onneksi vastapainona oli koiria, jotka otti aivan iisisti koko hälinän.

Päivän alkuun seurattiin tokon PM-kisoja, mutta loppuun asti ei malttanut katsoa koska lapinporokoirien kehä alkoi ennen tokon ratkeamista. Kuulutukset onneksi tiedoittivat ilouutista Suomen joukkuekullasta ja yksilökilpailun kaksoisvoitosta. Hienoa upeeta mahtavaa sinivalkoinen tiimi! :)

Lapinporokoirien kehän laidalla notkuessa rakastuin tähän rotuun ehkä miljoona kertaa uudestaan. Paria yksilöä lukuunottamatta porokoirat olivat juuri niin edukseen, kuin vaan voin toivoa. Ne oli hiljaa, rauhallisia ja ne ottivat mun lääppimiset vastaan tyypillisen rauhalliseen tyyliin, että no paijaa nyt sitten, jos on pakko. Siellä oli muutama mielettömän kaunis yksilö, joiden mukaan lähti palanen mun sydäntä. Paikalta löytyi myös tietysti Birren veli, Wauhtiwelhon Bekko, joka oli paras uros, VSP ja V-12. Hirvittävän paljon onnea velipojalle!

Täytyy varmaan alkaa opiskella vähän tota näyttelyhommaa, kun se on mulle ihan ydinfysiikkaa. Mä en tajunnu niistä väreistä tai luokista yhtään mitään, olin ihan sekasin, että miks noi nyt on tuolla ja noi ei ja nyt noi menee taas ja sit ai nyt ne on siellä kaikki ja noi lähti pois ja MITÄ NÄÄ VÄRIT ON?! Sain ehkä pienen pienen näyttelykipinän, täytyy alkaa opettelemaan tätä hommaa ja ehkä voisin jopa roudata Birrenkin joskus ihan testimielessä johonkin pieneen kehään jahka saan siltä nyt kokonaan noi tassut ja muut jutut kuntoon.

Joka tapauksessa, kyllä lapinporokoira on mun rotu. Siinä on sellasta simppeliä kauneutta, tiettyä välinpitämättömyyttä, mutta kuitenkin sopivasti sosiaalinen, että kuitenkin ottaa vastaan ihan hyvillä mielin pienet paijaamiset ja lääppimiset. Siellä oli monen monta koiraa jotka varmasti on virallisin silmin paljon hienompia ja kauniimpia kuin mun porokoirantekele, mutta kyllä mä nyt entistä vahvemmin nään Birressä sitä porokoiraa.

Porokoirien kehän jälkeen irtosin sinne myyntikojujen keskelle. Mukaan tarttu koirille toinen peti, samaa kangasta kuin toi toinenkin sänky, mutta eri mallinen. Tää uus sänky on enemmän sellanen "patja" kun toi toinen taas on reunallinen sänky. Noi aina välillä nukkuu samassa sängyssä ja välillä näyttää et pedillä on vaan toiselle tilaa. Nyt on sit ainakin molemmille omatkin pedit, jos ei sopu satukaan antamaan sijaa makuupaikalta.

Sängyn lisäks matkaan tarttu sellanen pehmee alusta auton takakonttiin. Se sellanen missä on pohjassa kuminen pinta, että pysyy hyvin paikallaan. Sattu olemaan ihan just tasan passelin kokonen tonne Polon konttiin, hyvä tuuri. Lisäksi molemmille koirille hankin nimilaatat joissa on toisella puolella koiran nimi ja toisella puolelle mun puhelinnumero. Ihan vaan kaiken varalta, jos se vahinko joskus sattuu, että koira karkaa tai muusta syystä katoaa.

Ihana koirien täyttämä päivä! Omilla koirilla tänään ihan täysi vapaapäivä, tossa nukkuvat vieressä sohvalla molemmat. :)

Molemmat pedit.

Apina esittelee takakontin alustaa.

On niin hyvä sänky, että heti haukotuttaa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti