tiistai 15. tammikuuta 2013

Porokoirasta vetokoira, osa 2

Tiedättekö kuinka joskus tarvitsee jonkun toisen kertomaan sulle ihan yksinkertaisia juttuja. Sellasia juttuja, jotka sun pitäis tietää, ymmärtää, tajuta ja keksiä, mutta kun ei vaan ole tullut mieleen. Noh, onneksi mulla on sitä varten muun muassa Nova.

Tänään työstin tänään porokoiraa ekan kerran yksin. Oon vaan eläny siinä kuplassa, että ei se vedä yksin, ei edes kulje mun edellä. Erään neuvoja noudattaen otin lelupalkan mukaan ja lähdin marssimaan, koiralla valjaat, valjaissa liina ja liina kiinni mun vetovyössä.

Ja mä vaan kävelin reippaasti ja välillä hölkkäsin. Porokoira nysväsi mun vieressä ja takana, ei milliäkään edellä. Kerkesin kiroamaan mun neuvojan, itteni ja ton koiran syvimpään suohon. Kunnes kävikin niin, että puolessa välissä lenkkiä porokoira lähti ravaamaan kunnolla ja se meni mun edelle, se meni kunnolla mun edelle ja sillon linkosin pallon. Se ryntäs täysillä kiskoen pallon luo ja jatkettiin juoksemista. Pysäytin käskyllä (oon huomannu pysäyttäväni ne liinasta, eikä tässä harrastuksessa sitä pitäis missään nimessä tehdä, haloo minä!!) ja nappasin pallon takasin itelleni ja taas marssittiin.

Alkuun Birre yritti vähän vilkuilla taakse, että missäs se pallo on, mutta vasta kun sillä oli keskittyminen eteenpäin heitin palkan. Niinpä siinä kävi kuin kävikin niin, että lopun puolet matkasta porokoira veti (siis oikeesti, veti!) reippaasti ravaten tai laukaten! Palloa heittelin vaihtelevaan tahtiin ja aina yhtä riemulla porokoira kiskoi pallon luokse, nappasi sen lennosta suuhunsa ja jatko häntä heiluen vetämistä. Yksin. Ilman vetoapua.

Olishan mun pitäny tällänen pieni kikka tajuta. Mutta kun en tajunnu. Enivei, nyt tää keino on koeajettu ja hyväksi todettu. Kuten sanottua, onneksi meillä on toi Nova.

Bean kanssa on sellanen ongelma, että se (ainakaan toistaiseksi) ei ilmeisesti pysty rentoutumaan valjailla vetäessä niin, että se ottaisi pallon kiinni. Pallo on sen lempparilelu muuten, se leikkii ja koppaa sitä valjaat päällä, kun liina ei ole kiinni. Kun vetäessä sille heittää pallon, se lähtee kiskomaan pallon perään, mutta juoksee ohi eikä edes vilkase palloa. Mulla ei taas riitä ymmärrys. En myöskään saa Beaa laukkaamaan. Hyvät neuvot on nyt taas kalliit...

Enivei, porokoiran kanssa saatiin näitä pieniä onnistumisen hetkiä ja tämän voimalla jaksaa taas!

2 kommenttia:

  1. Jee, jee, jeppis jee! Niin se vaan pieni sheippaaminen saa ihmeitä aikaan. ;)

    VastaaPoista
  2. Mainiota, että homma sujuu Birren osalta. :) Mullehan toi on hyvinki tuttua, että tulee painittua "ongelman" kanssa, johon oikeasti olisi olemassa helppo ratkaisu. Ja sitte ku sen ratkaisun keksii, ei voi ku ihmetellä, miksei keksiny sitä jo aiemmin. x) Noh, aina oppii uutta.

    VastaaPoista