perjantai 4. tammikuuta 2013

Selviytyjät

Kaikesta päätellen selvisimme kaikki hengissä vuoteen 2013. Beaan iski aattona alkuillasta pieni ahdistus ja vajaan tunnin se istu rappusten alla läähättämässä. Sieltä se kuitenkin meni aika pian maate ja läähätyskin loppui. Siinä vaiheessa annoin noille luut pureksittaviksi.

Pahasti stressaantuneena Bea ei söis mitään, sekin ihme on nähty, joten olin hyvinkin iloinen, kun raaka possun selkäranka maistui ihan normaaliin malliin. Alkuillan ressikin jäi unholaan ja koirat sai liittyä juhlijoiden joukkoon ja molemmat olivatkin ihailtavan edukseen kiertäessään kaikkia talon vieraita läpi vastaanottamassa rapsutuksia ja halauksia. Jopa Birrekin liimautu kiinni kaikkiin paijaaviin ihmisiin ja ystävällisen rauhallisesti heilutteli häntäänsä.

Aina tasasin väliajoin sitä huomaa, miten tulee ite elettyä menneessä. Koska Birre oli nuorempana ihan järkyttävän varautunu vieraita ihmisiä kohtaan, eikä kellään ollut tosta noin vaan asiaa sen iholle, on mun ollu vaikee muistaa sitä, että toi on nykyään ihan eri koira. Mun pitäis muistaa luottaa sen luoksepäästävyyteen ja sosiaalisuuteen, mutta kun en aina muista. Huoh. Koira on muuttunut, milläs mun mieltä muutettais?

No enivei, yhteenvetona uuteen vuoteen vaihdettiin jopa odotukset ylittäen. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti