maanantai 5. elokuuta 2013

Laiska maanantai

Onneks koirilla oli niin liikunnallinen viikonloppu, ehkä ne antaa anteeks tän päivän laiskottelut. Kärsin ehkä aavistuksen kohtuuttomista selkäkivuista ja se vaikeuttaa liikkumista ihan miten tahansa ja mihin tahansa. Sallin itseni siis levätä pienen hetken.

Tänään saatiin vastaus, että Bean kanssa mennään takaisin arki-tokoon. Meijän osaaminen riittäis varmaan ihan "oikeeseenkin" tokoon, mutta mä haen vielä itelleni vähän lisää rohkeutta ryhmästä, jossa tehdään edes pikkusen helpompia juttuja. Edelleen on projektina karsia tätä mun jännitystä treenata, kun joku on näkemässä ja on myös hyvää harjotusta saada vähän palautetta, ainakin viimeksi saatiin tosi kivoja vinkkejä treenaamiseen.

Kaukon kanssa mennään sitten pentu-tokoon. Mä tiedän jo, että Bea osaa ja se on taitava ja hyvä ja voin luottaa siihen. Pitäiskö mun ihan varmuuden vuoks maalailla piruja seinille siitä, miten Kauko sinkoilee  remmissä sinne ja tänne ja tonne, räksyttää kaikille ja kaikelle, ei kuuntele mitään ja on ihan kamala? Sillon ainakin saa yllättyä positiivisesti, jos joku näistä kauhukuvista ei toteudukaan.

Vai pitäiskö mun heti alkuunsa kerätä se itseluottamus kasaan, että on sitä Kauhulapsen kanssa oltu vaikeammissakin tilanteissa ja osattu käyttäytyä erittäin hienosti? Luottaa itseeni, omaan osaamiseeni ja siihen, että kun pidän itseni kasassa myös koira tekee parhaansa ja peilaa mua? Mitä suotta. Vuosisadan nolaus tiedossa, häpeen silmät päästäni ja lennetään ulos siitä ryhmästä. Eiksje?!

Huomenna Kaukolla on treffit kahden muun porolapsosen kanssa, joten riehakas ilta tiedossa. :)

4 kommenttia:

  1. Mekin mennään parin viikon päästä ekaa kertaa "koirakouluun" ihan peruskurssille ja oon jo maalaillu piruja seinille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä isommat pirut, sitä suuremmin pääsee yllättymään positiivisesti ;)

      Poista
  2. Mäkin olen tosi kova jännittäjä, mutta paljon on helpottanut, kun on muutaman kerran tullut _TÄYSMUNAUS_ ja kaikkien odotusten vastaisesti elämä onkin jatkunut sen jälkeen =D Erityisesti rouva Millin agilityhistoriasta löytyy vähän vähemmän mairittelevia kokemuksia... Kröhöm... Joten mun mielestä rohkeasti mukaan vaan! Ja rapatessa roiskuu... Ainaskin meillä... =D Terkuin Inkeri & poropahalaiset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jotenkin näin mä oon sitä yrittäny ajatella, että ei aina vaan voi sujua, mutta sillon ei ainakaan jos ei uskalla ihan tosissaan yrittää. Kyllä mä tästä vielä rohkaistun... :D

      Poista