torstai 7. maaliskuuta 2013

Viikonloppulapsi

Meijän laumaan tuli viikonlopun ajaksi tollanen saksalaisvahvistus. En ollu koskaan ennen nähny koko koiraa tai tiennyt siitä juuri yhtään mitään, mutta niin mä vaan sille hoitopaikan menin lupaamaan. Mä vaan päätin, että siitä ei tule mikään ongelma ja piste.

Isopaimen odotti autossa, kun hain omat koirani sisältä ja lähettiin heti yhdessä lenkille. Koin tän turvallisimmaksi tavaksi "tutustuttaa" hörökorvat toisiinsa, koska sillon ei tule sitä nenät vastakkain -tilannetta eikä olla kenenkään omalla alueella. Alkuun iso hörökorva yritti rynniä mun ohi, koska pidin pienet hörökorvat itseni toisella puolella. Tätähän emme tietenkään voineet sallia, vaan sinnikkäästi pidin tassuttelijat eri puolilla ja matka jatkui.

Jossain vaiheessa mielenkiinto toisia kohtaan väheni huomattavasti ja lopulta koko kolmikko käveli rinnakkain. Parit nenäpusut vaihdettiin siinä jolkottelun lomassa, mutta muuten kaikki antoivat toisilleen lenkkeilyrauhan. Bea ja saksalainen hölköttelivät ihan kylki kyljessä, mutta Birre arvaten pysytteli mielummin Bean puolella tietä ja pikaista nuuhkaisua ohimennen lukuunottamatta ei ollut lainkaan kiinnostunut isosta paimenesta.

Nyt pienet nukkuvat omalla paikallaan ja saksanpaimen keskellä olohuoneen lattiaa. Tunnelma on rauhallinen ja odotellaan iltaruokien sulamista. Mähän sanoin, ei tästä mitään ongelmaa tule. Mä vaan päätin niin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti