perjantai 18. tammikuuta 2013

Hrrrrrr!

Kyllä mullakin joku kipuraja tän pakkasen kanssa on. Mua ei tonne yli kahenkympin pakkasiin saa ulkoilemaan, ei sitten millään. Ja se on aivan varma.

Bea oli mun mukana tänään töissä ja siellä se reippaana tyttönä jakso koko päivän. Kotona päästin sen autosta pissalle, mutta ei siitä oikein tullut mitään, kun ensin alko yhtä tassua paleltamaan liikaa. Sitten toista. Ja sitten kolmatta. Sekä tietysti sitä neljättäkin. No miten käy, kun koira haluaa nostaa kaikki jalat irti jääkylmästä maasta? Juu u, siellä se makasi kyljellään hangessa jalat kippurassa ja katto mua anovasti.

Saattaa olla että pieni naurun pärskähdys multa pääsi, vaikka eihän toisen ahdingolle saisi nauraa. Se vaan oli niin herttainen siinä avuttomuudessaan, että pissalle (ja vielä kotiinkin!) pitäis päästä, mutta kun ei täällä voi tassuja pistää maata vasten.

Turkkiensa puolesta noi molemmat pärjää kyllä ihan vallan mainiosti, varsinkin kun liikkuvat aktiivisesti, niin eipä siinä ehdi kylmä tulla. Anturat sen sijaan on niin paljon kovemmalla koetuksella, että Bea alkaa palelemaan herkästi. Birren sorkat kestää paljon paremmin kylmää, mutta kyllä tänä aamuna sekin käveli vähän jäykin jaloin ja hiippaili aika sukkelasti kotiin.

Tammikuu 2010 (kattokaa miten solakka toi on! :D)

Tammikuu 2010. Bea pikkuinen. <3

1 kommentti:

  1. Naurahdin tuolle tassujen palelulle :D
    Meijän Täplä fiksuna poikana alkoi istumaan kaikki tassut ylös päin :D

    VastaaPoista