torstai 25. huhtikuuta 2013

Kesä kolkuttelee jo ovella!

Mulla on tänään vapaapäivä ja alotin sen tajuamalla, että hei, mähän kuulun nykyään seuraan ja sen ansiosta mulla on käytössäni kenttä agilityesteineen! Unihiekat varisi silmistä siinä vauhdissa, kun pakkasin Bean autoon ja lähdin kentälle.

Ja kyllä totta tosiaan, kesän voi jo tuntea. Mulla oli päällä ihan ohut pitkähihainen ja ohut takki sekä sen päällä treeniliivi. Takin sai jättää alta heti pois ja silti pelkän pitkähihaisen ja liivin kanssa oli kuuma, hurrraaa! Tuntui niin kesältä. Niin niin niin kesältä.

Alkuun muisteltiin suoraa putkea ja sitten lähdin vähän taittamaan sitä. Lopulta meillä oli ihan mutkalla oleva putki ensimmäistä kertaa ikinä ja sieltähän se musta pallero sujahti läpi niin että ryminä vaan kuului. Putken jälkeen otettiin pari hyppyestettä jatkoksi. Ihan vaan ajettiin rallia ja pidettiin hauskaa, koska sehän me osataan kaikista parhaiten!

Mutta kyllä me ollaan huonossa kunnossa molemmat. Voihan hyytyminen sentään. Nyt kun kerran on ihanaa keliäkin, niin ei ole enää tekosyitä. Eli sinne lenkille molemmat huonokuntoiset pullukat (niin siis minä ja Bea) mars mars, koska kesä on urheilemisen parasta aikaa! Lenkkeilyä, pyöräilyä ja uimista. Siinä on pääasialliset liikuntamuodot kesällä Bean kanssa.

Birrellä on valitettavasti märkien kelien myötä myös tassut taas tulehtuneet ja parista anturasta on taas pinnat irronneet. Eli rouvan osalta lähestyvästä kesästä nautiskellaan lähinnä vaan takapihan terassilla ja etupihan pehmeällä sammaloituneella nurmella, koska tassut on niin kovin arat. Opetellaan sitten kotona helppoja temppuja jotka eivät vaadi paljoa liikkumista (vaikkapa nenäkosketus (ei, en ole opettanut sitä aikuisille vieläkään, pentu osaa sitä jo vähän..) ja asioiden koskettaminen etutassulla).

Tulehduksesta johtuen jouduin laittamaan Birrelle sen typerän kaulurinkin takaisin. Siitä "lohdutuksena" Birre sai jäädä työpäivän ajaksi sohvalle, kun muut joutuivat omiin karsinoihinsa. Töihin sain Jiiltä kuvaviestin, kun Tutsi oli hiippaillut yläkertaan ja nukkui mukavasti missäs muuallakaan kuin sängyssä. En vaan pysty ymmärtämään, miten se on päässyt hyppäämään sänkyyn sen kaulurin kanssa. Tänään näin kyllä miten se suoriutuu rappusista jämäkän päättäväisesti: kauluri tömähtää joka askeleella seuraavaan askelmaan, mutta Birren tyynesti nostaa päällään kaulurin sen päälle ja ottaa taas uuden askelman. Voi jos kaikki koirat olis noin helppoja kaulurin kanssa! :D

Kaukon kanssa käytiin eilen kahdestaan yli tunnin metsäseikkailulla. Matka on auttamattoman lyhyt, mutta tollasen ipanan kanssa siinä vaan aina jotenkin kestää ja kestää. Sade ja sen mukana sulanut lumi oli tehnyt metsästä osittaisen suon ja siellä me rymisteltiin ojista ja vesilätäköistä läpi. Aina kun Kauko jäi haistelemaan jotain, mä pinkasin karkuun. Pari kertaa oon päässy sitä piiloon aika hyvin ja sen aiheuttama pieni hätäännys on saanut sen hiljalleen tajuamaan, että mua kannattaa pitää silmällä. Ja sitähän vahvistetaan minkä keretään.

Pieni risukko oli mulle helppo ylitettävä, mutta pentu näki sen olevan ylitsepääsemätön. Armottomasti jatkoin matkaani ja kimitin pentupentupentupentupentua, kun Kauko ravasi risukon laitaa pitkin ja räksytti raivona, että kun emmä pääse!! Kyllä se sieltä sitten pääsikin ja mä kutsuin sitä kyykyssä eikä siinä jälleennäkemisen riemussa kerenny edes nameja ottamaan.

Ollaan käyty myös tossa vieressä olevan koirapuiston lähettyvillä namittelemassa. Nameja tulee ladottua aikalailla kaikesta, koska kaikkihan tässä maailmassa on vaan ihan tosi kivaa ja mukavaa. Ja tekee hyvää itsehillinnälle, että vaikka näkee toisia koiria, niin sinne nyt ei vaan aina pääse ja se on sitten voi voi. Mutta nameja siitä saa, kun nätisti malttaa mielensä. Katsoa saa kyllä, kunhan sen tekee hiljaa ja rauhassa. Jossain vaiheessa koirapuiston tapahtumista tulee niin tylsiä, että malttaa hetken ottaa jopa katsekontaktiakin.

Että tervetuloa vaan kesä, on sua jo ootettukin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti