sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Yksi, kaksi ja kolme koiraa!



Miten se elämä kolmen koiran kanssa nyt sitten eroaa kahden koiran kanssa sompailusta? No aika paljon ja ei juurikaan. Tarvitaan käytöstapoja, järjestystä ja vähän enemmän huumoria.

  • Bealla on leikkikaveri aina, koko ajan, joka päivä ja tauotta. Ja sama toisinpäin, Kaukolla on oma "isosisko" joka jaksaa leikittää sitä ihan koska vaan ja miten kauan vaan. 
  • Birre saa olla rauhassa noilta ällöttäviltä koirilta. Sen mielestä ne vois kadota koko maailmasta tai ainakin olla hiljaa sillon, kun rouva itse tahtoisi nukkua. Yleensä viimeistään se veret seisauttava mulkaisu saa nuorison olemaan hiljaa.
  • Pentu oppii puhumaan koiraa alusta asti. 
  • Mutta pennulle ei tahdo muistaa järjestää tarpeeksi tapaamisia toistenkin koirien kanssa.
  • Voi helposti treenata häiriön alla ihan koska tahansa, vaikka omassa olohuoneessa!
  • Ulos lähtiessä tarvitaan sääntöjä. Kolme jaloissa säntäilevää koiraa tekee kaaoksen, mutta nätisti rivissä seisovat/istuvat/makaavat koirat eivät ole kaaos. Kun saa rauhassa kytkeä kaikille hihnat, selvittää ne sopivasti omiin käsiinsä, avata oven ja vasta sitten kutsua koirat mukaan, ei ole mitään ongelmaa. Tilanne vaatii hallintaa.
  • Lenkillä ei ole ongelmaa, koska aikuiset osaavat olla vetämättä, eikä pentu koe tarvetta singota niiden edelle, joten puolivahingossa sekin on vetämättä.
  • Aikuisilla on tarpeeksi varma ohitus, joten voin keskittyä pennun namitteluun ohituksessa.
  • Ruokailu ei ole hankalampaa. Syödään nätisti rivissä ja jokainen vain ja ainoastaan omasta kupistaan.
  • Ehdoton sääntö aina ja koko ajan: toisten ruokia/nameja/herkkuja/luita ei varasteta. Kukaan, keneltäkään. Birrellä nyt yleensä onkin nuttura niin tiukalla, ettei kukaan uskalla edes hengittää sitä päin, kun se syö jotain.
  • Lelut on eri asia, saa varastaa, repiä ja leikkiä. 
  • Loppupeleissä kaikki on aina mun. Sen takia niistä ei tapella tai vahdita. Ruoat, lelut, nukkumapaikat, jne., ne on kaikki mun. Jolloin on myös mun tehtävä valvoa, ettei kukaan vie jotain toiselle omaksi annettua tai tee tuhmuuksia. Birre on avustava käsi ja hoitaa aina pentujen ymmärrykseen sen, että toisten ruokiin et koske ja toisten päällä et kiipeile kun ne nukkuu. Asia ymmärretään kertalaakista.
  • Ruokaa menee enemmän. Ylläri.
  • Kolme koiraa on eri tavalla lauma. Esimerkiksi pennun huomiosta joudun vähän enemmän "kilpailemaan", mutta toistaiseksi se ei ainakaan ole ollut ongelma ja mulla on korkeampi asema kuin Birrellä tai Bealla. 
  • Aikaa menee ihan helvetisti. Pennun kanssa on järjestettävä kahdenkeskeistä koulutusaikaa. Pakko. Mutta samalla sitä on oppinut olemaan tekemättä siitä semmosta kauheeta numeroa. Sen treenihetken voi pitää tiukan aikataulun alla vaikka omalla pihalla, jos ei treenikentälle asti kerkiä. 
  • Mitä enemmän pentu kasvaa, sitä vähemmän se on aikuisten ajasta pois. Ulkoillaan enemmän koko lauman voimin, kun nuorimmainen on jo ymmärtänyt, että kukas hitto mä olen ja että mä kuitenkin sanon sen viimeisen sanan, vaikka Bea houkuttelis mihin hulluuksiin mukaan. ;)
  • Kaikkien kolmen kanssa olen saanut treenattua suhteellisen tasaisesti.
  • Tilan määrä sohvalla on kutistunut olemattomiin...
  • Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa katsoa omien koiriensa leikkivän, juokseva, painivan ja toimivan yhdessä, laumana. Tai kun nukutaan yhtenä kasana. Niillä on ihan aina seuraa, joka puhuu täsmälleen samaa kieltä samalla, kun ihmisrotua edustavat yksilöt huitovat ja pälättävät täysin käsittämättömiä asioita. 
  • Kadunko kolmannen koiran ottamista? En.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti