maanantai 21. tammikuuta 2013

Pöh ja puh

Aamulenkki oli ihana. Herranen aika miten toi auringonpaiste saa koko elämän tuntumaan valoisammalta! Kaikki tuntuu heti paljon kiireettömämmältä, luonto näyttää miljoona kertaa kauniimmalta ja tuntuu että mun itseni lisäksi myös koirat saavat auringosta valtavasti virtaa.

Nähtiin aamulenkillä vaan yks koirakko, joka sekin kulki kapealla metsäpolulla meidän edellä. Birre alko välittömästi pöhisemään ja puhisemaan, mutta koska mulla ei ollu mitään valmista plääniä tätä reaktiota varten, niin mä vaan kävelin. Rauhottelin itteäni, lauleskelin ilosia lauluja mielessäni ja pyrin löytämään sen sisäisen Cesar Millanin itsestäni. Kieltäydyin lähtemästä mukaan koiran ahdistuneeseen puhinaan ja pyörimiseen.

Oli helpompi relata, kun edellä kulkeva koira oli hihnassa, joten ei tarvinnu sitä jännittää, että ryntääkö se luo vai ei. Nainen myös pikaisesti meitä vilkaistuaan vaan käveli eteenpäin eikä se koirakaan ollut meistä millään muotoa kiinnostunut, hyvä niin ja kiitos siitä. Niinpä me marssittiin niiden perässä ja Birre rauhottu. Molemmat mun koirat käveli mun takana, enkä välittänyt edes katsoa niitä. Pyrin vaan olemaan se esimerkki joka mun olis eilen pitänyt olla, mutta kun en ollut.

Niinpä lopulta kun polku haarautui ja meidän edellä kulkenut parivaljakko jatkoi eri suuntaan, jäi Birre polunhaaraan ihan rennon uteliaana katsomaan koiran perään. En sanonut sille mitään, vaan vasta kun se lähti jolkottelemaan mun perään, heitin sille lumipallon ikään kuin palkaksi hyvästä mielentilasta. Kotimatkalla se puhahti jollekin kauempana tiellä kulkeneelle ihmiselle, mutta se oli sitä sen ihan jo normaalia ilmoituspuhinaa. Joku vois pitää sitä raivostuttavana tapana, mutta mä en alun epätoivoisten yritysten jälkeen ees enää yrittäny kitkeä sitä pois, koska yleensä se kaiken näkeekin ennen mua enkä ilman sitä näkis välttämättä ollenkaan.

Erona siitä ahdistuneessa puhinassa tohon ilmoittamiseen on vaatimattomasti koko muu kehonkieli. Ilmoittaessaan se on valpas, pää ylhäällä, selkä normaalissa asennossa ja aika usein häntäkin ylhäällä. Ahdistuneena pää on matalalla, selkä pyöreänä ja häntä liki jalkojen välissä.

Tänään oli taas ruokien askartelupäivä ja pussitin reilun pari kiloa naudan grossilihaa ja varmaan 1,5 kiloa hepan jauhelihaa. Kauppareissulla mukaan tarttu myös mustaherukoita ja puolukoita. Pitäs nyt saada syötyä tota pakastinta tyhjemmäksi, että saisin tilattua Birrelle hevosen jauhelihaa isomman erän. Haluan nyt pitää pääpainon hevosen jauhelihassa, kun se sille on erinomaisesti sopinut ja lihaisia luita se saa hepan lisäksi ainakin lammasversiona.

Huomenna yritän saada tänne kuvattua videota porokoiran furminoinnista, siitä tuppaa tota karvaa irtoamaan taas heti kun päivät on vähänkin pidempiä... :D

Pussissa aina päivän tai kahden liha-annos. Helppoa ja kätevää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti