maanantai 16. joulukuuta 2013

Messari ohi - hei taas blogi!

Hyvänen aika mikä viikonloppu. Kolme päivää vetämistä aivan täysillä, ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Messarissa on siis oltu perjantaista sunnuntaihin ja ihan työn merkeissä. Viikonlopun aikana Koira2013 -tapahtumaan odotettu 50 000 kävijän raja poksahti rikki ja koiria tais olla sen reilut 20 000. Eli ihan melkonen meininki!

Keskittyessäni toisten ihmisten koiriin on omilla koirilla ollu maailman tylsin viikonloppu. Iltasin on itse ollut niin totaalisen väsynyt, ettei mussukoille ole riittänyt energiaa yrittämälläkään. Perjantaina vierähti messarissa kaikkiaan 12h, lauantaina 9h ja eilen taas melkein se 12h. Onneksi kodin huoltojoukot on olleet reippaina hoitamassa koirien pissatuksia sillä aikaa.

Suoritin omalla ostastollamme joka päivä "aamuvuoroa", joten viiden aikaan iltapäivällä pääsin itsekin kiertelemään muita kojuja. Best Friendin kojulta tarttui Wooff-peti lauantaina matkaan. Vähän harmitti etten ostanu sitä isompaa (110x70) petiä vaan pykälää halvemman. Kun ei ne isotkaan maksanu juuri mitään. Mutta näköjään käyttöön toi on kelvannu pienempikin.

Sunnuntaina sitten kävin D&C:n kojulta hakemassa vähän kaikenlaista, pääasiassa leluja. Kassillinen uusia juttuja mukanani mentiin sitten istuskelemaan ja kattomaan isot kehät. En nähnyt kuka pääsi FCI 5 -ryhmästä jatkoon ja yllätys oli suurensuuri, kun sieltä oli valikoitunut BIS-kehään lapinporokoira!

Niiden hienojen näyttävien ihka oikeiden näyttelykoirien ja upeiden turkkirotujen seassa harvemmin tommonen porokoira menestyy mihinkään suuntaan. Kyseinen Suukkosuun Shamaani on kyllä ollut melkoinen menestyjä ja kokemus näkyi kehässä pitkälle. En ole mikään järin suuri näyttelyiden fani enkä tajua niistä oikeastaan yhtään mitään, mutta koirien mennessä sermin taakse odottamaan neljän sijoittuneen kuuluttamista mulla oli ihan tolkuton jännitys päällä!

Mä toivoin porokoiran sijottuvan edes vaikka sinne neloseks. Ylipäänsä sijottuminen näinkin isossa näyttelyssä olis niin ultimaattisen huippua! Neljän ja kolmas paikka täytettiin, joten luovuin vähän toivosta. Voittajan kuuluttamista odottaessa osasin jo odottaa esimerkiksi salukin tai muun rodun kuuluttamista.

Se suusta karannut kiljasu keräs puolelta katsomolta huvittuneet katseet, kun voittajaksi kuulutettiin "Lapponian herder, lapinporokoira!". Luulivat varmaan, että suunnilleen omistan sen koiran, niin valtava oli huudon määrä. Liioittelematon, rakenteeltaan terve ja kaikessa yksinkertaisuudessaan niin mahdottoman paljon mun silmää miellyttävä lapinporokoira olikin kaikkein kaunein!

Kyllä olikin upein mahtavin päätös koko tapahtumarikkaalle viikonlopulle. Kotisohvalle rojahtaessani en löytänyt päästäni enää yhden ainutta järkevää ajatusta. Unta ei tarvinnut odotella kovin montaa minuuttia... Jos nyt messaristressin hellittäessä pääsis taas kiinni normaaliin arkeen.

Mutta hei iiiik, porokoira voitti! Ja voittaneella koiralla on näköjään sama isä kuin Birrellä. Ehkä me sit ens kesänä käydään kehässä kurkkaamassa onko tätä suvun ulkonäköä tarttunut tähän suuntaan. ;)






2 kommenttia:

  1. Kuvia ostoksista! :') Sun pitäisi tehdä teidän varustepostaus :)

    VastaaPoista
  2. Hei mä oon luvannu keväällä lähteä Sepon kanssa näytelmiin! Kyllä tekin tuutte :)

    VastaaPoista