tiistai 9. huhtikuuta 2013

Rousk rousk!

Tänä aamuna herättiin klo 7 ja oli ensimmäinen aamu, kun Kauko oli kyllä hereillä ennen mua, mutta ei huutanut. Sitten alko se riehuminen. 2,5h riehuttiin vuorotellen sisällä ja omalla takapihalla ja kun meinasi pentu hyytyä mentiin vielä kerran ulos riehumaan, että se oli ihan rättipoikkiväsy kun lähdin töihin. Sinne se kellahti nukkumaan liki välittömästi.

Etenkin Bea on nyt ihan todella innostunut leikittämään pentua (esimerkkiä voi nähdä edellisen postauksen videosta) ja mua se ilahduttaa suuresti. Ensinnäkin se helpottaa mun taakkaa, kun on "lastenhoitaja" viihdyttämässä ipanaa ja väsyttämässä sitä mun puolesta.


Kauko sai tänään ensimmäistä kertaa kokonaan syötävää luuta. Lampaan pieni kylkipala rouskuteltiin hyvin läpi ilman turhaa hotkimista ja ainakin näytti ja kuulosti siltä, että kaikki pureskeltiin hyvin. Saa nähdä mitä maha sanoo isommista luupaloista, tähän asti saatu luu on ollut jauhettua. Vaihtoehtoina on muun muassa sulamattomien luiden oksentaminen, löysä vatsa, liian kova vatsa tai jos kaikki menee nappiin niin ei tapahdu juuri mitään. Eiköhän se viimestään huomenna aamulla selviä.

Birrekin on pikkuhiljaa alkanut lämpenemään pennulle eikä heti mee ihan lukkoon jos ja kun Kauko tulee lähelle riekkumaan ja huutamaan. Kaukolla oli myös sama oppitunti edessä kuin aikanaan Bealla, meinaan Birren ruokiin ei kosketa. Mä luotan tohon Tutsiin tossa asiassa tosi paljon, että se ei pentua oikeesti ala satuttamaan. Siitä lähtee ruma ääni, mutta se ei pure, ikinä. Ja nää on näitä sääntöjä jotka opitaan jossain vaiheessa tavalla tai toisella jokatapauksessa ja koira sen osaa koiralle kertoa selkeämmin kuin minä ikinä. Toisten ruokia ei vaan viedä suusta ja piste.

Aikanaan Bea oli menossa ottamaan luuta Birreltä ja Birre varotti. Se tuijotti, murahti ja kun Bea vaan änkes niin Tutsi ärähti ihan kunnolla. Sen jälkeen se ei ole Birren ruokia yrittäny. Ja täysin sama kuvio käytiin läpi tänään, mutta pentu oli eri. Kauko mielestään kävi vähintäänkin lähellä kuolemaa, mutta sen jälkeen se pitikin hyvin kohteliasta etäisyyttä Birren luuhun ja vaikka lähtikin toistamiseen kohti ruokailevaa rouvaa, niin hiljainen tuijotus sai Kaukon ottamaan takapakkia ja keksimään muuta tekemistä. Se oli sellanen oppitunti se.

Bea  tuoksuttelee, että joko se kesä tulee <3





4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Älä anna ulkomuodon hämätä, se on oikeasti aivan hilmuinen hilviö.

      Poista
  2. Aika härski kuva toi toisiks alin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän vaan siedättää itseni SEN olemassaoloon.

      Poista