tiistai 31. joulukuuta 2013

Onnea tulevaan vuoteen!

Kauko ja Bea oli mukana tänään töissä ja sen ansiosta ne on olleet valveilla yhteensä melkein 12h. Se on koiralle aika pitkä aika olla nukkumatta. Tämä on ollut tietoinen veto, koska nyt kotona on hyvin väsynyttä koiraa. Bea piti väsyttää koska se on ilmentänyt paukkuarkuutta aikaisempina vuosina ja Kaukon kanssa pelaillaan varman päälle kun tää on sen ensimmäinen vuodenvaihde.

Beaa ajatellen ostin eilen myös apteeksista valmistetta nimeltä Calmex. B-vitskuja, aminohappoja ja kasviuutteita, eli aika turvallisen oloinen kokeilu. Vaikea sanoa toimiiko noi jotenkin vai ei, koska koirat on muutenkin aika väsyneitä valvomisen takia (Kaukokin sai tommosen napin, ihan vaan varmuuden vuoksi, maistuupahan ainakin uni jos ei muuta), mutta ainakin vähän vajaa tunti kapseleiden ottamisen jälkeen täällä tuhisee kaksi todella syvässä unessa olevaa hörökorvaa.

Birre ei pelkää raketteja yhtään ja sille toi rauhottuminen ei muutenkaan ole ongelma niin sille ei huumeita tarjoiltu. Sen takia Tuksun nenä vielä vähän vipattelee keittiön suuntaan, josta kantautuu omaankin nenään varsin herkullinen paistettavien pihvien tuoksu.

Jos ja kun noi kaksi huumattua sankaria tosta heräävät niin mulla on pakkasessa odottamassa ihan valtavat naudan ydinluut kaikille kolmelle. Olettaisin niiden heräilevät juuri siihen pahimman rytinän aikaan, joten luista saavat sitten herkullista tekemistä pitkäksi aikaa. Muutaman tunnin päästä voi antaa jo uudet Calmexit, ainakin Bealle.

Nyt mä keskityn olemaan ressaamatta ite ja nautiskelen mun työpäivän aikan siivotusta kodista, täyteen ahdetusta jääkaapista, musiikista ja tuoksukynttilöistä. Ensi vuonna jatketaan, nyt kaikille oikein rauhallista ja erityisesti turvallista uutta vuotta! :)





sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Valoa pimeyteen

Koska talvi ei ole tuonut mukanaan lunta, on ulkona myös edelleen ihan naurettavan pimeää. Bilteman reissulla tänään oli siis hyvä napata mukaan valoja koirille. Hintansa puolesta ihan omaa luokkaansa ja näkyvyys erinomainen. Vaikka näistä kolmesta Kauko ei tarttis valoa lainkaan, sen kuulee kyllä...

tiistai 24. joulukuuta 2013


Emme ole millään muotoa uskonnollista porukkaa, joten meille joulu on perheen kanssa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja erityisesti lepoa ja rentoutumista. Tässä kuvassa mun elämäni miehet näyttävät mallia kuinka yhdistetään se yhdessäolo ja rentoutuminen. <3

Kaikille teille lämmintä ja mitä rauhallisinta Joulua. <3

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Toive: Varustepostaus

Toivottiin varustepostausta, joten semmonen sitten tehdään. Ehkä suurimman osan tavaroista sain haalittua kasaan, mutta en ihan kaikkia. Osa pannoista on hukassa, samoin aika monta lelua, mutta jos tässä olis suurin osa!


Ylläolevassa kuvissa on alimpana mun juoksuvyö. Sen vieressä kaksi 2m pitkää vetoliinaa, Zeron Short -valjaat, kahdet teddy-pehmusteiset husky-malliset valjaat (toiset vain lainassa), perinteisemmät Zero Colorado-huskyvaljaat ja Jokke Pallas -kävelyvaljaat.


Tässä ylläolevassa kuvassa on hihnat ja pannat. Alimpana Hurtta Lifeguard -taluttimia kolme kappaletta, Kaukon sininen pentuajan hihna, ruskea näyttelyissä käytetty nahkahihna, ohut näyttelyhihna jossa kiinteänä puolikuristavaa pantaa ajava osa, sininen punoshihna, oranssi Dog&Catin grippihihna, punainen Hurtan perushihna, Dog&Catin punainen grippihihna, kahvaton lyhyt pätkä (onko se sitten tottishihna vai mikskä sitä sanois) ja 8m flexi. 

Pannoissa alimpina on pentupantoja. Sitten kaksi Ratian harmaata pehmustettua pantaa, nahkapantoja ja eniten käytössä olevat Hurtan pannat.


Tässä kuvassa näkyy vähän leluja. Erilaisia palloja. naruja, patukoita ja muuta sälää. Löytyy myös pallonheitin, toinen frisbee (se toinen on hukassa), vinkuleluja ja pehmoleluja. Löytyy myös furminaattori, kapula ja Kaukon kuonokoppa. Kauko on opetellut sen käyttöä ja osaa itse jo hienosti laittaa päänsä koppaan ja hengailla sen kanssa. Koppa on ostettu ensi talvea varten kun Kauko lähtee Titon kaveriksi opiskelemaan vetohommia ja tunnetusti kauhulapsi innostuisi herkästi painimaan kesken sinkoilun. 

Kopan kanssa Kaukkis ei pääse tarraamaan Titon upeaan leijonanharjaan (josta kyllä epäilemättä saisi ihan mielettömän hyvän otteen!) ja samalla oppii sen, että nyt tehdään tätä juttua. Eihän Kaukkis ala pahalla ketään murhaamaan, sen mielestä vaan meiningin ollessa kovimmillaan on aina hyvä hetki pistää painiksi. Mutta ei tässä yhteydessä, vetojutut on ihan oma juttunsa ja se pitää pienen pojan oppia.


Siinäpä valtaosa meijän jutuista! Peruslenkillä tytöillä on Ratian pehmustetut pannat ja toisella punainen grippihihna ja toisella punainen Hurtan hihna, Kaukolla on usein noi Joken y-mallin kävelyvaljaat ja oranssi grippihihna. 

Ei mun koirilla mun mielestä edes ole paljon kamaa. Etenkin harrastusvälineiden puolella niin eihän meillä ole juuri yhtään mitään. Onhan tää nyt vähän enemmän kuin jos olis yksi panta ja hihna per koira ja yksi tennispallo. Mutta ihan perussetti mun mielestä. :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Messari ohi - hei taas blogi!

Hyvänen aika mikä viikonloppu. Kolme päivää vetämistä aivan täysillä, ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Messarissa on siis oltu perjantaista sunnuntaihin ja ihan työn merkeissä. Viikonlopun aikana Koira2013 -tapahtumaan odotettu 50 000 kävijän raja poksahti rikki ja koiria tais olla sen reilut 20 000. Eli ihan melkonen meininki!

Keskittyessäni toisten ihmisten koiriin on omilla koirilla ollu maailman tylsin viikonloppu. Iltasin on itse ollut niin totaalisen väsynyt, ettei mussukoille ole riittänyt energiaa yrittämälläkään. Perjantaina vierähti messarissa kaikkiaan 12h, lauantaina 9h ja eilen taas melkein se 12h. Onneksi kodin huoltojoukot on olleet reippaina hoitamassa koirien pissatuksia sillä aikaa.

Suoritin omalla ostastollamme joka päivä "aamuvuoroa", joten viiden aikaan iltapäivällä pääsin itsekin kiertelemään muita kojuja. Best Friendin kojulta tarttui Wooff-peti lauantaina matkaan. Vähän harmitti etten ostanu sitä isompaa (110x70) petiä vaan pykälää halvemman. Kun ei ne isotkaan maksanu juuri mitään. Mutta näköjään käyttöön toi on kelvannu pienempikin.

Sunnuntaina sitten kävin D&C:n kojulta hakemassa vähän kaikenlaista, pääasiassa leluja. Kassillinen uusia juttuja mukanani mentiin sitten istuskelemaan ja kattomaan isot kehät. En nähnyt kuka pääsi FCI 5 -ryhmästä jatkoon ja yllätys oli suurensuuri, kun sieltä oli valikoitunut BIS-kehään lapinporokoira!

Niiden hienojen näyttävien ihka oikeiden näyttelykoirien ja upeiden turkkirotujen seassa harvemmin tommonen porokoira menestyy mihinkään suuntaan. Kyseinen Suukkosuun Shamaani on kyllä ollut melkoinen menestyjä ja kokemus näkyi kehässä pitkälle. En ole mikään järin suuri näyttelyiden fani enkä tajua niistä oikeastaan yhtään mitään, mutta koirien mennessä sermin taakse odottamaan neljän sijoittuneen kuuluttamista mulla oli ihan tolkuton jännitys päällä!

Mä toivoin porokoiran sijottuvan edes vaikka sinne neloseks. Ylipäänsä sijottuminen näinkin isossa näyttelyssä olis niin ultimaattisen huippua! Neljän ja kolmas paikka täytettiin, joten luovuin vähän toivosta. Voittajan kuuluttamista odottaessa osasin jo odottaa esimerkiksi salukin tai muun rodun kuuluttamista.

Se suusta karannut kiljasu keräs puolelta katsomolta huvittuneet katseet, kun voittajaksi kuulutettiin "Lapponian herder, lapinporokoira!". Luulivat varmaan, että suunnilleen omistan sen koiran, niin valtava oli huudon määrä. Liioittelematon, rakenteeltaan terve ja kaikessa yksinkertaisuudessaan niin mahdottoman paljon mun silmää miellyttävä lapinporokoira olikin kaikkein kaunein!

Kyllä olikin upein mahtavin päätös koko tapahtumarikkaalle viikonlopulle. Kotisohvalle rojahtaessani en löytänyt päästäni enää yhden ainutta järkevää ajatusta. Unta ei tarvinnut odotella kovin montaa minuuttia... Jos nyt messaristressin hellittäessä pääsis taas kiinni normaaliin arkeen.

Mutta hei iiiik, porokoira voitti! Ja voittaneella koiralla on näköjään sama isä kuin Birrellä. Ehkä me sit ens kesänä käydään kehässä kurkkaamassa onko tätä suvun ulkonäköä tarttunut tähän suuntaan. ;)






sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Myötäeläjät telkkarin ääressä

Telkkarin kattominen tällä kokoonpanolla on ihan omanlaisensa tapahtuma. Tällä kertaa katottiin jotain eläinlääkäriohjelmaa. Näytettiin tapausta, jossa kaksi yhdessä kasvanutta heppavanhusta oli päätetty lopettaa samaan aikaan.

No sehän on jo selvää, että mä vuodatan vesiputouksia poskia pitkin. Heppojen omistaja itkee ja paijaa kuolleita hevosiaan ja olkoonkin että siitä on jo kuusi vuotta, muistan kyllä sen tilanteen turhankin elävästi edelleen. Joten siitä mun vollottamisesta ei tule loppua.

Kaukolla on huono näkö. Se painaa nenänsä kiinni telkkariin, niin että puolet ruudusta peittyy.

Birre murisee ja puksuttaa kaikille eläinhahmoille ruudussa.

Bea ei kestä mun niiskutusta vaan änkeää syliin.

Rentouttava hetki telkkarin ääressä siis!

Lumikuvia - vihdoin!

























Ja loppuun vielä "aavistuksen" valoisa videonpätkä:


Ei, tässä taloudessa koirilla ei ole mitään asiaa sänkyyn... :)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Iltapala-aika


Tuksun varhainen joulu

Birrehän nukkuu aina pedillä mun yöpöydän alla. Ja aina jos on mahdollista päästä johonkin tommoseen jemmaan niin se on aina kaikista paras nukkumapaikka. Joten, onko muutakaan vaihtoehtoa kuin antaa Tuksulle joululahjaksi tämä:




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Otetaas tää nyt ihan vakavasti















Eiku ei. Ei me osata ottaa oikein mitään vakavasti. Kameralla räiski Nova!