lauantai 17. elokuuta 2013

Onnen vakio

Mätsärimenestys oli kivaa piristystä. Mutta on tullu jo opittua, ettei tässä elämässä sais olla liian räikeesti onnellinen, koska onnen vakio potkasee takasin. Jostain on sillon otettava pois. Tällä kertaa onnea otettiin pois Birren kohdalla.

Birren tassut on taas aivan hirveessä kunnossa. Toisen takajalan kolmesta anturasta puuttuu pinnat pieneltä alueelta ja toisen takajalan yhdestä anturasta melkein kokonaan. Anturat on vereslihalla ja tieysti ihan mielettömän kipeet. Rouva-parka kävelee jalat hassusti vinossa, ettei tarvi laskea painoa kipeille kohdille.

Onneks Valitettavasti tää alkaa olla jo niin tuttu kuvio, että tiedän millä vaiva saadaan nopeiten haltuun. Ulkona tossut jalkoihin ja sisällä joko kauluri päässä tai pitää koiraa silmällä ihan joka ikinen sekunti, ettei pääse nuolemaan tassuja. Kerran päivässä hellä pesu ja ultimaattisen hellä, mutta tehokas kuivaus ja talkkia perään. Näillä keinoin on nyt ihan parissa päivässä saatu anturat lupaavasti kuivumaan päin ja toiselle tassulle varaa sisällä painoakin normaalisti.

Mistä tää nyt sitten johtuu? Koska tuli syksy ja sadekelit? Niin mäki aattelin. Kunnes satuin paijaamaan rouvaa mahasta ja tajusin maitobaarin olevan auki. Valeraskaushan se taas painaa päälle. Valeraskaus tai juoksut kun alkaa, räjähtää joko tassut tai iho. Mä luulin tän olevan joku ihan uus juttu, mutta nyt kun tarkemmin mietin, on tätä alkanu ilmenemään jo vuosia sitten, paljon lievempänä vaan.

Ruoka? En usko. Birre söi koko kesän ihan sitä mitä muutkin ja tassut oli hyvässä kunnossa. Mä alan taipua sinne hormonisekoilujen puoleen, nää pahat oireet tulee niin tasan aina hormonaalisen pyörremyrskyn aikaan. Voi olla, että jotkut ulkoiset tekijät pahentavat tai parantavat tilannetta, mutta pääsyyllisen uskon olevan hormonit.

Riemuhan ei siihen lopu, vaan Birrellähän alkaa nisät tulehtumaan, jos utareita ei tyhjennä. Nyt jo kaks nisää näyttää uhkaavia merkkejä, joten lypsämistä tiedossa. Ja mitä enemmän lypsät, sitä enemmän se tuottaa maitoa. Mutta minkäs teet, emmä voi noita nisiä jättää tulehtumaankaan.

Nyt kun saadaan tää valeraskaus pois alta niin otan eläinlääkäriin yhteyttä, että mihin väliin toi kannattaa steriloida. Odotetaanko seuraavat juoksut pois alta vai heti tän valeraskauden jälkeen? Mä oon turhautunu, vihanen ja koiran puolesta surullinen. Birre ei ole aktiivisuuden suurin perikuva, mutta ei edes sen mielestä ole kivaa, kun liikkuminen sattuu ja joutuu aina jäädä yksin kotiin, kun muut lähtee ulos.

Jos tää olis nyt vika tai edes vaikka tokavika erä näitä ongelmia. Jooko? Pliis?

Kuva otettu juuri äsken. Ainakaan just tällä hetkellä Rouva Porokoira ei näytä erityisen kärsivältä. <3

2 kommenttia:

  1. Paranemisia Birrelle! Toivotaan että steriloinnin mukana lähtee vaivatkin.

    VastaaPoista
  2. Voihan Birre-raukkaa... Millikin kärsi ennen streilointia maidontuotannosta valeraskauksien aikana. Jouduin hakemaan eläinlääkäristä useamman kerran Galastop-kuurin, joka lopetti maidontulon ja helpotti muutenkin tilannetta. Ehkä siitä olisi apua Birrellekin, ellet ole jo kokeillutkin...

    VastaaPoista