keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pyöräilykausi!!

Mun oma polkupyörähän varastettiin jo muutama vuos sitten. Viime kesänä oli se lainapyörä, joka tossa keväällä lähti takaisin omaan kotiinsa. Eilen tulin kotiin ja maailman ältsisti parhain poikaystävä vihjas takapihalla olevan mulle jotain. Siellä se oli. Kirkkaan punainen, seitsemän vaihdetta ja se oli maailman paras! Mun ihkaoma POLKUPYÖRÄ! Se on niin nopee, ettei ralliautotkaan pääsis mun ohi kun suihkin sillä menemään.

Alotettiin Bean kanssa pyöräilykausi tietysti silleen varovasti. Ihan kevyttä ravailua parisen kilsaa plus alku- ja loppuverkat. No kunhan juksasin, me mentiin TÄYSIÄ! Bea oli vapaana ja mä mankeloin minkä kintuistani pääsin. Se oli ihanaa! Musta tuntu että me vähintäänkin lennetään!

Ja Bea juos. Sen villahousut huiski tuulessa mun edellä ja naama aurinkona se välillä katto taakse muhun, että noni tuu jo! Hallittu ravaaminen oli kaukana siitä, me mentiin vaan niin kovaa kun päästiin ja se oli elämää se. Pari hyvää ojaa löydettiin taukopaikoiksi, että Bea pääs juomaan ja vilvottelemaan veteen. Sitten matka jatku.

Bean jälkeen kävin pienen lenkin myös Birren kanssa. Siinä missä Bea painaa menemään, kuin mikäkin huippuravuri, on Tutsin meno vähän toista. Se on semmonen sunnuntaihölkkäilijä. Joskus mulla on meinannu mennä hermo sen odotteluun, mutta sen kanssa vaan pitää asennoitua eri tavalla. Sillä on rauhallisempi ravi ja vauhti on paljon hiljasempi, mutta se on sellasta maratoonarin ravia jolla jaksais vaikka maailman ympäri. Saas nähdä mikä versio Kaukosta aikanaan tulee...

Tänään Bea ja Kauko oli mukana töissä ja sen jälkeen käytiin Bean kanssa vetämässä noin 10km lenkki. Edellisen päivän pyörälenkki ja pitkä työpäivä ottivat oman veronsa ja vaikka mentiinkin kovaa, niin nyt pääasiassa ravaten. Reilun kilometrin päässä kotoa on ihana suihkulähde ja allas, jonne Bea paineli roiskimaan ihan onnessaan. Loppumatka meni lepposasti hölkkäillen ja kotona vielä seikkailtiin hetki pitkin pihoja. Nyt on onnellinen Bea. Hyvin onnellinen Bea.

Kauko on tosiaan nyt kahtena päivänä ollut mukana töissä. Ekana päivänä se sinnikkäästi valvo melkein koko työpäivän, mutta tänään se jo vähän lepäilikin ja osasi ottaa rennommin. Ihan hiljaa se kyllä on pysyny edelleen eikä muutakaan sen kummempaa ongelmaa ole ollut. Bea on ollu sen kaverina töissä, ettei A. tarvi olla yksin ja B. Birre opeta sitä räksyttämään.

Mä oon niin tooooosi onnellinen polkupyörästä! Se on ihan huippua ja parasta!

Kesätyöläiset.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tyhjä lelukori

Voih. Koirien lelukori on jotenkin lohduttoman tyhjä ja nyt kaipaisinkin teidän lukijoiden apua ja vinkkejä. Mitkä on teidän koirien lempileluja? Mitkä kestää? Mitkä kelluu (ja kestää)? Mitkä on olleet koirien lemppareita? Entäs ihan totaalisia floppeja? Vinkuvia vai äänettömiä leluja? Kertokaa, minkälaisilla leluilla kahden aikuisen koiran ja yhden pennun lelukori täytetään!


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pennun raakaruokinta

Niin sitähän tässä ahkerasti opetellaan. Aikuisethan mulla on jo tovin pääasiassa syöny pelkkää raakaruokaa. Natural menuja ja Orijenin kuivanappuloita oon käyttäny edelleen nameina, koska ne ei oo taskussa ällöttäviä ja kuitenkin maistuu hyvin.

Pennun raakaruokinnan suhteen olin totaalinen hermoraunio. Enää oon vaan vähän hermoraunio. Toivottavasti joku saa tästä epäselvästä selostuksesta jotain iloa tai rohkaisua pennun ruokinnan suhteen.

Kasvattajalta mukaan saatu kuivamuona oli tarkoitus hiljalleen hivuttaa pois ruokinnasta. Sekoittelin turvotetun nappulan sekaan lihoja ja maha toimi hyvin. Olin noin 50/50 -tilanteessa, kun 9 -viikkosena iski se mystinen klinikkareissunkin vaatinut vatsatauti. Eihän sitä koskaan tiedä, mutten jaksa uskoa sen olleen ruokalähtöistä, koska vatsa oli toiminut siihen asti erinomaisesti. 

Vatsataudin jälkeen siinä samassa rytäkässä päätinkin sitten jättää nappulat suoraan pois kokonaan. Mutta ilman tätä episodia olisin jatkanut sitä hiljakseen nappulan määrän vähentämistä. Vatsataudin jälkeen annoin muutaman päivän lähinnä vaan siipikarjaa (broisku, ankka) ja hyvin hyvin kypsäksi keitettyä tattaripuuroa. Masu alkoi toimimaan taas erinomaisesti eikä sen enempiä ongelmia tullut.

Pennun ruokinnassa on neuvottu pitämään monipuolisuudesta vielä enemmän huolta, kuin aikuisen ruokinnassa. Erilaisia lihoja joko luulla tai ilman, kalaa, sisäelimiä ja kuidunlähteeksi vähän kasviksia ja/tai puuroa. Vatsatauti jätti muhun sellasen hysterian, että oon ollu aika varovainen lihaisten luiden kanssa ja pääasiassa Kauko on saanut luut nyt jauhettuna. Ymmärtääkseni rajun ripulin jälkeen suolistolla voi kestää pitkäkin aika palautua entiselleen, enkä halua ottaa turhia riskejä. Possun kylkitikkuja Kauko on saanut syödä kokonaan ja ainakin niiden kanssa masu on toiminut hyvin. Ruokinnan tukena Kauko saa Aptuksen Multipuppya, Nutrolinin Pentu -öljyä ja Inupekt Fortea suoliston hyvinvoinnin tukemiseksi ja palautumiseen vatsataudin jäljiltä.

Pakkasesta löytyy joko koko ajan tai usein: hevosen jauhelihaa, ankkaa, broiskun jauhettua siipeä, jauhettua poroa (luut jauhettu mukaan), poron luutonta jauhelihaa, poron rasvaleikkoa, poron sisäelinseosta, naudan jauhelihaa, sian jauhelihaa, naudan lihaseosta, sian sisäelinseosta, lohta ja Murren Murkinan Lihaluu-Mixiä, Sikakasvis-Mixiä sekä Murren Alkuvoimista Lammas-kasvis, Junior +PLUS, Peura+PLUS ja KanaFasaani. Murren Alkuvoima Vire -kasvispaloja löytyy myös. Tietysti erilaisia luitakin on! Tällä hetkellä lähinnä possun kylkitikkuja ja selkärankaa sekä lampaan luita, taitaa vähän heppaakin löytyä. Unohdinkohan jotain? Kyllä mä nyt ymmärrän minkä takia kaks pakastinta on täynnä koirien ruokaa...

Kaukon ruokailut jakaantuu nyt pääasiassa niin, että aamulla ja illalla se saa "täydet" ateriat ja päivällä Kongin. Kongissa oon käyttäny mm. Happy Dogin purkkiruokia, esimerkiksi 100% lammas. Purkeista saa lusikalla lohkottua kivoja paloja, jotka voi survoa Kongiin, mutta ne ei ihan ilmaiseksi varise sieltä pois. Oon vasta nyt alkanu laittamaan Kongin pakkaseen, kun pentu on jo tosi hyvin keksinyt sen idean ja jaksaa touhuta sen kanssa ja keksiä erilaisia keinoja saada ruoka ulos sieltä.

Alkuun punnitsin ja merkitsin ylös ruokien grammamääriä. Luovuin siitä kuitenkin aika pian, koska en ensinnäkään jaksa tai muista merkitä niitä ja toisekseen, fiilispohjalta tää tuntuu sujuvan paremmin. Voisin miettiä vaikkapa pari ateriaesimerkkiä Kaukon ruokinnasta:

  • Poron luinen jauheliha
  • Ankkaa
  • Tattaripuuroa

  • Lihaluu-Mixiä
  • Lohta
  • Alkuvoima Vire -kasvispaloja

  • Alkuvoima Lammas
  • Lampaan luinen kylkipala
  • Sisäelinseosta
  • Tattaripuuroa

  • Hevosen jauhelihaa
  • Poron luinen jauheliha
  • Tattaripuuroa

  • Alkuvoima KanaFasaani
  • Ankkaa
  • Sian kylkiluu

  • Kananmunaa kuorineen
  • Hevosen jauhelihaa
  • Tattaripuuroa

Ehkä olis valaisevampaa merkitä jotain määriä perään, mutta emmä niin tee itekkään. En tiedä miten paljon ravintoarvollisesti koirat hyödyntää mitään kasviksista ja puuroista, mutta ensisijaisesti annan niitä lähinnä sen vatsan toimivuuden kannalta, kai ne niistä jotain kuitua ja pehmentävää hyötyä saa. Kasvispalojen lisäksi tosiaan keittelen tattaripuuroa. 

Ton Aptuksen Multipuppyn luvataan takaavan noin puolet sen sisältämien aineiden päivittäisestä tarpeesta. Sen takia en mitenkään ihan valtavia määriä anna sisäelimiä ja kalaa niiden rasvaliukoisten vitamiinien takia. Mutta kohtuullisina määrinä niitäkin.

Mistäs minä tiedän, saatan olla ihan hakoteillä. Pentu kuitenkin päällisin puolin näyttää ihan hyvinvoivalta, korvat lakkas töhnimästä kuivamuinan poisjätön jälkeen, masu toimii nyt hyvin ja jos ei mitään muuta, niin voi hitto että ruoka maistuu hyvin. Etujalat sillä kääntää loivasti ulospäin, mutta niin ne kääntää Birrelläkin ja se on kasvanu kuivamuonalla. Ehkä ne saadaan siitä vielä totaalisen suoraksi, ehkä ei. Ei ne ainakaan ihan dramaattisen killissä ole ja niillä pääsee eteenpäin.

Bea on myös kuivamuonalla kasvanut lapsi ja joo, sillä on tikkusuorat etujalat, mutta takajalat painuu pihtiin. Eli ihan sama millä mä nää lapseni ruokin, päin helvettiä tää menee joka tapauksessa. ;)

Mutta se on näissä ruokinta-asioissa edelleen mun paras lohtu, että me voidaan vaan ruokkia parhaamme mukaan, koska vaikka olis miten milligrammalleen kohdalleen laskettua ruokaa, me ei päästä sinne koiran sisälle näkemään mitä siihen koiraan todellisuudessa imeytyy. Että jos se koira ulkoisesti näyttää hyvältä ja vatsa toimii hyvin, niin ihan kovin kaukana ei voida olla totuudesta. 

Mitä siis tähän asti olen oppinut pennun raakaruokinnasta? Ei se oo sen kummempaa avaruustiedettä kuin aikuistenkaan ruokinta, kun vähän enemmän vielä panostaa siihen monipuolisuuteen. Lisää opetellaan koko ajan ja ehkä aika näyttää miten metsään tässä on menty. :)

Kaukon kuulumisia

Mä välillä tuppaan unohtamaan miten pieni toi pentu edelleen on. Se näyttää jotenki niin isolta ja välillä käyttäytyyki niin aikuisesti. Mutta se on edelleen kuitenkin vaan pienen pieni lapsi, joka unisena tykkää kömpiä syliin ja pusutella koko naaman läpi.

Edelleenkään se ei osaa kauheen paljoa. Se on jo ymmärtäny sanalla "Kauko" olevan joku merkitys ja se reagoi siihen kivasti. Käytiin alkuviikosta turisteina Tuusulan Kennelkerhon järkkäämissä mölliageissa. Odotukset oli taas korkeella, niinku mulla aina. Olin varma, että Kauko räksyttää hullun raivolla kaikille koko ajan ja aivan tauotta ja sinkoilee hihnassa ja unohtaa mun olemassaolon ja mä häpeen silmät päästäni ja hautaudun kotiini loppuelämäksi piiloon suuren häpeän kanssa.

Höpsistä. Kau oli ihan ihmisiksi, se katteli kiinnostuneena muita koiria, mutta käyttäytyi hyvin. Namit kelpas ja se ei tosiaankaan unohtanu mun olemassaoloa. Paras kohta oli, kun kisat oli jo loppuneet ja mies keräsi maasta kentän rajoina olleita nauhoja. Ne oli kiinni vanerin palasilla ja pitkillä "nauloilla". Vanereita ja nauloja varten mies potki mukanaan pahvilaatikkoa. Mies lähestyi meitä luonnollisesti kumarassa, kun keräili tavaroita maasta, ja potki laatikkoa suoraan meitä kohti.

Mitä tekee pieni porolapsi? Seisoo tukevasti neljällä jalallaan ja häntä pystyssä odottaa miehen tulevan tarpeeksi lähelle ja hyökkää miehen kädessä olleen vasaran kimppuun (paikalla ollut henkilö kuvasi tapahtuman, katso kuva TÄSTÄ). Huippua! Ei tietoakaan epäröinnistä. Ei jännittänyt kumarassa hassusti liikkuva mies, ei rämisevä pahvilaatikko. Kauko vaan odotti, että tuuppas vaan tarpeeks lähelle perhana... Hieno lapsi.

Eilen oltiin Ojangossa katsomassa muiden reenailua. Kauko myös kokeili mennä läpi metallisesta putkesta ja sieltähän se sujahti kuin vettä vaan. Koettiin myös ensimmäinen ukkonen! Itsehän pelkään ukkosta aivan kuollakseni ja nyt valtava jyrinä ja pauke oli aivan kohdalla. Henkisesti vedin itseni ympäri kolme rullaa ilmastointiteippiä, jotta pysyin kurissa edes jotenkuten. En ainakaan merkittävästi onnistunut tartuttamaan kauhuani pentuun, jolle napsin nameja suuhun aina kun jyrisi ja se vaan pällisteli aksaavan koirakaverin touhuja. Toista paukkuarkaa koiraahan en halua...

Kauko oli sinnikkäästi eilen melkein kellon ympäri hereillä. Parit pienet päikkärit se veti lätkämatsin aikana, mutta ei sellasia kunnollisia unia. Joten illalla myöhään Ojangosta lähtiessä se kokeili ensimmäistä kertaa matkustaa yksin auton takakontissa. Kontissa oli hiljaista, hyvin hyvin hiljaista. Kotona nostin pennun autosta, se kävi pissalla, kotona söi iltapalan ja meni nukkumaan. Tänään käytiin vähän uiskentelemassa ja ihan reippaasti se kyllä oli mukana, mutta hyvin tyytyväisen oloinen, kun tultiin kotiin ja pääs takasin nukkumaan. On hirmu rankkaa olla pieni lapsi.

Uintireissulta kuvia










perjantai 17. toukokuuta 2013

Uintikausi avattu!

Oli niin painostava ja lämmin ilma tänään, että päätin avata virallisesti uintikauden. Kaukohan tossa aikasemmin viikolla otti ja sukelsi laiturilta, nostin sen valjaista takasin laiturille ja siinä se sitten pärski hetken, että OHHOH ja sen jälkeen yritti uudelleen. Tyhmä tyhmä lapsi.

Tänään sitten tosiaan ihan "luvan kanssa" mentiin polskimaan. Bea otti kaiken riemun taas irti ja se vaan niin lovettaa tota uiskentelua. Birrekin oli hämmentävän innokas uimaan ja kävi pari pientä lenkkiä ihan yksinään polskuttelemassa. Kauko molski rantavedessä ja pienen pätkän taitavasti myös ihan oikeasti ui. Hieno lapsi!













perjantai 10. toukokuuta 2013

Niks naks

Mä olin varma, ettei nakustin tule ikinä sopimaan mun käteen. Se ei tuu ikinä tuntumaan luonnolliselta ja helpolta. Onneks mä oon ihan helvetin kova olemaan väärässä! Niksutinaksuttelu tuntuu ihan hirmu luontevalta ja se tulee ihan selkärangasta, ennen kuin ajatus on edes kerennyt palkkaamiseen asti. Huippua!

En oo kauheesti opettanu Kaukolle mitään temppuja. Se osaa istua ja mennä maahan, osataan koskettaa nenällä sivulle avattuun kämmeneen. Siinäpä se. Lähinnä on opetelu käskyttömiä rajoja, kuten miten ovesta ja portista pääsee ja millä käytöksellä saa huomiota. Toiset on jo varmaan tähän mennessä opettaneet vaikka ja mitä, mutta me ollaan opeteltu toimivaa arkea ja metsästetty hyviä kokemuksia.

Äsken oltiin taas tuolla lähellä olevan koirapuiston vieressä treenikentällä istumassa. Hieno musta sakemanni treenaili kentällä ja tarjosi hyvän tilaisuuden naksutella pennulle kuinka mukava läheltä kovaa juokseva iso musta koira onkaan. Edelleenkin, katsoa saa kun tekee sen rauhassa ja hiljaa. Ensin Kauko pitkän aikaa istuen katseli susihukkasen treeniä ja lopulta kävi maaten. Ei puhinoita, ei innostumista, ei yrittämistä toisen koiran luo. Jippii!

Sakemanni sai treeninsä pakettiin ja siirryttiin lähemmäs koirapuistoa samalla idealla. Kerättiin toiveikkaita katseita puistoilijoilta, että tule tule pennun kanssa tänne. Enpäs tullut. Koirat räksytteli aidalla tai ajo hirvittävää rallia, mutta Kauko se vaan otti lunkisti ja keräili koko potin nameja kotiin.

Niks naks. Niksuti naks.

torstai 9. toukokuuta 2013

Pieni mies...


Birre 5,5v ja pienen pienen pieni Kauko 3kk. Noh, onhan se jo painoltaankin puolet Birren painosta...

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

No nyt ne pari videota.



Koiraihmisen vapaapäivä

Sillon herätään aikasin, riemastutaan suunnattomasti IHANASTA lämpimän aurinkoisesta aamusta ja ensimmäinen ajatus on, että mitäs sitä koirien kanssa oikein tekiskään. Kaukon kanssa käytiin taas eläintarvikeliikkeessä. Kauko sai repiä pahvilaatikoita, se sai syödä nameja ja parhaansa mukaan pureskeli ihmisiä.

Kau tuntu olevan eilisestä riekkumisesta yllättävän väsynyt, joten sen aktiviteettierä oli siinä parin tunnin kauppakierroksessa. Pentu kotiin nukkumaan ja aikuiset auton kyytiin ja kohti reenikenttää. Räky räky räky -Birren otin käsittelyyn ensin, koska sitä "MÄ OSAAN NIIN PALJON PAREMMIN!!" -huutamista ei jaksa kuunnella kukaan.

Anturat on parantuneet jo niin hyvin, että uskallettiin kokeilla vähän aksaakin. S-mutkalla olevaa putkea yhdistettynä pariin hyppyesteeseen. Olisin tarvinnut tänään vinkulelun rouvan hetsaamiseen, koska pallo ei kiinnostanut, köysilelu vetoleikkiin oli ihan ok. Rauhallisemman päivän kunniaksi Birre tutustui matalaan keinuun. Maailman tylsin koira oli ihan yhtä tylsä keinunkin kanssa, otti iisisti ja meni kontaktille odottamaan palkkaansa. Vinkulelulla olis saatu se tappo-moodi päälle. Vetoleikillä sain pientä murinaa ja taistelutahtoa irti, niin sillä mielentilalla otettiin pari ralliputkea loppuun ja Tutsin osalta se oli siinä.

Bea oli autossa kerännyt itsensä halkeamispisteeseen asti täyteen intoa. Otin sen kanssa seuraamista ja sen verran rivakasti ne etujalat nous, että hyvä kun ei omaan leukaansa kolistellut. Aksakentän puolella samoja juttuja kuin Birren kanssa, tosin nyt oli käsissä "vähän" eri energiat. Ekan putken jälkeen tajusin, etten ottanu askeltakaan kun koira oli jo sujahtanut toisesta päästä ulos. Sain juosta. Niin perkeleesti sainkin juosta.

Väliin pieni tauko kentän ulkopuolella ja vapautin Bean treenikentän toisessa päässä olevalle lumikasalle. Siellä se kuumissaan kieriskeli lumessa onnellisen näkösenä. Me tarvitaan joku matkaversio lumikasasta, saakohan niitä vaikka Kiinasta tilattua, eikö sieltä aina saa kaikkea? Otin siihen myös kahden minuutin paikkamakuun, tosin ilman minkäänlaista häiriötä.

Pienet rallit putkella ja esteillä loppuun ja kilpajuoksua ulos kentältä palloa heittelemään. Birre autosta mukaan ja käytiin pieni lenkki käppäilemässä.

Kauko nukku pienet päikkärit ja sitten käytiin tohtorin luona hakemassa ensimmäiset rokotukset. Miettikää, se on jo 3kk!! Siis herranen aika mä en kestä! Kehuttiin erinomaisen reipasta ja avointa pentua eikä itse rokotuspiikkiä kerennyt edes huomaamaan. Mutta reippaaksi pojaksi me kaikkihan se jo tiedettiinkin. :)

Olis mulla teille pari videotakin, mutta blogger väittää ettei omia YouTube videoita löydy... Myöhemmin siis.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Heipat pentukameralle

Pentukamera ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla ja syystä lisää voitte lukea täältä. Yhdessä tuollaisessa tapauksessa on tarpeeksi pureskeltavaa.

Enivei, oli kameraa tai ei, Kauko kasvaa hirvittävää vauhtia ja oppii koko ajan uutta. Eilen mieli oli maassa eläinrääkkäyksestä syyttelyn ja eläinsuojelulla uhkailun jäljiltä, mutta onneksi mulla on maailman ihanin pentu.

Istuin myöhään illalla Kaukon kanssa takapihalla ja leikitin sitä kahdella vinkulelulla. Sain idean vaihtokauppa-leikistä. Heitin toisen vinkulelun, jota Kauko lähti saalistamaan ja itse aloin "leikkimään" toisella vinkulelulla. Kauko ryntäsi oman lelunsa kanssa luokse, otin sen lelusta kiinni ja kun koira päästi irti, heitin välittömästi toisen lelun palkaksi.

Ainakin kymmenen kertaa Kauko toi oman lelunsa äkkiä suoraan luo, päästi irti ja salamana iski katseensa muhun, että NONI! Ja taas toinen lelu lähti metsästettäväksi. Yhdellä palautuksella Kauko tiputti oman kauppatavaransa matkan varrelle ja tuli tyhjin käsin hakemaan mun lelua. Tuijotin sen pudottamaa lelua hiljaa ja pidin omaani sylissä piilossa.

Kauko tarjosi istumista ja katsekontaktia ja nenäkosketusta ja kaikkia näitä samaan aikaan. Se tuhahteli turhautuneena ja sattui katsomaan maassa lojuvaa lelua, jolloin kehuin sitä. Pentu katsoi mua, lelua, kehuin ja voihan vitsit millä vauhdilla se säntäsi lelun kimppuun ja suorastaan tyrkkäsi sen mulle. Voi sitä leikillä palkkaamisen määrää. Näin ne vaan aivosolut törmäilevät toisiinsa!

Ihana ihana ihana pentu! <3

Tänään menin koko lauman kanssa pellolle ja pallolinko lähti seuraksi. Aivotonta juoksemista pallon perässä ihan vaan juoksemisen ilosta. Kauko lähinnä keskitty raivoamaan pellolle ja siellä luvattomasti kasvavalle heinälle. Jätettiin aivojumpat ja älyä vaativat tehtävät muille päiville, tänään vaan ajettiin äärimmäisen kuraista rallia ja pidettiin hauskaa. Nyt ne nukkuu. Kaikki kolme. Eläinrääkkääjän koiriksi ne näyttää ihmeen onnellisilta, mutta siinä kiduttamisen ohessa mun käsitykseni onnellisuudestakin on varmasti päässyt kieroutumaan.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Pentujen vertailua

Voisin vähän vertailla millasia pentuja mulla oikein on ollut. Birre oli rauhallinen ja ihmisille arka, Bea oli hysteerisen villi ja yltiösosiaalinen ja nyt Kauko on villi, rohkea ja sosiaalinen. Kaikista oppii aina valtavasti jotain.

Mitä mä sitten olisin tehnyt Birren kanssa toisin? Ehdottomasti vienyt sen kontakteihin ihmisten kanssa miljoona kertaa useammin kuin mitä koskaan tulin tehneeksi. Etsinyt koulutuskenttiä jotka on täynnä koiraihmisiä ja joilta voit pyytää kärsivällisyyttä ujoa pentua kohtaan ja jotka olisivat malttaneet antaa pennulle aikaa tulla luokse. "Tavikset" kun eivät aina ymmärtäneet, että sen maanittelu ja houkuttelu vaan ajaa sen kauemmas. Syytin itteäni pitkään siitä millanen Birre oli nuorempana, mutta lohdukseni olen kuullut ettei se ole ollut sisarusparven ainut joka on ilmentänyt arkuutta. Synninpäästö, ei kaikki kokonaan ollutkaan mun syytä.

Mitä mä sitten olisin tehnyt Bean kanssa toisin? Ehdottomasti opettanut sen rauhottumaan alusta asti. Ei vasta vajaa parivuotiaana kun se oli jo oikeesti aivan hysteerinen. Mä vaan aattelin että onpas se villi kun se ei rauhottunu ikinä muuta kuin pakon edessä (portin takana). Niin kierroksilla käyneellä pennulla olis pitäny tehä paljon kierroksia laskevia harjotuksia, eikä vaan kirmata pellolla menemään täysiä, pelata palloa ja juosta vähän lisää. No onneksi tajusin sen edes myöhemmin.

Mitä mä sitten olisin tehnyt Kaukon kanssa toisin? En tiiä vielä. Parin vuoden päästä mä varmasti mietin, että miksen sillon pentuna tehnyt niin ja näin ja noin, mutta niin se menee kaikkien pentujen kanssa, väittäisin. Kaikkien kanssa tekee jonkun virheen, mutta tärkeintä on ottaa niistä opiksi. Jos mä Birren kanssa tein viiskyt asiaa päin persettä, niin Bean kanssa osasin olla tekemättä niistä ehkä kolkyt. Ja osan toistin silti. Ja saatoin keksiä pari uutta juttua mitkä tehdä päin persettä. Kaukon kanssa osaan ehkä välttää vielä useamman niistä virheistä, mitkä mokasin Birressä, mutta eiköhän me keksitä paljon uusia virheitä. Ja niistä sitten pyritään ottamaan opiksi.

Mitä muita eroja näen Kaukossa verrattuna kahteen aikaisempaan pentuun? Pissan ja kakan määrä. HALLELUJA! Mä en enää ikinä syötä pentua muuta kuin raakaruoalla, koska siis herranen aika toi etenkin kakan määrä on pienen pienen pieni murto-osa siitä, mitä noi kaks muuta tuotti kuivamuonalla. Kaukohan ei ole yhden ainutta kertaa vielä kakannut sisälle, ei pienintäkään kikkaretta. Birre ja Bea kakkas yhen koulupäivän aikana vähintään kaks läjää ja mielellään vielä kuudet lisää saman vuorokauden aikana. 

Pissan määrästä puhumattakaan. Kauko pissaa tasan yhden ainoan kerran sisälle yön ja työpäivän aikana. Ja molemmat lätäköt se tekee LATTIAKAIVON viereen, että ne voi vaan suihkulla huuhdella pois. Tän asian suhteen ehkä helpoin pentu mitä ikinä koskaan voi olla! Toki nyt on muitakin eroja, kuten että Kauko on ensimmäinen ei-kerrostalossa-asuva pentu. Pentu on helppo tyrkätä ovesta pihalle monta kertaa päivässä ja tämän takia onnistumisprosenttikin on pilvissä. Aina kun mennään ulos, tulee hienosti pissat. Kerrostalo tekee ulosviennistä vaivalloisempaa ja minä en ainakaan siellä jaksanut rampata kymmenen minuutin välein ulkona. Kauko on myös ensimmäinen pennuistani, jolla ei sisällä ole lainkaan pissapapereita. Vahingon sattuessa riehumisen lomassa se vaan siivotaan vähin äänin pois ja hetken päästä kokeillaan ulkona paremmalla tuurilla.

Bea on mun pennuista ainoa joka on ollu ahne. Siis oikeesti ahne. Niin ahne että pienestä pitäen ohitukset on tehty jonkun kuivan kuivamuonanappulan perässä. Ja mä oon edelleen sitä mieltä, että ahne koira on maailman helpoin. Ihan ehdottomasti. Nää mun porokoirat sen sijaan haistattaa pitkät mun nameille. Sisällä ihan perus napsut kelpaa nameiksi, mutta ulkona ei. Birrelle en sillon pentuna koskaan löytänyt sopivaa namia, mutta jotenkin me ollaan selvitty. 

Kaukolle olen löytänyt ihan ultimaattisen herkun, mutta pakko myöntää että Kaukolla on varsin kallis maku. Meinaan possun kuivattu kieli, 44€/kg, olis ihan ultimaattinen herkku. Siis ihan älyttömän sairaan ihana ja paras. Niitä mä oon sitten käyttäny kaikista haastavimmissa tilanteissa koska ne on pennulle ihan jättipotti. Helppoja juttuja namitellaan niillä "tylsillä" nameilla, jotka uppoaa parhaiten kun ensin joutuu vähän saalistamaan namikättä kiinni tai etsimällä namin nenän kanssa maasta. 

Birren ja Bean kanssa en pahemmin koskaan sillon nuorena leikkiny esimerkiks vetoleikkejä. En osannu ajatella, että se vois joskus olla palkkausmuoto, joten se vaan jäi. Kyllä ne nykyään siitä innostuu, mutta ei ihan niin täysillä aina kuin vois toivoa. Niinpä vahingosta viisastuneena Kaukon kanssa on leikitty paljon ja etenkin niitä yhdessä toteutettavia vetoleikkejä. Kunnon repimisestä pentu saa "voiton" ja sitten se innoissaan tulee uudestaan mun luokse, että noni uudelleen! Hyvä hyvä.

En myöskään ole kieltänyt Kaukoa mistään tavaroista, joita nyt ei välttämättä olis suotavaa hakea ja pureskella (kengät, kaukosäädin, keppejä, roskia, jne) vaan mennyt lääppimään sitä ja tehnyt nameilla vaihtokauppaa. En halua sen oppivan siihen, että jos on joku aarre niin sen kanssa kannattaa paeta tai sen menettää. Sen tilalle saa aina jotain. 

Kauko on myös ensimmäinen pennuistani, jonka opetin rauhottumaan syliin selälleen. Opetusprosessi oli simppeli: riehumalla ei saavuta mitään ja vasta letkeän rauhallisena pääsee jatkamaan touhujaan. Selälleen ottaminen syliin toimii "jäähypenkkinä" kun menee turhan kovaa ja sen ansiosta kynsien leikkuu on ihan lastenleikkiä. Senkun kippaa koiran syliinsä ja napsuttelee kynnet nips naps ja valmis!

Ens viikolla pitäis vihdoin tulla myöhäistä kevättä ja alkukesää muistuttavia kelejä, joten päästään istuskelemaan sivistyksen pariin. Kauppakeskusten edustat, kaupunkien keskusta-alueet ja koiratapahtumat odottavat meitä. Taskut tungetaan täyteen nameja ja aikaa varataan useampi tunti. Kesäpentu on paras pentu!




lauantai 4. toukokuuta 2013

torstai 2. toukokuuta 2013

Treffit

Kauko treffasi tänään 9-viikkoista buhund-neiti Avaa. Painoltaan Ava oli puolta pienempi, mutta puutteet koossa Ava paikkasi luonteessa. Kauniissa neitokaisessa oli ripaus Pikku Myytä ja se sai pari kertaa Kaukolle ihan rehelliset vittuperkelesaatana -raivarit. Olin ylpeä pikkumiehestäni, kun se suhtautui käsilaukullaan huitovaan neitokaiseen tyynesti ja rauhoittavin elein pyrki saamaan äkkipikaisen kaverinsa tyyntymään.

Paljon painia, juoksemista, räksytystä (Kaukon osalta, ylläri...), puremista ja ystävystymisen iloja. Pennuilla on pentujen jutut. :)

Kaikki kuvat taas TÄÄLLÄ.