sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Ihan kuin oikeat harrastajat

Johan on ollut koirientäyteinen viikonloppu! Eilen, kuten kuvista saattoi päätellä, vietettiin hyvä tovi uudessa hangessa rymyten jäällä. Eilen myös oltiin hallilla treenaamassa aksaa, kuten ihan oikeat harrastajat!

Paikalla oli kaksi muutakin ihmistä ja siitä huolimatta pystyin tekemään jotain. Ja mulla oli tosi kivaakin. Enkä kuollu häpeään tai ahdistukseen vaikka mun koirat poksahteli ohi esteistä tai Nova joutu huutamaan mulle, että mene mene mene äläkä seiso siellä!

Kauko ja Bea teki rallipätkää. Väkertelin hataran kuvan meidän hienosta "radasta", koska en kuitenkaan osaa selittää hyvin. Ei siis mitään muuta, kuin rallia, rallia ja vielä kerran rallia. Yleisökammoinen minä halusin kuitenkin jotain helppoa ja hauskaa ja sitä tässä kyllä oli roppakaupalla!

Alkuun tehtiin tätä pienissä pätkissä myötäpäivään oikealle. Kehiteltiin erilaisia keinoja ehkäistä Kaukoa karkaamasta ohi noilta kahelta peräkkäiseltä hypyltä ja lopulta ne sujuikin ihan hirmuisen hyvin. Lopuksi Kauko teki vielä koko rallipätkää ja molempiin suuntiin. Osu kaikille esteille ja itseasiassa tajusin sen oikein hyvin myös hakevan niille. Ja arvatkaas mitä? Se teki sen hiljaa. Siis ihan HILJAA! Ei huutoa eikä raivoa, se vaan silmät leiskuen rytisi ulos putkesta ja mä tajusin jopa olla ajoissa kertomassa sille, että mitä tehdään seuraavaksi ja Kaukohan teki.

Bean kanssa tehtiin sujuvasti myös oikealle koko pätkää ja pieni kenguru loikki onnessaan. Vasemmalle tuli kuitenkin ongelmia. Vasen suunta on ollu mulla aina heikompi, tosin en tiennyt, että se koskee myös tätä lajia. "Ongelma" on tullut aikaisemmin ilmi ratsastuksen parissa. Oikealle ratsastan edes melko pätevästi, mutta vasemmassa kierroksessa kadotan kaiken tuntuman hevoseen ja tuntuu etten saa oikealle tukea ollenkaan.

Joku siinä mätti nyttenkin, koska Bea alko lyömään ohi esteistä ja jopa putkista. Ja putkiin kuitenkin singotaan vaikkei aina olis ihan lupaakaan... Paikataksemme tätä mun vajavaisuutta ajattelin olevan aihetta kehittää Bean irtoamista ja estehakuisuutta, palkata enemmän muualta kuin suoraan multa, koska nyt Bea on todella kiinni mussa, joten mun ihan tasan kaikki epäröinnit ja epämääräsyydet kaataa homman heti siihen, kun pitäis pystyä viemään selkeesti tosi lähelle. Koska Kaukon kanssa tätä ongelmaa ei ollut, kun K irtoaa paremmin ja ehkä vähän jopa hakeutuu itse esteille.

Noin 20 sekuntia sänkyyn pääsemisen jälkeen...
Enivei, meillä oli hauskaa ja saatiin onnistumisenkin tunteita. Väliajat B ja K makoili kevythäkissä edes melko hiljaa, Bea siellä tais vähän piipata välillä. Mutta ei mitään raivoamista, että mun vuoro, minä minä minä minä! Oikein hyvä. Oikein oikein hyvä! Kotona oli varsin väsynyttä koiraa.

Tänään vietettiin taas abaut 1,5h jäällä. Ei ollu leluja mukana, koska tarkotus oli ottaa vähän iisimmin. Alkuun koirat jakso vähän juosta ja painia, mutta valtaosa ajasta vaan käppäiltiin ihan rauhassa koirat ravaillen ja iisisti ottaen. Kylläpä meillä oli mukava viikonloppu! :)



1 kommentti:

  1. kuulosti mukavalta!<3
    Olis kelvannu mullekkin...:-D

    VastaaPoista