keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pyöräilykausi!!

Mun oma polkupyörähän varastettiin jo muutama vuos sitten. Viime kesänä oli se lainapyörä, joka tossa keväällä lähti takaisin omaan kotiinsa. Eilen tulin kotiin ja maailman ältsisti parhain poikaystävä vihjas takapihalla olevan mulle jotain. Siellä se oli. Kirkkaan punainen, seitsemän vaihdetta ja se oli maailman paras! Mun ihkaoma POLKUPYÖRÄ! Se on niin nopee, ettei ralliautotkaan pääsis mun ohi kun suihkin sillä menemään.

Alotettiin Bean kanssa pyöräilykausi tietysti silleen varovasti. Ihan kevyttä ravailua parisen kilsaa plus alku- ja loppuverkat. No kunhan juksasin, me mentiin TÄYSIÄ! Bea oli vapaana ja mä mankeloin minkä kintuistani pääsin. Se oli ihanaa! Musta tuntu että me vähintäänkin lennetään!

Ja Bea juos. Sen villahousut huiski tuulessa mun edellä ja naama aurinkona se välillä katto taakse muhun, että noni tuu jo! Hallittu ravaaminen oli kaukana siitä, me mentiin vaan niin kovaa kun päästiin ja se oli elämää se. Pari hyvää ojaa löydettiin taukopaikoiksi, että Bea pääs juomaan ja vilvottelemaan veteen. Sitten matka jatku.

Bean jälkeen kävin pienen lenkin myös Birren kanssa. Siinä missä Bea painaa menemään, kuin mikäkin huippuravuri, on Tutsin meno vähän toista. Se on semmonen sunnuntaihölkkäilijä. Joskus mulla on meinannu mennä hermo sen odotteluun, mutta sen kanssa vaan pitää asennoitua eri tavalla. Sillä on rauhallisempi ravi ja vauhti on paljon hiljasempi, mutta se on sellasta maratoonarin ravia jolla jaksais vaikka maailman ympäri. Saas nähdä mikä versio Kaukosta aikanaan tulee...

Tänään Bea ja Kauko oli mukana töissä ja sen jälkeen käytiin Bean kanssa vetämässä noin 10km lenkki. Edellisen päivän pyörälenkki ja pitkä työpäivä ottivat oman veronsa ja vaikka mentiinkin kovaa, niin nyt pääasiassa ravaten. Reilun kilometrin päässä kotoa on ihana suihkulähde ja allas, jonne Bea paineli roiskimaan ihan onnessaan. Loppumatka meni lepposasti hölkkäillen ja kotona vielä seikkailtiin hetki pitkin pihoja. Nyt on onnellinen Bea. Hyvin onnellinen Bea.

Kauko on tosiaan nyt kahtena päivänä ollut mukana töissä. Ekana päivänä se sinnikkäästi valvo melkein koko työpäivän, mutta tänään se jo vähän lepäilikin ja osasi ottaa rennommin. Ihan hiljaa se kyllä on pysyny edelleen eikä muutakaan sen kummempaa ongelmaa ole ollut. Bea on ollu sen kaverina töissä, ettei A. tarvi olla yksin ja B. Birre opeta sitä räksyttämään.

Mä oon niin tooooosi onnellinen polkupyörästä! Se on ihan huippua ja parasta!

Kesätyöläiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti