perjantai 10. toukokuuta 2013

Niks naks

Mä olin varma, ettei nakustin tule ikinä sopimaan mun käteen. Se ei tuu ikinä tuntumaan luonnolliselta ja helpolta. Onneks mä oon ihan helvetin kova olemaan väärässä! Niksutinaksuttelu tuntuu ihan hirmu luontevalta ja se tulee ihan selkärangasta, ennen kuin ajatus on edes kerennyt palkkaamiseen asti. Huippua!

En oo kauheesti opettanu Kaukolle mitään temppuja. Se osaa istua ja mennä maahan, osataan koskettaa nenällä sivulle avattuun kämmeneen. Siinäpä se. Lähinnä on opetelu käskyttömiä rajoja, kuten miten ovesta ja portista pääsee ja millä käytöksellä saa huomiota. Toiset on jo varmaan tähän mennessä opettaneet vaikka ja mitä, mutta me ollaan opeteltu toimivaa arkea ja metsästetty hyviä kokemuksia.

Äsken oltiin taas tuolla lähellä olevan koirapuiston vieressä treenikentällä istumassa. Hieno musta sakemanni treenaili kentällä ja tarjosi hyvän tilaisuuden naksutella pennulle kuinka mukava läheltä kovaa juokseva iso musta koira onkaan. Edelleenkin, katsoa saa kun tekee sen rauhassa ja hiljaa. Ensin Kauko pitkän aikaa istuen katseli susihukkasen treeniä ja lopulta kävi maaten. Ei puhinoita, ei innostumista, ei yrittämistä toisen koiran luo. Jippii!

Sakemanni sai treeninsä pakettiin ja siirryttiin lähemmäs koirapuistoa samalla idealla. Kerättiin toiveikkaita katseita puistoilijoilta, että tule tule pennun kanssa tänne. Enpäs tullut. Koirat räksytteli aidalla tai ajo hirvittävää rallia, mutta Kauko se vaan otti lunkisti ja keräili koko potin nameja kotiin.

Niks naks. Niksuti naks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti