perjantai 9. elokuuta 2013

Bea eläinlääkärissä

No nyt se päivä sitten tuli, kun Bea joutui eläinlääkäriin jostain muusta syystä, kuin rokotuksia varten. Se on tällä viikolla vähän köhinyt. Ei sellasta kunnon yskää, vaan ihmeellistä nopeeta hönkimistä tai puhahtelua. Kakomista ei juurikaan ollut ja ne vähätkin sellasta kuivaa (jos vertaan Birren aikanaan sairastamaan kennelyskään, kun yskä oli erittäin rajua, hakkaavaa rohinayskää ja kakominen toi pihalle limaa).

Viime yö oli aivan kamala. Aamuyöllä heräsin siihen köhinään ja siitä ei sitten tullut loppua. Koira pyöri, vaihto paikkaa, istu, kävi maaten, nous istumaan, pyöri vähän lisää ja köhi tauotta. Neljän aikaan luovutin ja nousin sängystä. Istuin sohvalla köhivä pieni koira kainalossani ja aika kova huoli jo kerkes hiipimään. Aamun asti köhittiin ja valvottiin yhdessä.

Aamulla heti kahdeksalta aloin soittelemaan lekureita läpi. Halusin koiran ihan pikatarkastukselle, että saan sulkea pois mahdollisuuden keuhkoissa olevasta nesteestä. Joku pieni kurkkukipu tai syysflunssa kyllä suurella todennäköisyydellä menee noin muuten terveellä ja nuorella koiralla itsestään ohi, mutta sen huonomman vaihtoehdon halusin sulkea heti pois, ihan oman mielenrauhani vuoksi.

Ensimmäiseen paikkaan ei ollut aikoja, toinen ei suostunut varaamaan kuin vähintään tunnin ajan röntgeneineen päivineen, mutta kolmas eläinlääkäriasema sitten lupasi nopean 15min ajan tälle aamulle. Tohtori kuunteli tarkkaan sydän- ja hengitysäänet monesta eri kohdasta, piiiiitkäään ja tarkkaan. Bea heilutteli iloisesti häntää koko ajan, mutta pysyi nätisti paikallaan.

Mitenkään päin ei kuulunut mitään poikkeavaa tai huolestuttavaa, vahva sydän pumppasi juuri niin kuin sen kuuluukin ja hengitys oli ihan rohinaton. Imusolmukkeet kaulasta olivat aavistuksen turvonneet, mutta ei mitään kovin rajua. Joku pieni syysflunssa? Hyvin lievä kennelyskä? Ihan vaan ärtynyt nielu? Mene ja tiedä. Pääasia, että mitään vakavaa ei enää tarvitse pelätä.

Tohtori sanoi, että varmuuden vuoksi voi muutaman päivän pitää liikunnan hyvin rauhallisena ja melko rajallisena. Sitten se katsoi Beaa ja lisäsi, että tän kanssa taidetaan toimia niin, että jos vointi sen sallii, niin normaalia liikuntaa vaan. Bea siinä niin iloisesti heilutteli häntää selkä suorana ja valmiina heittämään vaikka voltteja.

Että voihan pöpö sentään.

1 kommentti:

  1. Voiei! No hyvä ettei mtn vakavaa

    mylifedoglife.blogspot.com

    VastaaPoista