lauantai 28. syyskuuta 2013

Lisää leluja!

Bea sai synttärilahjansa eilen, siis päivän myöhässä. Ostin sille semmosen vihreän geelipallon ja tein siihen pienen lisävirityksen tunkemalla sinne sisälle pienen vinkupossun. Kun Bea tykkää ihan urpona vinkuleluista, mutta on jo liian taitava iskemään kulmurinsa pillin aukosta sisään ja vaijentamaan vingun, joten riemu ei kestä järin kauaa. Geelipallon kanssa ongelma on ratkaistu!

Oon kuullu, että tän vihreen pallon pitäis olla aika kestävä, joten myös vinkulelun elinikä tulee olemaan pidempi. Ja kyllä kelpasi! Bean häntä huiski niin kovaa, että pelkäsin sen vielä lentävän irti! Piip piip piip piip piip piip piip piip piip piip kirku vinkupossun suojapallonsa sisällä. Täydellistä - kestävä vinkulelu!

Kuten muidenkin palkkaukseen suunniteltujen lelujen kanssa, tämänkin otin pois sillon kun se oli vielä ihan eniten sairaan siisti ja ihana ja paras! Koska toki myös sitten palkkaustilanteessa sen pitää edellen olla maailman ihanin annamullesehetinytjust! -lelu, eikä semmonen, että joo ihan kiva, nähty on. Näitä muita leluja täällä lojuu pitkin lattioita muutenkin, niin ne muutamat pidetään ihan erikoistilanteita varten vaan.

Tallensin vähän liikkuvaakin kuvaa, koska olis meinaan kelvannu muillekin...


P.S. Ei, Kaukolle ei edelleenkään ole kukaan kertonut, että ihan oikeesti pöydälle ei sais mennä. Se on jotenkin päässy unohtumaan.

torstai 26. syyskuuta 2013

maanantai 23. syyskuuta 2013

Viiden koiran lauma


Oltiinpa eilen porukalla vallottamassa peltoa. Tarkimmat voivat huomata jopa Rouva Porokoiran juoksemassa ja leikkimässä lauman mukana. Joten kyllä, Rouva Porokoira on todistetusti pirteämpi ja enemmän oma itsensä. Kyllä porukassa on hauskempaa. :)

Läheisyys lämmittää

Me ollaan sinnikkäästi oltu laittamatta lisää lämmitystä sisälle (paitsi kylppäriin, koska Kauko on siellä ja laattalattia on niin kamalan kylmä, joten lattialämmitys on pikkupojalle laitettu). Nukuin viimeyön itse college-haalari päällä, villasukat jalassa ja peitto korvissa. Eikä silti voinut sanoa, että olis ollu jotenkin kovin kuuma. Aamulla sisälämpötila oli vajaat +16C, joten kai se on pieni pakko alkaa vääntelemään isompia numeroita mittariin.

Heräsin aamuyöllä ottamaan alla olevan kuva ja tajusin kämpän todella olevan aika viileä. Sillon on todellista routaa, jos se ajaa Rouva Porokoiran pois mun yöpöydän alta ja se alentuu nukkumaan koirien kanssa. Ja vielä näin lähellä. Mutta niin se on, läheisyys lämmittää.


Sillä samalla sekunnilla, kun J nous sängystä ja pisti makkarin oven perässään kiinni, niin WOOOSH! sänky oli täynnä
koiria. Jii tuli takasin ylös ja näky oli tämä. :D Mutta meillähän ei koirat sängyssä nuku...

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Toivepostaus: Viikon ruokapäiväkirja

Sain toiveen kirjata ylös koirien syömisiä viikon ajalta. Tässäpä pääpiirteittäin syödyt sapuskat. Lisänä saavat mm. pellavansiemenöljyä ja C-vitamiinia. Ensi viikolla syödään taas ehkä vähän eri juttuja, mutta tää on semmonen aika yleinen viikon menu. Äsken otin iltaruoat valmiiksi sulamaan, joten nyt tän voi virallisesti julkasta.

MAANANTAI
  • Aamu
    -Alkuvoima KanaFasaania
  • Ilta
    -Kalkkunan jauhelihaa
    -Sika-nauta jauhelihaa
    -Broilerin kauloja
    -Vire-kasvispaloja
TIISTAI
  • Aamu
    -Kalkkunan jauhelihaa
    -Sika-nauta jauhelihaa
    -Vire-kasvispaloja
  • Ilta
    -Lihakasvis-Mixiä
    -Lohta
    -Lampaan lihaisia luita
KESKIVIIKKO
  • Aamu
    -Kalkkunan jauhelihaa
    -Marjoja
  • Ilta
    -Kalkkuna-Mixiä
    -Sika-nauta jauhelihaa
    -Naudan ydinluut narskuteltavaksi
TORSTAI
  • Aamu
    -Possun kylkiluutikkuja
  • Ilta
    -Possun palalihaa
    -Lihaluu-Mixiä
PERJANTAI
  • Aamu
    -Hevosen jauhelihaa
    -Maksaa
    -Kasviksia
  • Ilta
    -Lampaan lihaisia luita
    -Kalkkunan jauhelihaa
    -Kananmunaa
    -Kasviksia
LAUANTAI
  • Aamu
    -Alkuvoima KanaFasaania
  • Ilta
    -Tattaripuuroa
    -Sika-nauta jauhelihaa
    -Lohta
SUNNUNTAI
  • Aamu
    -Possun kylkiluita
    -Hevosen jauhelihaa
    -Tattaripuuroa
  • Ilta (epämääräisten jämien tyhjennys pakkasesta)
    -Broilerin kauloja
    -Possun palalihaa
    -Kalkkunan jauhelihaa
    -Alkuvoima Lammasta
    -Marjoja

Kuvia










lauantai 21. syyskuuta 2013

Home sweet home

Ollaan vähän harjoteltu oikeaa lenkkeilyä. Bealla ja Kaukolla vetovaljaat, Tuksu vaan hengaa mukana. Välttääkseni jo koettua sekoilua, haahuilua ja sotkussa olevia hihnoja viritin kevyet seisingit kaikille. Kevyet pannat ja kevyet seisingit pitivätkin koirat nätisti viuhkassa ja lenkkeily sujui erinomaisesti.

Viuhkassa Kauko joutui keskelle, koska sen pitää oppia, ettei voi poukkoilla sinne ja tänne ja haistella tätä ja sekoilla tota. Betoniporsaat molemmin puolin kertoivat nuorukaiselle sen toivotun paikan ja etenemistahdin. Ja junnu mukautui rooliinsa erinomaisesti.

Birren laitoin viuhkaan seisingillä, koska jos sille antaa mahdollisuuden valua mun taakse lorvimaan, niin sen se myös tekee. Niinpä hirtin sen kiinni moottoreihin, jotka hinasivat dieseljunan käyntiin. Alkumatkasta Birre dramatisoi elämänsä kauheutta ja esitti hakattua ja kaltoinkohdeltua viatonta koiraparkaa. Jossain kohti se kuitenkin sai sen moottorinsa käyntiin, askel keveni ja loppumatkasta se jopa kiihdytti Kaukon edelle.

Alkumatkan nihkeilevä Tuksu / Käynnistynyt Tuksu omalla moottorilla
Kauko ei ole varsinaisesti vetämällä vetänyt, eikä sen vielä sitä tarvitsekaan tehdä, mutta se kulkee reippaasti eteenpäin ja liina pysyy suorana. Nyt harjotellaan tätä muodostelmassa pysymistä ja tähän tehtävään keskittymistä.

Birreä tsempanneille kiitokset, "oksennustauti" meni ohi ja koira voi hyvin. Valeraskaus on selätetty, joten tassut ja iho paranee kohinalla. Pidetään tämä suunta ylöspäin! Tänään Birre leikki ja paini riehakkaasti Kaukon kanssa pihalla ja oli oikein reippaana. Tämmösenä mä tän koiran haluan pitää. :)

Tänään lauantaina vietin koko päivän reissussa. Hoidin hovikuljettajan virkaa ja loput voittekin varmasti lukea myöhemmin Novan blogista!

Vietin siis koko päivän ajaen vierasta autoa ja paijaillen vieraita koiria. Ei sillä, että näissä olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta kyllä oma auto on aina oma auto ja omat koirat on aina niin omia. Lääpittyäni koko päivän ältsin suloisia pentuja ja aikuisia kavereita olin edelleen valtavan onnellinen saadessani tutun sylillisen ihan niitä ikiomia koiria. Että vaikka se ruoho näköjään varsin vihreää ja vehreää siellä aidan toisella puolella onkin, niin kyllä tälläkin puolella aitaa kelpaa olla. Home sweet home. <3

Hitsi mikä pikkumies! <3

tiistai 17. syyskuuta 2013

Murren Koulutuspalat testissä!

Me testattiin tänään Murren Murkinasta ostettuja Murren Koulutuspaloja. Pussi sisältää siis kypsennettyä broiskun kivipiiraa ja sydäntä. Sulatin pienen kourallisen kummallisen näkösiä ruskeita möykkyjä ja saksilla pienin ne sopiviksi namipaloiksi.

Ensimmäinen huomio oli se, että ne ei ollu lainkaan ällöjä! Odotin limasia ja haiseva oksetuksia, jotka tahraa sormet ja kaiken muun kolmen metrin etäisyydeltä. Ne oli semmosia kimmoisia ja ei-limaisia. Ei siis lainkaan ällöttäviä.

Toinen huomio oli se, että hitsinvitsit kuinka ne maistui! Bea liimautu kiinni kuin iilimato eikä ollu tietoakaan etäisyyden ottamisesta liikkelle lähtiessä. Se pysy tiukasti ja iloisesti mukana ja oikein hamusi oikeaa nyrkkiä kohden, jossa namit oli jemmassa. Ne oli hhhhyvääää!

Suurin ylläri oli se, että Rouva Porokoira oli niistä aivan intoa täynnä. Seuruussa se melkein oikein poikitti mun eteen ja nojas muhun, että nyt niitä juttuja tänne HETI! Birren kanssa mua ei haittaa pätkän vertaa tommonen etuilu, poikitus ja nojailu, pääasia että tekee innolla vaikkei ihan täysin oppikirjan mukaan noin muuten menisikään. Koska kuten on tullut hoettua: pääasia että on KIVAA!

Kaukon mielestä namit oli niiiiin hyviä, että alko vähän huudatuttamaankin. Väy väy ja väy! Kaukosta otettiin pieni videokin. Videolla näätte Kaukon hassun tyylin katsoa muhun "ulkokautta" seuruussa. En tiedä mistä se on sen oppinu, mutta silleen se on tehny sen aina. Enkä sen enempää tiedä onko se jotenkin huono asia. Hassu Kaako. Ja tolla meijän seuruulla taidetaan enemmän sopia PK-puolelle kuin kilttien ja hillittyjen TOKO-koirien seuraan.. :D Videon lopussa näette myös, miten lopetan Kaukon kanssa harjotteluhetken rauhottumalla (ja miten paljon vaikeampi sen on alussa pitää katse pois namista, jokaisesta kehusta ja sanasta katse karkaa takaisin namiin).



Murren Koulutuspalat oli koko laumassa suuren suuri MENESTYS!!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Meidän päivä - kuvina!

Kun Jii nousee sängystä, Kauko saa luvan möyriä viereen. Se venyttelee ja heräilee ja on maailman söpöin. <3

Maailman paras tapa alottaa päivä <3

Muistetaan pestä hampaat! (Ja joo, mun
paidassa lukee "Käynkö usein täällä". Sain
sen lahjaksi joskus, vissiin joku vihjaus..)

Ensimmäisenä päästän Kaukon takapihalle pissalle.

Sitten kampaan naamaa noin vartin.

Keitin mukillisen teetä (kuka urpo on keksiny noin pienet mukit? Teetä pitää juoda ämpäristä hitto vie..), avaan
Facebookin ja MTV saa soittaa mulle musiikkia.

Sitten onkin aamulenkin aika. Tänään käytiin vähän reilu 45min kevyt lenkki.

Kattokaa miten syksyistä!

Pienet väliposeeraukset :)

Päästin koirat hetkeksi kentälle juoksemaan pahimmat höyryt ulos.

Koirien aamupalan aika.

Samalla otan tarpeet koirien iltapalaa varten jääkaappin sulamaan. En tykkää seisottaa ruokia jääkaapissa pitkään..

Töitä oli tänään 12-18. Päivän eväät lähti tänään mukaan Koivukylän Citymarketin salaattibaarista ja kyllä on hyvää!

Kotiinlähdön aika!

Tätä kuunnellaan..

Pikaisesti söin itse kotona ja sitten jo pakkasin koirat autoon ja mentiin porukalla Keinukallioon!


Poikkeuksellisesti tähän väliin pätkä videotakin!

Koirille iltapalaa!

Nyt on tyytyväisiä koiria. Iltapissatukset vielä ja sitten nukkumaan. :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kovan onnen Tuksu

Heti ensimmäisenä huomiona mainittakoon, että kirjoitan tämän tekstin uudella sikasairaanhienolla puhelimellani, kun läppäri ei suostu kanssani yhteistyöhön. Joten kirjoitusvirheet on erittäin todennäköisiå ja lopputuloksesta ei ole mitään takeita.

Sitten varsinaisen aiheen kimppuun. Kovan onnen Tuksu. Miten paljon yhteen porokoiraan voidaan tunkea aihetta murheeseen? Ei riitä, että valeraskaudet kestää aina monta viikkoa vaan siihen päälle pitää lyödä rajut tulehdukset. Ensin tassut räjähtää riekaleiksi. Ne kutisee ja sattuu, liikkuminen on hankalaa tai liki mahdotonta ja on pakko pitää kauluria.

Kun tassut on saatu siedettävään kuntoon ja voi elää liki normaalisti niin viikkojen valeraskauden päätteeksi otetaan uusi hormonimyrsky juoksujen muodossa. Sen seurauksena tulehtuu vatsan iho. Se kutisee ja on varmasti kipeä.

Eikä riemut tähän lopu. Koska tokihan tulehdus siirtyy herkästi tassuista kuonon alueelle. Suupielet kutisevat ja jos koira on puoli minuuttia vahtimatta ilman kauluria niin naama on raavittu ruvelle. Puhdista, kuivaa, rasvaa, hoida.  Koko koira.

Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi paskaa yhden koiran niskaan sai Birre jonkun ihme oksennustaudin. Koko eilinen päivä, ilta ja yö meni siivotessa oksennuksia ja suuri huoli vain kasvoi. Valvoin yön. Aamullakin vielä tuli oksennus ja pari lisää päivän mittaan. Tuksu kuitenkin joi ja teki tarpeensa ihan normaalisti eikä uloste ollut löysää. Mikään ei vaan pysynyt sisällä, ei edes vesi. Otin Birren mukaani töihin, että pystyin vahtimaan sen kuntoa.

Otin vesikupin pois ja ostin Nutri-plus geeliä. Tarjoilin vettä vain ihan pieninä määrinä. Birrelle ei maistunut mikään ruoka, ei herkut eikä lihat, ei siis yhtään mikään. Nutriplussaa annoin alkuun vähän väkisin, mutta äkkiä se alko onneks maistumaan ihan suosiolla.

Sen jälkeen oksennuksta ei ole tullut ja Birre on vaikuttanut pirteämmältä ja jopa vaatii saada geeliä syödäkseen. Ruokaa en ole vielä tarjonnut, koska tahdon pitää tilanteen nyt tasaisena.  Ihan hyvä, että saa muilla keinoin tankattua vähän ravinteita pieneen sairastajaan. Kuitenkin ensi yö menee taas sohvalla Birren kanssa sitä vahtien.

Onhan tää viimeinen erä tätä lajia? Loppuuhan nää tulehdukset ensi talven steriloinnin myötä? Pliis? Tää on väärin. Mä haluan normaalin elämän tälle koiralle takasin. Se on raivostuttavan rakas puksuttaja eikä se ole ansainnu tämmöstä helvettiä. Mitä mä teen jos ei sterilointi auta? Ehkä katotaan sitä sitten.

Yritetään nyt vaan selvitä taas tästäkin koettelemuksesta. Mua väsyttää ja itkettää. Tsiisus mitä paskaa, ihan oikeesti.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Haloo!!

Mitä tapahtuu, kun ei reagoi vaativaan tuijotukseen, vaan itsepintasesti selailee Facebookia?

Elän sun unelmaa


Rahaa palaa! On meinaan laitettu rahaa roihuamaan. Toinen hankinta aivan tyhjänpäivästä höpöhöpöä, toiselle on sentään jotain ihan oikeetakin käyttöä. Mun kätösiin viihde-elektroniikkaosastoilla niin monen monta kertaa suorastaan tarrautunut Samsung Galaxy S4 on vihdoin mun. Totaalisen turhaa rahanmenoa, mutta en voi sille mitään, olen rakastunut. Korviani myöten.


Toinen hankinta on vähän tarpeellisempi, nimittäin koirille oma arkkupakastin. Totesin pienen (102 litraa) riittävän meille aivan mainiosti, joten tänään uutuuttaan hohtava ja kauan odotettu mussukka kotiutui. Kahden "tavallisen" pakastimen sisällöt upposivat kaikkinensa oikein kivasti tähän uuteen pakastimeen (ja mä vihdoin vähän hahmotin, että tota koiranruokaa on PALJON...), joten tällä pärjätään varsin mainiosti. Kivaa!


lauantai 7. syyskuuta 2013

(Ilman) Hallintaa

Pikaisen pissatuksen yhteydessä otin ehkä vartin mittasen minileikkitreenin pihalla. Kaukolle muutaman askeleen seuruuta palkkana pallo, joka oli joko kainalossa tai jommassa kummassa nyrkissä, maassa edellä tai maassa takana. Kaikki toimii yhtä hyvin. Se vaan tekee ton niin hienosti! Mun eniten inhokein liike ikinä on Kaukon myötä mun ultimaattisin lemppari!

Hillitön räyhäleikki narupallolla, josta Kauko maahan ja leikkihetki Bean kanssa. Vaikka muutama sekunti sitten Kauko räyhäsi ja kävi tuhannen kierroksilla, niin nyt se makoili maassa aivan tyynenä, rauhallisena ja hallitusti. Bea hyppeli ja nouti palloa, Kauko olis voinu nukahtaa niille sijoilleen. Kun taas sitten vapautin sen, se oli siinä sekunnin sadasosassa täynnä tulta ja tappuraa. Mä en kestä miten sairaan pätevä nuorimies!

Voin turvallisin mielin leikittää sillä megaräyhäleikkejä, kun tasasin väliajoin esimerkiksi juuri näin testaan, että mä edelleen hallitsen tilanteen sääntöjä ja kaikki narut on mun käsissä. Sairaan kivaa. Ihan tosi ältsin sikasairaanmakeeta!

Ei mulla muuta, pieniä iloja vaan!

torstai 5. syyskuuta 2013

Auts!

Aamulenkki jäi lyhyeksi, kun metsässä, noin puolen metrin päässä polulta eräät onnettomat hörökorvat menivät tallomaan maa-ampiaisten pesän päälle. Sekunnissa sieltä nous semmonen musta pilvi ja sit juostiin. Juostiin niin helvetin lujaa. Kaikki kolme koiraa kilju kurkku suorana, kun ampparit pisti niitä kerta toisensa jälkeen.

Tuli myös ite otettua sen verran monta osumaa yläkroppaan, että tuntuu kuin koko kehon yläosa olis liekeissä. Sattuu niin maan pirusti! Koirien turkista hätistelin niitä kymmeniä, matkan varrella muutamia ja kotona vielä muutaman lisää. Harjasin koirat läpi ja pari vielä löyty. Koirat piippaili kilpaa ja yritti pyrkiä sisälle turvaan.

Kastelin kaikki kolme vedellä läpi ja vielä yks amppari kaivautu esiin ja joutu hukutettavaksi. Kaikilla kolmella naamat turvonnu sieltä ja täältä. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan kaikki sai kyytabletteja ja hälytin Jiin kotiin vahtimaan koiria, kun en voi olla töistä pois enkä todellakaan jätä koiria nyt yksin kotiin.

En yhtään ihmettele, että koirat edelleen vähän piippailee ja kirputtaa itteänsä, koska muakin sattuu edelleen aivan hitosti. Polttelee, pistelee, sattuu. Hyvää huomenta vaan...

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Välineurheilua

Koska varusteiden mätsäävyys on tärkeintä tässä lajissa, Kauko ja Bea saivat uudet pannat. Birre ei saanut uutta pantaa, koska sille sopii hyvin punainen ja sen värinen panta sillä on jo. Bealta ja Birreltä puuttuu vielä väreihin sopivat hihnat, Kaukolla sellainen on jo.



tiistai 3. syyskuuta 2013

Vara-mummo

Koska Kaukon oma mummo asuu niin kovin kaukana, niin onneksi Kauko sai tänään tutustua rouvaan, joka luultavasti suostuu toteuttamaan nuorelle miehelle vara-mummon virkaa. Videoista huomaa hyvin, että vaikka nähdään paljon koirakavereita, niin ne on aina niitä samoja. Uusia aikuisia tuttavuuksia ole ollut ikuisuuksiin, sen verran on sosiaaliset taidot ruosteessa ja hakusessa. Toisten pentujen kohtaaminen ei ole ihan sama juttu kuitenkaan.

Mutta hyvin nuori poika otti vanhemman rouvan vastaan ja vähän jopa ymmärsi vastata leikkiinkutsuihin. Ensi kerralla ollaan varmasti jo paljon rohkeampia ja osataan ottaa kaikki ilo irti pirteästä vara-mummosta!



maanantai 2. syyskuuta 2013

Kulo, Savu ja Kauko peltoilemassa

Antaa kuvien puhua puolestaan. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.










Maailman kamalin haaste!

Vilin & Jutin Johanna lykkäsi meille maailman kamalimman haasteen. Kuvahaaste, jonka säännöt kuuluvat näin:

Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!

Siis KAMALAA! VAIN SEITSEMÄN KUVAA?! Hyvänen aika. Yritetään nyt sitten. Elikkäs meidän kesä 2013 on ollut tätä:

Kehitystä.

Rentoutumista.

Valokuvia.

Vauhtia!

Rakkautta.

Molskimista.

Sosiaalisuutta.

Haastan KAIKKI, jotka eivät tätä ole vielä tehneet!