lauantai 13. huhtikuuta 2013

Suuri maailma

Me käytiin tänään Kaukon kanssa koirien omassa kaupassa. Siellä oli ihmisiä, meteliä, kolinaa, koiria ja kaikenlaista hälinää. Mulla oli omat ennakko-odotukseni tämän äänekkään pikkuhirviön reaktiosta paikassa, jossa oli kaikkea mielenkiintoista, mutta kun sitä kaikkea ei pääse katsomaan ja puremaan inhottavan hihnan takia. Odotin holtitonta pentua joka rempoo hihnassa ja raivoaa räksyttäen.

Ihmisten kohtaamisessa Kauko oli oma ihana itsensä. Kaikkien syliin sukellettiin häntä vipattaen ja hampaat edellä. Kukaan ei säästynyt pieneltä neularivistöltä, vaikka se yritti kyllä tarjota myös sitä söpömpää puolta itsestään kellimällä selällään lattialla. Mutta tietenkin samalla piti järsiä jonkun käsiä. Ja oli eri tavoin lähestyviä ihmisiä. Jotkut turvallisesti kyykisty samalle tasolle, mutta osa teki sen perinteisen "virheen" että lähestytään koiran näkökulmasta uhkaavasti yläpuolelle kumartuen.

Näiden yläpuolelle kumartuvien ihmisten kanssa huomasin sen eron, että Kaukon eleet oli jonkun verran mielistelevämmät, kuin niille jotka meni kyykkyyn ja joita oli "turvallisempi" lähestyä. Mutta kaikkien luo meneminen oli reipasta ja iloista, riippumatta ihmisten lähestymistavasta. Enkä koe tarpeelliseksi pyytää ihmisiä menemään kyykkyyn, kun pentu helposti pystyy menemään myös vähän eri tavalla lähestyvien luokse, koska elämässä ne uhkaavasti kumartelevat ihmiset eivät tule loppumaan. Sen sijaan aikanaan esimerkiksi Birren kanssa joutu paljon ohjeistamaan ihmisiä (mene kyykkyyn, älä mene kyykkyyn, mieluiten vähän kyljittäin, älä katso sitä, älä ojenna kättä, älä kutsu, älä puhu sille, anna sille aikaa, jne).

Kauko ei ole mitenkään ihan hulluna namien perään ja ajattelin eläintarvikeliikkeen olevan sen verran mielenkiintonen ympäristö, että siellä ainakaan ei namit kiinnosta. No mun onnekseni toisin kävi. Pentu napsi nameja iloisesti ja niillä sai jopa sen huomion pois toisista koirista, HURRAA! Toiset koirat kyllä kiinnosti hirvittävän paljon ja ensimmäisen luokse yritettiin rempoa hihnassa, mutta ei mikään kovin vakuuttava yritys ja  toisista koirista poispäin lattialle heitellyt namit kiinnittivät pienen nenän huomion.

Otettiin vaan sellanen ihan nopea visiitti sinne kauppaan, koska oltiin vain kaksi tuntia. ;) Mikäs siellä oli istuskellessa ja pentua namitellessa kaikesta. Ja lopputuloksena Kauko rauhottu makaamaan mun jalkoihin, niin sitten oli hyvä hetki lähteä. Hyvä kokemus. Hieno kokemus. Sain valtavasti motivaatiota ja uskoa tähän projektiin. Suurimmat huolenaiheet oli että se turhautuneena räksyttää kaikelle (kuten kotona koirien leikkiessä keskenään) enkä saa sen huomiota nameilla. Mun pahimmat pelot jäivät käymättä toteen ja niiden asioiden kanssa suoriuduttiin likimain täydellisesti. Kotimatkalla iski totaalinen väsy. Hieno pentu. <3

Nyt vaan jatketaan harjottelua, harjottelua ja harjottelua! Ostin kotiin mukaan pussillisen possunkorvia, koska nyt vain pennulla on ollut korva kopissaan ja aikuiset sitä yrittää kilpaa käydä varastamassa itselleen. Niinpä vasten kaikkia sääntöjä myös Birre sai oman korvan. Se tosin ei edes syönyt sitä, nuoleskeli päältä vaan rasvat ja sitten alko jemmailemaan sitä peteihin ja sit vaan urpona istu se suussaan. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti