perjantai 19. heinäkuuta 2013

Mummoaksaa

Kauko oli tiistaina neljä tuntia mukana Ojangossa, keskiviikkona leikkimässä Avan kanssa ja eilen toisen poropennun kanssa, joten tänään oli pikkupojan vapaapäivä. Ei se kyllä mitään vastalauseitakaan jaksanut esittää, kun telkesin sen portin taakse ja otin vain ladyt mukaan. On rankkaa olla niin pienen pieni poika.

Mentiin Tuusulan kentälle vähän aksailemaan. Ajattelin ensin ottaa Rouva Porokoiran, ettei se sitten jaksais huutaa autossa ihan niin paljoa. Huono idea. Sitä ei huvittanu, eikä kiinnostanu ja sitäpaitsi kaikki on ihan tyhmää. Rouva takasin autoon ja hysteria-Bean kanssa rallailemaan.

Virittelin verkot kujakepeille (nyt ymmärrän Novan kiroamiset viimeksi, se on tosiaan ihan syvältä laittaa niitä...) ja voi sitä vauhdin hurmaa. Kuja oli melko kapeana, mutta edelleen selkeästi auki. Sen verran kiinni, että ihan joutu hakemaan sitä varsinaista pujotteluakin pienesti mukaan. Kovasti aiheesta innostuttuaan Bea löys hienosti vauhdikkaan rytmin ja pujotteli aika paljon toinen tassu edellä silleen "uimalla". Mikskä sitä sitten oikeesti sanotaankaan.

Vinkulelulla hetsaamalla tehtiin ihan järjetöntä rallipätkää, koska kentällä oli valmiina kolme estettä peräjälkeen, kaareva putki ja siitä vielä yksi este. Bea ampu putkeen niin jäätävällä vauhdilla, että olin varma sen tupsahtavan sieltä seinästä läpi. Ja se oli niiiiiin happy! Ralli on niin maailman parasta ja sitten se kävi vielä yksinään pujottelemassa keppejäkin.

Kuulin autosta epätoivoista kimeetä haukkua. Tän äänen mä tunnen: Rouva Porokoira tahtoo päästä pätemään. Joten Bea autoon ja uusi yritys Tutsin kanssa. Voi hitsit miten eri fiilis! Olin iteki ihan JEEJEE Bean jäljiltä, joten nyt oli ihan eri meininki Birrenkin kanssa. Se ajo samaa rallipätkää ja kokeili ekaa kertaa elämässään myös vähän keppejä.

Olis siinä monella ollu ihmettelemistä, millä vauhdilla pieni punkero porokoira sujahteli keppien välissä. Se yritti oikein varastaa kepeille, et noni joko nyt?! No nyt?! NYT?! Ensin namialustalle ja sitten vinkulelun perään. Vinkulellulla saatiin ihan hirvittävästi paljo enemmän vauhtia (ylläri) ja arvon rouva innostu ihan tosissaan. Tän säilyttämiseks ihan vaan pari kierrosta Tutsin kanssa ja takasin autoon.

Verkkoja ei ollut tarpeeksi, joten yksi rako jäi auki, mutta se ei tuottanut ongelmia. Kerran Bea meinas sekunnin sadasosan verran pujahtaa avonaisesta kolosta, mutta salamana pättikin kurvata kepit loppuun.

Bean kanssa vielä parit rallit ja sitten käytiin tyttöjen kesken kävelyllä metsässä. Pari kivasti viilentävää vesisadetta saatiin niskaan, mutta kun oli lippis päässä, niin ei koko sadetta meinannut edes huomata. Jos sataa silmiin, niin sitten se on ihan tyhmää. :D

Olipas kiva lähtölaukaus viikonloppuun ja viimeisiin lomapäiviin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti