maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kuri kuin entisen ajan Saksassa

Etenkin jos hihnakäyttäytymisestä puhutaan. Kaupungissa liikkuessa häiriötä aiheuttaa jo yksinään huonosti käyttäytyvä koira, kaksi koiraa vielä enemmän ja kolme vieläkin enemmän. Toisia se ei tunnu häiritsevän, mutta mä haluan, että mun eläimet siellä narujen päässä toimii mun diktatuurin sääntöjen mukaan. Koska on pakko. Koska muuten se on yksi iso kaaos ja kaaostahan me emme halua.

Sen takia tilanne vaatii käytöstapoja myös pennulta. Ei tietenkään samoissa määrin kuin aikuisilta, jotka jo tietävät homman nimen ja ainakin pitäisi osata käyttäytyä sen mukaan. Mutta nyt kun pentu on "jo" 5kk vanha ja se ymmärtää rajoista, komennoista ja säännöistä edes pikkusen jotain, voin mielestäni vaatia siltä jo kunnollista käyttäytymistä. Kuri on jotenkin ruma sana, ihan kuin kirosana, pitäisköhän ennemmin puhua säännöistä? Kaikkien elämää helpottavista pelisäännöistä?

Hihnassa se käytännössä tarkoittaa sitä, että ketään ei purra korvasta tai jaloista tai yritetä muutenkaan aiheuttaa mitään yleistä sekasortoa. Kaukon kanssa vissiin tää laumavaikutus on tehnyt sen, että se vetää vain jos muutkin vetää. Eli jos kun aikuiset pysyy ruodussa, ei pentukaan vedä. Ilmeisesti sen ei tee mieli poistua lauman ulkopuolelle, joten siinä asiassa ei ole ongelmaa.

Jos jämäkkä SHHH! ei auta, vaan lapsi edelleen parhaansa mukaan yrittää pistää koko pakan sekaisin, olen jämäkästi koskettanut sitä esimerkiksi kylkeen, että hei, nyt loppu. Ei missään nimessä ole tarkoitu satuttaa pentua tai saada sitä kiljasemaan, se on semmonen pieni heräte, kun innostus on jo lipsahtanut niin korkeelle, ettei korvien kautta pääse enää vaikuttamaan. Sillon kosketus on tehokas heräte, jolla saa vaadittua sen huomion itsellen ja keskeytettyä hölmöilyt. Jonka jälkeen pääsee rauhallisesti kehumaan ja silittämään, kun matka jatkuu toivotulla tavalla. 

Alla näette, miten tuhmasti Kauko osaa käyttäytyä. Meillä ei oman porukan kesken ole villiintymistilanteita kuin ihan satunnaisesti harvakseltaan, mutta nyt hihnan päässä on joku muu kuin minä (ja vielä semmonen ihminen, jonka kanssa Kauko on tottunut riehumaan ihan reikäpäänä...) ja vielä yksi lauman ulkopuolinenkin koira, joten käytöstapojen muistaminen on äärimmäisen hankalaa.
 

Kyseinen koehenkilö kuitenkin jämäkästi ilmoitti Kaukolle, että nyt pitää käyttäytyä ja piste. Eikä siinä mitään sen kummempaa sitten ollutkaan. Kyllähän se sitten käyttäytykin. 


Mun koirat saa muutenkin liikkua suhteellisen rennosti hihnassa. Ei tarvitse olla tiukasti sivulla tai takana (paitsi ohituksissa). Mutta kaaosta ei saa aiheuttaa. Nää saa kyllä juosta vapaana suurimman osan lenkeistä, joten sen pienen hetken saan mielestäni vaatia edes kohtuullista käyttäytymistä, myös nuorimmaiselta. Koska se on pakko. Kolme ympäriinsä sinkoilevaa koiraa olis totaalinen painajainen (jo yks sellanen koira aiheuttais harmaita hiuksia) ja kaupunkialueella jo vaaraksi itselleen ja muille. Holtittomasti kimpoilevat ja keskenään hihnassa riehuvat koirat voivat vaikka singahtaa pyörän alle suuremmalla todennäköisyydellä, kuin järjestyksessä etenevät.

Kaukon kanssa ollaan oltu parissa agilitykisoissa kisaturisteina ja siellä kentän laidalla hurja meno saattaa yrittää tempasta pienen miehen mukaansa. Normaalissa mielentilassa saan sen huomion kutsumalla nimeltä, mutta jos meno on sen mielestä ihan överisiistiä, korvat sulkeutuvat ja se toimii enää vain näkemiensä asioiden pohjalta. Myös siinä tapauksessa pieni kosketus on hyvä heräte, että nyt vähän kierroksia alaspäin. 

Viimeksi meidän vieressä ollut koira rimpuili omistajansa sylissä ja kilju suoraa huutoa kattoessaan suorituksia radalla. Omistaja kutsu koiraa nimeltä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja yritti hyssytellä ja koira vaan pyrki irti omistajastaan. Olis varmaan ite halunnu painella radalle. Se koira oli jo niin kauheen vimman vallassa, ettei se nähnyt tai kuullut mitään muuta, kuin ne rataa suorittavat koirakot. Ja se meni niin yli, että tää koira vaan huus ja huus ja huus ja huus. 

Toki on totta, ettei porokoira ole ihan niitä kierrosherkimpiä rotuja, mutta jos en tekis asialle mitään, käyttäytyis Kauko vähän eri tavalla katsoessaan kahden metrin päästä ohi sujahtavia agilitytykkejä. Jos muutaman tunnin aikana pari kertaa jouduin vaatimaan sitä rauhottumaan, kun olis vaan niin siistiä ollut juosta sen suorittavan koirakon mukaan, niin mun mielestä menee ihan hyvin. 

Niin hihnassa kuin vaikkapa kisaturistina, ei tarvitse olla tiukassa katsekontaktissa, mutta täytyy käyttäytyä niin, että kaikkien on helppo olla ja liikkua. Toisia koiria/ihmisiä/heppoja/mitävaan saa katsoa, kunhan sen tekee rauhassa. Jos hinku toisen luo kasvaa liian suureksi, täytyy huomio kääntää muualle ja kokeilla sen jälkeen uudelleen. 

Meneekö meillä aina täydellisesti? Ei. Onko mulla joskus hihnat ja hermot solmussa? On. Milloin joku vetää eteen ja toinen taakse, kuka on kenen hihnassa umpisolmussa ja taas Kauko puree Birreä korvasta. Sitten lasketaan kymmeneen (tai sataan), pistetään pakka järjestykseen ja kokeillaan uudestaan.

Diktaattorin valtaistuimella.

4 kommenttia:

  1. Hajosin Birrelle :D Kaukonkin riehuessa tää tarjoo vaan seuruuta tai perusasentoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koska läskipullerolle kerrottiin, että taskuissa on nameja. Ja sehän ei omasta mielestään saa kotona ruokaa..

      Poista
  2. Voin samaistua tohon sääntö-systeemiin. Mulle on tärkeää, että koira osaa käyttäytyä, ei robottina vaan niin ettei sen kanssa tarvitse hävetä, se ei vaaranna itseään ja muita ja kulkee muutenkin tempomatta. Meilläkin on ollut toi kosketus käytössä, toisinaan olen myös tönäissyt sitä hihnalla että herätys maa kutsuu. :) Hyvin toimii vaikka kukkahattutätien mielestä sekin on niin ylettömän wäärin.

    P.s Musta on aina kiva lukea, että joku muukin toimii samalla "diktatuurimeiningillä" niin en tunne itseäni ihan hirveäks natsiks. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut varmaan saa kaiken toimimaan nakeilla, mutta mä en oo tarpeeks kärsivällinen siihen. Temppuja tai liikkeitä opetellessa on pitkää pinnaa ja odotetaan, että koira itsekin vähän miettii ja tarjoaa eri vaihtoehtoja, mutta monet muut asiat on sitten tosi mustavalkosia. Hihnassa pitää käyttäytyä, toisten ruokiin ei kosketa, sohvat ja muut makuupaikat on mun omaisuutta ja mä päätän kuka niillä nukkuu joten koirilla ei ole valtaa siitä rutista toisilleen ja semmosia juttuja. :) Olen ihan julistautunut natsiämmäksi, että teretulemast kerhoon vaan. :)

      Poista