sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ihanat irtokoirat

Meillä oli tosi kiva lenkki montuilla Tuusulassa. Kesäsin käydään siellä uimassa ja talvella riekkumassa jäällä. Ihania kuvia (joita tulee seuraavaan postaukseen), hauskaa meininkiä ja lopulta itku pitkästä ilosta.

Oltiin jo melkein autolla, kun puskasta sinkosi ensin harmaa snautseri ja sen perässä ruskea läski labradorinnoutaja. Mulla valitettavasti oli omat koirat irti ja kun nää kaks urpoa yritti päästä haistelemaan hännän alle, mun koirat vaan juos kauemmas musta. Ensin ne ahdisteli Birreä, jota en ajoissa saanu pelastettua sieltä keskeltä pois vaan se joutu tekemään sen mitä oon aina yrittäny välttää: puolustamaan itse itseään.

Se räjähti näille karkureille ja ne jätti sen rauhaan, mutta vahinko oli jo tapahtunu. Birre pakeni puskaan ja alotti hirveessä paineessa kaivamaan kuoppaa ja sen lisäksi se haukku. Aivan tauotta. Kaivo ja haukku. Irtokoirat oli Bean riesana ja sen sain huudettua luokseni, olin kyykyssä ja se sinkos suoraan mun jalkojen suojiin. Vieraat koirat juos sen perässä, jolloin sain huitastua niitä molempia, jolloin ne vihdoin lähti pois.

Koko tän episodin ajan näin puiden lomasta, kun kaks ihmistä kirkuu ja huutaa "tuletännetäällämennääntuletuletäällätänne" -käskyjä, mutta kumpikaan ei tee elettäkään todella hakeakseen rakkejansa pois. Siellä ne vaan huus. Ja tosiaan koirat lähti pois vasta kun olin lyönyt niitä molempia ja voi sitä puskasta kuulunutta kehumisen määrää. "Hyvä, hienoa, mennään!" Jos ette tajunnu, niin teidän koirien luoksetulolla ei ollut mitään tekemistä teidän kirkumien käskyjen kanssa, vaan mä ajoin ne pois..

Odotin hetken paikallani, että kai nyt joku tulee kattomaan, joku tulee pahottelemaan, kysymään kävikö mitään, mutta paskat! Painelin saman puskan läpi, josta koirat olivat ilmestyneet ja näin kahden henkilön kävelevän pois päin. Huusin perään, että miten olis vaikka anteekspyyntö? Kattovat vaan taakseen ja jatkoivat matkaa. Hieno meininki, hemmetin urpot.

Birre oli mun ulottumattomissa, mä en saanu siihen mitään kontaktia, se vaan huus ja kaivo. Että sellasta kivaa. Lopulta mun piti heittää sitä pannalla, että sain sen heräämään, kun ääni ei menny enää perille lainkaan. Siinä se sitten kyyryssä ryömi ja tuijotti ympärilleen ja puhisi. Bea ei onneks ollu moksiskaan, se vaan ei tykkää jos yritetään tunkea nokkaa hännän alle ja oli tyytyväinen kun mä sain ajettua ahdistelijat pois. Mutta porokoiran mä jätin yksin, se joutu puolustamaan ite itteään ahdistavassa tilanteessa ja tätä mä oon aina pyrkiny välttämään.

Voi helvetti kuinka mua ottaa päähän. Ottaa päähän, että just vähän aiemmin mietiskelin, että pitäiskö ottaa koirat kiinni. Ihan vaan siitä syystä, että jos nyt sattuu olemaan se huonotuurinen kerta, kun joku muu karkaa luokse, niin saan pidettyä koirat lähelläni, jolloin mun on helpompi puolustaa niitä. Mutta kun ei. Ne oli sen verran monen metrin päässä musta haistelemassa puskia, kun nää kaks apinaa pamahti paikalle. Ja ne pääs sen verran hyvin estämään koirieni pääsyn takasin mun luo, vaikka ne sitä yrittikin.

Eikä mua vois vähempää kiinnostaa, onko se irtokoira kiltti vai ei, mä en jää siitä ottamaan selvää. Tänne ei ole ilman lupaa mitään asiaa. Ainoan poikkeuksen tekee pennut, koska niillä nyt ei ole aivoja ja vahingon mahdollisuus on suurempi, en ikimaailmassa kävis yhdenkään pennun päälle. Mutta muuten käyn kynsin ja hampain tunkeilijoita vastaan.

Ja nyt mun muutenkin hermoheikko porokoira joutu ite puolustamaan itteään. Mä petin sen luottamuksen ja jätin sen yksin. Sen piti olla mun homma ajaa tunkeilijat pois. Mä mokasin, isosti. Porokoiran reaktion takia hermostuin ja ärsyynnyin pahasti, mikä tietenkin vaan pahentaa tilannetta. Hyvä mä, ihan hiton hyvä mä!

Että terveisiä näille kahdelle (nais?)henkilölle jotka tänään olivat harmaan snautserin ja ruskean labukan kanssa lenkkeilemässä Firan montuilla Tuusulassa, ihan todella hienosti hoiditte tilanteen.

5 kommenttia:

  1. Ei herrajumala mitä koiran omistajia sulle tullu vastaan -.- Mua ottaa pannuun, kun mun naapurissa on kaks koiraa aina irti ulkona. No yks päivä se toinen koira tuli riehumaan siihen ku olin menossa kotiin, ei siinä ihan kiltti koira, mut mun koiralla oli vedonesto panta ja sen kanssa riehuminen ei oo kovin hyvä juttu...Ja omistaja vaan huutelee kotiovella eikä tuu hakee koiraansa pois...

    Sitten mun naapuri oli ollu lenkillä koira hihnassa, nii toinen näistä koirista tuli siihen ja kävi kiinni tähän hihnassa olevaan. Mitä tekee omistaja? Huutelee vähän matkan päästä koiraansa joka on agressiivinen ja repi tätä toista. Sitten se omistaja tulee hakemaan koiraansa, mut vahinko tapahtu jo. Tällä kiltillä hihna koiralla on jalka auki silleen et luut näkyy -.- Ja vieläkin ne pitää koiriaan irti tällä alueella.

    Mukava mennä lenkille, kun saa varoa, ettei se koira käy kiinni minunki koiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedän tunteen. Noita urpoja vaan on aivan liikaa kaikki kulmat pullollaan. Emmä tiedä eikö ne ihan oikeesti tajua millasta vahinkoa ne aiheuttaa toisten koirille. Tollasiin tapauksiin ei taida muu auttaa, kuin että joku toinen koira repii sen oman pikku puudelin riekaleiksi. Ihan perseestä. :/

      Poista
    2. Niimpä :/ Saa kyllä oman koiranki kanssa olla tarkkana sillon ku se on irti, ku haluaa aina mennä tutustumaan kaikkiin :D

      Poista
  2. Ei hiiskatti että teillä on sattunut raivostuttava tilanne! On kyllä idiootteja omistajia, kun eivät edes anteeksi pyytäneet.

    Hatunnosto Bealle, joka pystyi tulemaan luo eikä ollut moksiskaan, mutta Birren kannalta tosi kurja, että puolustautumispakko sai sen noin paniikkiin. Tokeniko se siitä kuinka nopeasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mun olis aika mahdotonta antaa anteeks, jos joku kävis aggressiivisesti Bean päälle. Se on niin pohjattoman avoin ja kiltti koira ja sellasena mä sen haluaisin pitääkin.

      Mun olis varmaan pitäny jäädä sinne paikanpäälle kävelemään ja oottamaan, että toi porokoira palautuu, mutta mun oma raivokohtaus ei ottanu laantuakseen siellä, niin oli pakko pakata koirat autoon ja lähtee kotiin. Kotona se vielä tärisi takakontissa, ei heiluttanu häntää mulle ja vaan hiippaili vähin äänin sisälle. Luiden narskuttelun jälkeen se rentoutu, venytteli, haukotteli ja alko häntäki taas huiskimaan.

      Poista