tiistai 8. tammikuuta 2013

Ruokaa, tassuja, valeraskaus ja vetolenkki

Eilen illalla huomasin Birren taas kehittäneen itellensä valeraskauden. Sillä on ainakin kolme viime vuotta ollu aina jokaisten juoksujen välissä valeraskaus, että ei mitään kovin uutta juttua. Tosta koirasta ei (onneksi) sitä ulkoisesti huomaa yhtään mitenkään, mutta maitoa erittyy selkeästi.

Eilen huomasin sen mahaa paijatessa tissien olevan jälleen kerran turvonneet ja maitoa erittyy. Tää on tätä narttukoiran omistajan elämää, kun puristelin maitoja pihalle. Jos ton utareita ei tyhjennä ollenkaan se kehittää sinne tulehduksen (ilmeisesti?), kuten viime talvena jolloin en valeraskautta huomannut ja sekä nisät että isolta osalta tissiä siitä ympäriltä meni aivan kivikovaksi. Puristellessa ulos tuli tummaa litkua ja aika paljonkin. Kun ne sai pois ja tilalle alkoi tulla taas normaalin näköistä maitoa, helpotti nisien kovuuskin ja palasi normaaleiksi löllyviksi utareiksi.

Varalta tuli vilkaistua Facebookin Varaemojärjestelmä, mutta ei äkkiseltään osunut silmään lähiseuduilta kipeästi hoivaa vailla olevaa pentua tai pentuetta. Täällä muuten esimerkiksi yksi aika liikuttava tarina varaemosta ja orvoksi jääneestä pentueesta. Niinpä aloitin kokeilukuurin Dorwestin Vadelmanlehtitableteilla, koska eipä siitä haittaakaan ole. Sinänsä ei haittaa noi valeraskaudet, koska tosiaan mitään käytöksellisiä haittoja siitä ei aiheudu millään muotoa. Täytyy vaan muistaa huolehtia noista utareista, ettei pääse menemään huonoksi.

Bea <3

Awww <3

Tänään taas jostain kummallisesta syystä pakastin sai täytettä. Alkuunhan kaikkien koirien ruokien piti olla ja mahtua tonne ulkovaraston niiden omaan pakastimeen, mutta kappas vaan kun myös tää "ihmisten pakastin" on ihan yhtä ääriään myöten täynnä koirien ruokia! Eipä oo kyllä isoja eriä tarvinnu ostaa pariin kuukauteen lainkaan, satunnaisia täydennyksiä tai lisiä. Tänään tuli otettua mukaan vähän sattumalta NEUPia ja vajaa pussillinen hevosen luita lisää. Sen lisäki Bealle otin ja pilkoin osiin jauhettua lohta yhden pötkön ja molemmille poron sisäelinjauhelihaa.


Ajattelin sillon aikanaan raakaruokinnan olevan kauhean työlästä ja hankalaa, mutta ainakin toistaiseksi nautin suuresti koirille kokkaamisesta. Teen tattaripuuroa aina ison kattilallisen kerrallaan ja pakastan pienempiin eriin, hevosen jauhelihat pilkon ja pussitan päiväkohtaisiksi määriksi ja näin edelleen. Niinpä mulla on aina helposti sulatettavissa pieniä annoksia kerrallan joita miksailla keskenään.

Tänään käytiin ottamassa kiva vähän vajaan tunnin mittanen vetolenkki ja matkaa tuli vajaa 6km. Yritin jaksaa (ja pystyä, kun ei ole kunnon talviulkoilukenkiä edelleenkään, on pito vähän huono...) hölkätä vähän pidempiä pätkiä, että Bea sai vetää myös ravaten. Tein upeen virityksen, jolla molempien narut kiinnitty toisiinsa lähempänä koiria, ettei ne pääse vaeltamaan ihan eri puolilla tietä. Alkuun Bea nyki Birreä eteenpäin ja olin jo vähällä luovuttaa sen virityksen kanssa, mutta onneksi en luovuttanut, koska se itseasiassa sai Birreen liikettä ja se jakso reippaasti ravata koko matkan eikä vaan nysvätä mun jaloissa, jee!




Loppuun vielä juuri askarreltu päivitys tassujen voinnista myös niiden vanhojen kuvien kanssa. Hyvällä mallilla ollaan! Anturat on aika kuivat, mutta niitä työstetään syöttämällä öljyjä ja pinnallisesti Fysio Healingin Super koirasalvalla (luonnontuote, jolla muuten hoidetaan atoopikkomiehen kuivuneita käsiä, toimii!).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti