tiistai 1. lokakuuta 2013

Karu kuri

Mullehan ei koskaan pitänyt tulla urosta. En halunnu taloon ensimmäistäkään narttujen pyllyjen perään haikailevaa tai pissoja lussuttavaa ällötystä. Toistaiseksi ainakin suunta on kuitenkin ollut niin lupaava, että saatan joskus voida ottaa toisenkin uroksen.

Tai ehkä Kauko on poikkeus. Kuten tänään pohdittiin, niin ehkä vain toinen palli helpottaa tätä asiaa? Ehkä samassa taloudessa elävät kaksi narttua helpottavat asiaa, kun ne on täysin arkipäiväinen juttu? Ehkä mun pitämä natsikuri tekee osansa tässäkin asiassa? Tai ehkä se on yhdistelmä kaikkia niitä.

Kun Kauko pikkulapsena ekan kerran yritti nylkyttää Beaa, sai se asiasta niin kovan murahduksen, että sen koommin ei ole sitä yritetty. Yhtä pienenä lapsena se yritti toteuttaa samaa asiaa erään narttupennun kanssa ja taas natsi jyrähti yläilmoista. Sama kävi kun yritettiin nylkyttää pehmeää palloa. En ole millään tasolla antanut sen päästä jyvälle siitä isojen poikien hommasta.

Sen jälkeen niitä yrityksiä ei ole ollutkaan. Eihän tolla tietysti ole ikääkään vielä mitään, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut paremmin, kuin uskalsin kuvitellakaan. Mutta varmasti noilla saman talouden nartuilla on oma vaikutuksensa asiaan. Bean juuri loppuneet juoksut eivät aiheuttaneet mitään ongelmaa, porukalla ulkoillessa toisen lauman vanhempi narttukoira oli enemmän kiinnostunut Beasta, kun toi meidän porukan ainoa uros...

Oon tosin kyllä kuullu sitäkin, että rotujen välillä on paljon eroja. Viriileimmästä päästä monesti on nostettu esille mm. labradorinnoutaja. Siitä en sitten sen enempää tiedä, kun en labukoita henkilökohtaisesti juurikaan tunne. Porokoirissa kun kyselin, että uppoanko testosteroniseen suohon, niin valtaosa sanoi porokoiraurosten olevan aika sieltä miedosta päästä. Poikkeuksia löyty, kun joku sanoi uroksensa raiskaavan vaikka roskapusseja, mutta valtaosa vannoi poropoikien olevan varsin helppoja tällä osa-alueella. Toistaiseksi ainakin voin allekirjoittaa sen.

Ulkona en huomaa Kaukon haistelevan mitään sen enempää, kuin noiden narttujenkaan. Osansa siinä tekee aivan varmasti natsikuri, koska kun lenkkeillään, niin mähän en jää odottelemaan. Mä näen kyllä millon on hätä ja on oikeasti tarve päästä pusikkoon, mutta haistelemaan ei pysähdytä. Jos on joku mielenkiintoinen haju johon jää nenä kiinni, niin sitten raahaudutaan perässä, kunnes nenä kulkee taas oikeeseen suuntaan ja jalat liikkuu.

Mä yhä edelleen katson suurena kysymysmerkkinä, kun ihmiset seisoskelevat ja katsovat vieressä, kun uros lipittelee suu vaahdossa narttujen pissoja. Ootellaan ja kattellaan, kaikessa rauhassa. Ihan oikeesti hyi helvetti. Mun maailmassa toi ei tule tapahtumaan ikinä. Koskaan. Yäk.

Vapaana tilanne on sitten eri, haistelkaa ihan vapaasti mitä ehditte, mutta sillonkaan en jää odottelemaan. Mun marssitahti ei hyydy, vaikka jonkun nenä liimautuisikin maahan. Ja noi tietää sen, niitä on juostu pentuaikoina niin paljon karkuun, että niiden päässä siihen on aina olemassa riski, että mä katoan koko maailmasta. Sen takia mua täytyy pitää silmällä, joten ne hajut on ainakin vielä jääneet kakkosiksi, kun tulee kiire mun perään.

Ehkä mä sitten olen julma, kun näin radikaalisti rajotan koirieni luonnollista toimintaa, mutta se on voi voi. Näin meillä eletään. Haisteluun keskitytään sitten, kun tehdään siihen liittyviä tehtäviä, mutta sillä ei sitten olekaan enää mitään tekemistä toisten koirien pissojen tai muiden ällötysten kanssa.

Loppukevennyksenä kuva, joka on mulle tuttu näky jokaiselta aamulta. Kauko jää ihan aina rappusiin istumaan ja kurkistelee pinnojen välistä. Siinä se voi väännellä korviaan ja nipsumaista naamaansa useita minuutteja ennen kuin tulee kokonaan alakertaan. Hassu pikkupoika. :)

7 kommenttia:

  1. Siis ihan kauheeta! Miten sulla voi ees olla koiria?! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan ilmiantaa itseni eläinsuojelulle. :(

      Poista
  2. On kyllä kiva lukea tekstiä, johon voi samaistua. Minä(kään) en voi ymmärtää ns. sunnuntailenkkeilijöitä, että ihmetellään revontulia kun koira nuuskii huolellisesti ja perusteellisesti jotain ruohonkortta. Meillä on kans se tapa, että mä en pysähtele. Matka jatkuu kun hihna tai fleksi loppuu ja tuota aasia oonkin saanut monesti kiskoa perässäni, kun kokeillaan, mahtaisko se heltyä jos vähän vänisee ja laittaa hanttiin. Eipä ole, natsi se täälläkin on, hui kamala. :(

    VastaaPoista
  3. Täälläkään ei jäädä odottelemaan nuuskijoita. Ja hyvä että Kaukon kanssa ei ole tullut ongelmia, varmaan ihan hyvä juttu tuo natsikuri!;-D

    VastaaPoista
  4. Aaaa odotappa vaan! Meillä on myös yksipallinen joka tasan vuoden ikäisenä asui samassa talossa kahden juoksuisen nartun kanssa ja oli lähinnä vaan silleen "aaa apua nainen ahdistelee mua!" kun tytöt tuli lähelle takapäätä tyrkyttämään. Muistan sanoneeni oikein ääneen että ehkä se yksi palli vaikuttaa.

    Hevonkukut. Sitten se alkoi. Ykskaks. Pissojen lipittely ja sellanen oikein matala urina kun on ihanaa haistella ja maistella. Raxu on vähän väliä tunkemassa tyttöjen pyllylle vaikka saa hammasta ja merkata pitää metrin välein. Nyt se on menossa pallin poistoon, luojan kiitos. Joten odota vaan, se voi vielä alkaa!

    VastaaPoista
  5. Ja aina jää osa kirjoittamatta. Mä en myöskään halua jäädä oottelee kun Raxu lipittää pissoja ja aina jatkan matkaa. Kunnes Raxu keksi tavan, jolla pysätttää koko porukka hyvälle hajulle: kyykätä "kakalle". Eli se siis on kakkaavinaan ja lipittää. Nykyään Raxun kakkaamisetkin hoidetaan niin, että pysähtyminen tapahtuu vasta kun tavaraa oikeasti jo tulee ulos. Huoh. Ei enää uroksia meille.

    VastaaPoista