maanantai 15. heinäkuuta 2013

Naurua ja kireitä hermoja

Eilen illalla siis. Birre oli tosi rasittavalla räky räky räky räky räky -tuulella eilen ja mulla meinas mennä hermo siihen. Sen takia jätin sen ensin autoon ja otin vain Bean ja Kaukon mukaani. Mun on turha ottaa räksyti-Tutsia mukaan jos mulla on valmiiks hermo tiukalla, koska se vaan pahentaa sitä.

Edellisellä kerralla Kauko jänskätti aika paljon hevoset. Ne oli aika isoja ja pelottavia ja pienelle miehelle ihan liikaa käsitellä. Eilen semmonen heppa kuitenkin lompsutteli meijän ohi ihan melkein kosketusetäisyydeltä. Napsin Kaukolle nameja naamaan sen täysin rennosti katsoessa heppaa. Ei jänskättäny, ei tehny mieli murista tai puksuttaa, ei yrittäny poistua kauemmas. Heppa oli itseasiassa ihan jees.

Se muutaman viikon takainen toisen koiran säikähdys ja sen aiheuttama jännitys toisia koiria kohtaan tuntuu suhteellisen hyvin unohtuneen. Enemmän se on taas muuttunu kiinnostukseksi toisia koiria kohtaan ja kehonkieli on enemmän vieraita koiria kohden, kuin poispäin niistä. Sellasta positiivista uteliaisuutta, että kuka toi on ja mihin se menee ja mennääks meki sinne. Hyvä juttu!


Siinäpä Kaukon ilta tiivistettynä. Frisbee tuli Kaukolle tutuksi ja se rohkeasti jahtasi maata pitkin vierivää kiekkoa ja kanteli sitä suussaan. Sen lisäksi leikittiin Titon kanssa vetoleikkejä. Ja osattiin käyttäytyä paremmin kuin Rouva Porokoira. On se niin pätevä pikkulapsi.


Ja tottakai myös Bean ilta tiivistettynä. Myös Bea kiekkoili ja pari kertaa nappasi pikkuheitosta kiekon ilmasta kiinni! Wau! Täytyy varmaan ostaa omia kiekkoja, että päästään harjottelemaan... Sen lisäksi Bea on juossut kovaa, poseerannut kauniisti ja rakastui Titon vihreään palloon. Sellanenkin me tarvitaan.


Rouva Pullero esitti vetokoiraa, leikki kiekolla, juoksenteli vähäsen ja iloisesti haukkua räksytteli niin paljon, että koko jengillä taitaa korvissa tinnittää vielä ylihuomennakin. Väittävät porokoiria äänekkäiksi, en ymmärrä miksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti