sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tyyne-mummo

Tänään lähettiin Tyyne-mummon (eli Birren) kanssa ihan kahdestaan katsomaan suurta maailmaa. Bea sai jäädä kotiin kahdestakin syystä, ensinnäkin sen yksinoloharjottelua on tehty aivan liian vähän ja toisekseen sillä on juoksut. Toisia tosin ei tunnu häiritsevän lainkaan viedä juoksuista koiraa eläintarvikeliikkeeseen, mutta mun mielestä niin ei kuulu tehdä.

Niinpä Tirriäinen jäi kotiin ja me mummelin kanssa käytiin moikkaamassa mun töissä ollutta kaveria. Liikkeessä oli hirmuinen vilinä ja hälinä ja sitähän mä nimenomaan toivoinkin. Birre oli aavistuksen jännittynyt ja kontaktin saaminen siihen sitä kautta myös aavistuksen hankalampaa. Pyörittiin liikkeessä kuitenkin niin kauan, että koira rentoutui ja ihmisten tuijottaminen epäluuloisesti muuttui uteliaisuudeksi.

Mun koirat saa ihan vapaasti katsella toisia koiria. Hihnassahan me ei tunnetusti moikkailla, mutta saa olla kiinnostunut ja katsoa, kunhan se ei ole pois siitä, että saan koirani huomion juuri silloin kun niin haluan. Niinpä jouduin oikein keskittymään siihen, että halutessani Birren huomion tai siirtää sitä kauemmas lähestyvästä koirasta en pelkästään vetänyt hihnasta, vaan pyysin sitä siirtymään niin, että sen oli myös kuunneltava mua. Jos vaan siirtelee hihnasta koiraa, se voi vallan hyvin edelleen jatkaa kohteensa tuijottelua, käskyn kuunteleminen ja totteleminen vaatii keskittymistä muualle.

Kotona painoin korvan kiinni oveen, mutta kotona oli aivan hiljaista. Pimpottelin ovikelloa ja koputtelin ovea, mutta edelleen oli aivan hiljaista. Odottelin tovin ennen kuin menin sisälle ja Bea kyllä nousi pediltään ja heilutteli häntää portin takana, mutta oli rauhassa ja hiljaa.

Kaupasta mukaan tarttui muutama nahkapanta. Nimenomaan, muutama. Ostovaiheessa on tapahtunut jotain todella todella mystistä, koska mulla on kolme täyspitkää, aikuiselle koiralle sopivaa pantaa. Vaikka mulla on vain kaksi koiraa?! Tää oli kyllä helppo selittää: mä oon tietysti ottanu yhen pannan varalle. Koska pannat oli ihan todella halpoja niin kai mä aattelin niiden olevan heikkolaatuisia, joten yksi panta on selkeesti varapanta, jos jompikumpi käyttöpannoista hajoaa.

Mutta tässä tulee se suurin mysteeri. Neljäs panta onkin punainen ja pieni. Siis mitäh?! Se ei mahdu kummallekaan mun koirista, eikä mulla ole aikomustakaan sitä lahjoittaa kenellekään pikkukoiralle. En ymmärrä tätä ostosta lainkaan. Mitäköhän mun alitajunta yritti mulle viestittää tän hankinnan kautta, tietääkö joku muu, mä en nyt ymmärrä tätä lainkaan?!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti