perjantai 13. syyskuuta 2013

Kovan onnen Tuksu

Heti ensimmäisenä huomiona mainittakoon, että kirjoitan tämän tekstin uudella sikasairaanhienolla puhelimellani, kun läppäri ei suostu kanssani yhteistyöhön. Joten kirjoitusvirheet on erittäin todennäköisiå ja lopputuloksesta ei ole mitään takeita.

Sitten varsinaisen aiheen kimppuun. Kovan onnen Tuksu. Miten paljon yhteen porokoiraan voidaan tunkea aihetta murheeseen? Ei riitä, että valeraskaudet kestää aina monta viikkoa vaan siihen päälle pitää lyödä rajut tulehdukset. Ensin tassut räjähtää riekaleiksi. Ne kutisee ja sattuu, liikkuminen on hankalaa tai liki mahdotonta ja on pakko pitää kauluria.

Kun tassut on saatu siedettävään kuntoon ja voi elää liki normaalisti niin viikkojen valeraskauden päätteeksi otetaan uusi hormonimyrsky juoksujen muodossa. Sen seurauksena tulehtuu vatsan iho. Se kutisee ja on varmasti kipeä.

Eikä riemut tähän lopu. Koska tokihan tulehdus siirtyy herkästi tassuista kuonon alueelle. Suupielet kutisevat ja jos koira on puoli minuuttia vahtimatta ilman kauluria niin naama on raavittu ruvelle. Puhdista, kuivaa, rasvaa, hoida.  Koko koira.

Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi paskaa yhden koiran niskaan sai Birre jonkun ihme oksennustaudin. Koko eilinen päivä, ilta ja yö meni siivotessa oksennuksia ja suuri huoli vain kasvoi. Valvoin yön. Aamullakin vielä tuli oksennus ja pari lisää päivän mittaan. Tuksu kuitenkin joi ja teki tarpeensa ihan normaalisti eikä uloste ollut löysää. Mikään ei vaan pysynyt sisällä, ei edes vesi. Otin Birren mukaani töihin, että pystyin vahtimaan sen kuntoa.

Otin vesikupin pois ja ostin Nutri-plus geeliä. Tarjoilin vettä vain ihan pieninä määrinä. Birrelle ei maistunut mikään ruoka, ei herkut eikä lihat, ei siis yhtään mikään. Nutriplussaa annoin alkuun vähän väkisin, mutta äkkiä se alko onneks maistumaan ihan suosiolla.

Sen jälkeen oksennuksta ei ole tullut ja Birre on vaikuttanut pirteämmältä ja jopa vaatii saada geeliä syödäkseen. Ruokaa en ole vielä tarjonnut, koska tahdon pitää tilanteen nyt tasaisena.  Ihan hyvä, että saa muilla keinoin tankattua vähän ravinteita pieneen sairastajaan. Kuitenkin ensi yö menee taas sohvalla Birren kanssa sitä vahtien.

Onhan tää viimeinen erä tätä lajia? Loppuuhan nää tulehdukset ensi talven steriloinnin myötä? Pliis? Tää on väärin. Mä haluan normaalin elämän tälle koiralle takasin. Se on raivostuttavan rakas puksuttaja eikä se ole ansainnu tämmöstä helvettiä. Mitä mä teen jos ei sterilointi auta? Ehkä katotaan sitä sitten.

Yritetään nyt vaan selvitä taas tästäkin koettelemuksesta. Mua väsyttää ja itkettää. Tsiisus mitä paskaa, ihan oikeesti.

5 kommenttia:

  1. Johan teitä nyt koetellaan. :( Tsemppiä hirmusti!

    VastaaPoista
  2. Ihana porokoira sulla, tässä minun lappikseni :) http://fasunlife.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Ihana porokoira sulla, tässä minun lappikseni :) http://fasunlife.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Tää on niin tätä, kun yks asia menee huonosti, alkaa sitten muutkin asiat mennä..Tsemppiä!:)

    VastaaPoista