lauantai 31. elokuuta 2013

Hyvää mieltä -kotitreeni

Haravoin etupihan lehdistä ja risuista, kannoin mattojen tamppaukseen tarkotetun telineen syrjään ja tadaa, oma treenikenttä oli taas käyttökunnossa! Yksi ainoa tavoite: Voi kun meillä on mukavaa!!

Aloitin maailman parhaan Nipsun kanssa. Namialusta palkkana kierrettiin puita. Ensin vain yhtä puuta molemmilta puolilta, sitten kahta puuta kiertäen molemmat kerran ja sitten kahta puuta kiertäen niitä kahdeksikkoa useamman kerran. Kauko teki täysiä. Siis maailman eniten täysiä. Siinä nurmikko pöllysi, kun nuorimies kurvaili puiden ympäri turhia kaartelematta tiiviisti ja tarkasti.

Kaukosta taitaa tulla haukkuva agilitykoira. Onko se huono asia? Mä en tiedä. Kertokaa se mulle. Se tekee täysiä, se kuuntelee ja ohjautuu kuten haluan, mutta se myös huutaa. Kurkku suorana VÄY VÄY VÄY VÄY VÄY!! Pitäiskö mun tehdä asialle jotain? En tiedä sitäkään. Mä haluan, että sen asenne tähän lajiin on just toi. Että se pistää kaiken peliin. Jos se asenne tulee äänen kanssa, niin mun puolesta tulkoot.

Ja kuitenkin, vaikka moni asia on enemmän koulutus- kuin rotukysymys, niin silti se on lapinporokoira. Työssään haukkuherkkäiseksi kuvailtu lapinporokoira. En voi todellakaan sanoa, että tää tulis mulle mitenkään yllätyksenä, etenkään raivari-Kaukon osalta. Se on ollut räyhäkäs ja äänekäs lapsi aina. Ja kuitenkin jopa itse tylsyys, Birre, alkaa haukkumaan leikin tai tekemisen ollessa tarpeeksi riehakasta.

Koska koen Kaukon olevan kuitenkin hallinnassa. Äänekkyydestään huolimatta se ei ole ihan holtiton ja ilman korvia. Ja vaikka kesken kovimman spurtin saan sen pysähtymään, hiljenemään, keskittymään ja rauhottumaan. Yhtälailla siitä rauhallisesta tilasta se räjähtää sekunnin sadasosassa takasin siihen JEEEE!!! -moodiin ja tekeminen jatkuu.

Tästä synnynnäisestä(kö?) räyhäkkyydestä johtuen on harjoteltu monenlaisia asioita. Että raivokas vetoleikki saadaan loppumaan missä kohti tahansa ja se voidaan päättää siihen tai jatkaa heti irrotuksen jälkeen. Tai kesken sen vetoleikin voidaan tehdä jotain rauhoittavaa ja sitten jatkaa taas. Haluan Kaukon pysyvän kuitenkin räyhäkkäänä ja palkkautuvan vahvasti leikillä. Mutta samalla siinä on oltava joku järki ja säännöt, koska muuten tuloksena on holtiton koira ja kaoottinen tilanne. Mun mielestä meillä menee ihan hyvin. Mun tarpeisiin, suunnitelmiin ja tavotteisiin nähden meillä menee oikeastaan tosi hyvin.

Räyhä-Kaukon jälkeen oli Bean vuoro. Se kierteli myös vähän puita pihalla, mutta pääasiassa tehtiin Bean vahvuusjuttuja, kuten liikkeestä maahanmenoa ja kaukoina istu-maahan-istu-maahan. Pikkutyttö tekee ne ihan tosi hienosti! Palkkasin narupallolla ja koiran palauttaessa palloa menin maahan kyykkyyn tai istumaan, jolloin Bea ampu suoraan syliin ku tykinkuula ja elämä oli niin ihanaa!

Birren kanssa ihan vaan leikittiin narupallolla. Naapuri meni koiransa kanssa vierestä ohi ja Birre meinas alkaa puksuttamaan ja ahistumaan, mutta mä en langennut siihen ansaan, koska tänään meillä vaan on niin hirmuisen mukavaa! Niinpä Tuksukin unohti puksuttelunsa ja keskitty leikkimään.

Lopuksi vielä käytiin koko lauman voimin pienellä hihnakävelyllä. Loppuyhteenvetona: Kyllä, voi että kuinka meillä tänään olikaan mukavaa! <3

4 kommenttia:

  1. Voih<3
    Monet agilitykoirat mitä oon tavannu haukkuu ku ne kiihtyy oikein kunnolla:-D
    Jaja ääh! Tekoa niin mieli joskus seurata teiän päivää kärpäsenä katossa<3


    mylifedoglife.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Mä olen sitä mieltä, että agissa saa haukkua menemään, kunhan koira pysyy hallinnassa ja se ohjautuu. Siinä vaiheessa, kun koira haukkuen ja räiskien ei enää pysty keskittymään mihinkään, pitää ottaa askelta takasin. Osahan haukkuu ohjaajalle, koska ohjaaja on niin hidas ja epäselvä. Silloin koira voi hyvin valita haukkuen omien mieltymystensä mukaan, mitä tekee seuraavaksi. Eikä se silloin ole mun mielestä käsistä lähtevä röyhkimys. Sillä on vain liikaa vauhtia ja liian käsi ohjaaja. Mutta teillä ei taida olla puiden kanssa niin, koska se tekee niin kuin haluat. :)

    Anna haukkua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohjaaja ainakin on ihan käsi, siitä ei ole epäilystäkään. :D Kun se on ollu äänekäs lapsi aina. Pikkusen leikitään niin se huutaa, sitä pikkusen turhauttaa niin se huutaa, kun se on ilonen niin se huutaa ja joskus se huutaa ihan muutenvaan. Väy väy väy väy! Ainakin mä uskottavasti kuvittelen sen tekevän mun suunnitelman mukaan, joten antaa siis huutaa vaan. Se on sen juttu. Väy väy. VÄY.

      Vaihteluja ja yllättäviä paikkoja rauhottumiselle teen ahkerasti, jotta tiedän edelleen olevani tilanteen hallitseva osapuoli. Ja että olisin sitä jatkossakin.

      Poista