torstai 11. heinäkuuta 2013

Raivari-Kauko ja iltahuvit

Kaukon ultimaattisin palkka on löytynyt. Se ei ole helppo tunkea taskuun ja kätevä kuljettaa mukana, mutta sen eteen tehdään töitä enemmän kuin minkään muun ja sen saavuttamiseksi kertyvä turhauma on monikymmenkertainen kaikkiin muihin kokeiltuihin palkkauksiin verrattuna. Se on ruokakuppi.

Kauko on liki ekasta päivästään lähtien tässä kodissa opetellut sitä, miten ruokakupin saa. Kun istuu nätisti, myöhemmin pieni katsekontaktikin on ollut plussaa ja sitten pitäisi vielä odottaa lupaakin. Onnistuu. Hienosti onnistuu. Ihan pienestä pitäen on onnistunut niin hirmuisen hienosti. Se tapittaa pylly maassa ja tuijottaa tiukasti, että noni, kuppi tänne!

Myös sitä on harjoiteltu, että makuulteen etujalkojen väliin laitetaan nami ja sen saa ottaa vaan luvalla. Ja sekin onnistuu niin hirmuisen hienosti. Hermot on loistavat ja kärsivällisyys antaa myöden vaikka miten pitkään odottamiseen.

Mutta. Autapa armias, jos se kuppi ei nyt irtoakaan istumalla. Sillon tulee esiin Raivari-Kauko. VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY!!! Joko? Ai ei? VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY!!! No nyt? MIKSEI?! VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY!!!! Ja mä vaan odotan ihan hiljaa ja eleettömästi. Ja vasta sitten se tarjoaa jotain muuta. Palkan jälkeen ehkä uudelleen vähän vähemmän väy väy väy, kun on pikkusen saanut jutun juonesta kiinni ja lopulta se hiljenee, kun olettaa oivaltaneensa halutun asian.

Nyt ollaan harjoteltu aika paljon perusasentoa ja tänäänkin ihan riemastuin, miten hienosti se hakeutuu täysin kädellä ohjaamatta oikeeseen paikkaan. Vautsi vau! Kunhan se ensin huutaa ihan raivona että väy väy väy väy. Ja sitten vasta miettii. Joku miesten juttu?

Onko se sitten hyvä vai huono juttu, en tiedä. Mielummin kuuntelen raivoamista ja lopulta päästään upeesti tulokseen ja ehkä jopa opitaankin jotain, kun päästään järjettömän kokosen turhauman kautta hienosti maaliin ja ollaan maailman onnellisimpia. Toinen vaihtoehto olis sitten esimerkiks tommonen Birre, joka yrittää paria lempparitemppuaan ja jos ei palkkaa irtoa se joko lähtee pois tai käy maaten ja huokasee näyttäen masentuneelta.

Eli toistaseks en ota ressiä Raivari-Kaukon raivareista (tai siis äänekkäästä turhaumasta), koska se kuitenkin raivoamisesta huolimatta erittäin aktiivisesti yrittää ja miettii ja yrittää ja lopulta aina onnistuukin. Tylsä koira (lue: Birre) on todella hankala, koska se aika heikosti tarjoaa eri vaihtoehtoja itse ja kyllästyy/luovuttaa herkästi. Että joo, räyhätköön vaan, sitä kautta ainakin on tullut hyviä tuloksia sitten aina lopulta.

Tänään illalla käytiin taas kentällä parin tennispallon ja pallolingon kanssa. Aikuisille linkosin kepillä pallon aina pitkälle ja Kaukolle heitin kädellä pienen matkaa palloa, että sai sitten pomppia sen perässä. Kauko tuo palloa/muita leluja/sukkia/kenkiä/roskia/muita aarteita tosi kivasti. Oon saanu sille iskostettua päähän, että en varasta sen aarteita ja on maailman hienoin juttu, että se tuo mulle mitä sillä ikinä suussa onkaan. Sen takia pyrin aina ensin rapsuttelemaan ja lääppimään sitä, ennen kuin otan lelun sen suusta (irrottaa myös ihan tosi tosi tosi nätisti!), enkä aina edes ota sitä aarretta heti, vaan lääppimisen jälkeen voi jatkaa matkaansa. Ja yleensä vaihdossa saa namin tai muuta mukavaa.

Flying Dogin Mineral Drink on noille kaikille maistunu hyvin. Kentällä meni äsken koko shaker-pullollinen litkua. En osaa sanoa näenkö mitään suurta eroa jos sitä käyttää tai ei käytä, mutta eipä siitä haittaakaan voi olla. Aika riittosalta vaikuttaa toi purnukka ja mun mielestä ainakin hinnaltaan ihan kohtuullinen.

Ihan tyytyväisen olosta porukkaa on nyt retkottamassa sohvalla, joten luultavasti kaikille uni maistuu yöllä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti