maanantai 14. tammikuuta 2013

Aamupalaa

Koirat nukku erittäin sikeesti viime yönä. Molemmat murisi ja ulisi unissaan pari kertaa, että jotain villejä unia on selkeesti nähty.

Aamupäivällä (jahka sain itteni sängystä ylös...) käytiin noin 45min lenkki metässä. Koirat sai juoksennella vapaana ja palautua eilisen hurjasta ponnistuksesta. Melkeen jopa harmittaa lähteä töihin, kun on niin ihana ilma: kirkasta, tyyntä eikä liikaa pakkasta. Olisin voinu tarpoa sitä metsäpolkua ainakin kolme tuntia. Ja niin olis varmasti koiratkin.

En oo ottanu kauheesti mitään suunnitelmallista stressiä siitä, että minä päivinä ja missä järjestyksessä hion noiden kanssa mitäkin liikettä. Oon menny ihan fiilispohjalta ja tänään oli paikkamakuupäivä. Kävelytiellä molemmat koirat kävivät maahan ohi tallustelevien ihmisten ajaksi. Koirien ohituksissa haluan aina olla itse koirieni ja ohitettavan kohteen välissä, koska en luota siihen, ettei ihmiset päästä koiriaan iholle. Läheltä ohittamista pitää päästä myös treenaamaan siten, että ohitettaessa koirat ovat samalla puolella, mutta siihen tarvitsen tutun koiran, johon voin luottaa, ettei se kimpoa sieltä silmille.

Ihmisiä ohitettaessa sen sijaan koirat voivat olla kummalla puolella tahansa, tänään ne olivat maaten ohikulkevien ihmisten puolella. Molemmat olivat käskyn alla varmasti ja rauhassa, en jännittänyt lainkaan, meinaako vaikka Bea nousta istumaan haistellakseen ihmistä paremmin. Kaikenlisäksi ohittavat ihmiset olivat vanhempaa väestöä, joten tilanne kestikin paljon kauemmin. Mutta ei ongelmaa, koirat pysyivät tiiviisti maassa ja täysin ennakoimatta lähtivät vasta vapautuksesta.

Kotona koirat saivat lihaiset luut "aamupalaksi" ja nyt näyttävät jatkavan akkujen lataamista. Sehän passaa, voin hyvin mielin lähteä töihin. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti