maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kaukon treenikuulumisia

Äskeisen treenihetken innoittamana kipaisin kirjoittelemaan Kaukon treenikuulumisia. Uutena asiana Kaukkis opetteli hetki sitten nostamaan avaimet lattialta. Maltoin taas käyttää klikkeriä - hyvin tuloksin. Ei mennyt ihan oikeasti montaa minuuttia, kun pentu nosti avaimet lattialta ihan ilmaan asti, jee!

Kaukon bravuuriksi on muodostunut itsehillintää vaativat asiat. Ruokakuppia, vapaa -käskyä, paikallaoloa, namin ottamista tassujen välistä vasta luvalla, jne jne jne. Kaikkia näitä Kauko odottaa käskystä riippuen joko istuen tai maaten. Ja se tekee sen hienosti! Se on asennossaan hievahtamatta ja varmasti. Se odottaa ilman hötkyämistä ja tuijottaa mua tiukasti luvan saadakseen. Vielä pitäisi muistaa vahvistaa myös ihan nelijaloin seistenkin sitä odottamista. Seiso -käsky on aina ollut mulle semmonen unohdettu yksilö...

Voin jättää Kaukon (ilman kovin lähellä olevaa häiriötä, parin kymmenen metrin päässä aidan takana olevat koirat eivät häiritse) istumaan tai maahan ja mennä itse monen metrin päähän. Olen kerännyt hämmentyneitä katseita puistossa, kun pentu makaa pitkän matkan päässä maassa ja itse heiluttelen käsiä, tömistelen jalkoja, hypin, pompin, kyykkään, pyörin ja ihan mitä vaan. Mitäpä tuosta, se hieno lapsi vaan odottaa ja odottaa kunnes joko kutsun luokse tai vaihdellen menen sen luokse ja vapautan siitä.

Perusasentoa on harjoiteltu myös. Kauko hakeutuu jo istumaan vierelle ja nenä kohti taivasta tuijottaa muhun namin toivossa. Tätä pitäisi muistaa treenata vähän ahkerammin, pistetään korvan taakse...

Lelusta luopumisen opetin jotenkin vahingossa. Emmä tiedä miten siinä oikein niin kävi. Ilman käskyjä, ilman mitään kummallista, ihan vaan pysähtymällä. Äsken revittiin ihan hirveellä vimmalla Novan ostamaa patukkaa ja kesken suurimman raivon ja kiihkon otin patukan molemmista päistä kiinni ja pysyin ihan paikallaan ja hiljaa. Pari sekuntia ja tsup, Kauko on kuin nappia painamalla aivan rauhallinen, istuu ja tuijottaa mua. Ja ihan yhtä nappia painamalla se on taas räyhäämässä ja raivoamassa patukan kimpussa luvan saatuaan. Ihanaa!

Mulla on vaan ihan hirmu ihana ja fiksu lapsi ja mä jaksan rakastua siihenkin monta kertaa päivässä uudelleen ja uudelleen. :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti