sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ekaluokkalainen: Kontakti ja perusasento

Kaukolla oli tänään ensimmäinen kerta tokon alkeita. Arvatenkin ensimmäisen koulupäivän aiheena oli kontakti ja perusasento.

Ensin jännäsin ylipäänsä koko tilannetta ja miten Kauko suhtautuisi siihen. Se ei ole pitkään pitkään aikaan ollut tommosessa tilanteessa, jossa on paljon haukkuvia, leikkiviä, riehuvia ja lähellä olevia koiria ja silti pitäisi pystyä keskittymään johonkin tekemiseen.

Ensin Kauko tuhahti nenäänsä parille räyhäävälle koiralle. Mutta siinä se kaikki suuri draama taisi sitten ollakin. Olin kyykyssä maassa kun odoteltiin koulutuksen alkamista ja Kauko makoili mun edessä. Rentona, mutta silti valppaana toisella lonkalla, korvat tötteröllä pikkupoika tarkasteli kaikkia paikalla olevia.

Kontaktia harjoteltiin koiran ollessa edessä, namit molemmissa käsissä ja kädet levitettynä sivuille, palkka luonnollisesti kontaktista. Meijän ehkä eniten harjoteltu asia ja Kauko ensin hyppi ja repi mun käsiä - oli olevinaan ihan uus juttu! :D Parin naksautuksen jälkeen muistettiin miten tää homma toimii ja sain osakseni tiukkaa tapitusta nipsumaisesta lärvistä.

Sitten oli perusasento, liike jonka Kauko on opetellut jo ihan pikkuisena poikana. Kehuttiin meidän perusasennon olevan oikein esimerkillinen kaikin puolin. Kauko pääsi siis loistamaan bravuurinsa parissa. Samoin otettiin muutaman askeleen seuruita ja sehän on meille varsin tuttua puuhaa. Meidän perusasento ja sitä kautta samalla seuruu on siis opeteltu seinän avulla. Seinä on pitänyt koiran aina suorassa ja tarpeeksi lähellä, toimi Kaukolla tosi hyvin.

Yhdestä perusasennosta palkkasin Kaukon iloisesti vetoleikillä ja sillon näin silmäkulmasta, kun jotain vaaleeta vilahti. Vaistomaisesti blokkasin kädelläni luokse karanneen labukan kauemmas ja toisella kädellä estin Kaukoa menemästä pyrkijän luokse. Ei mitään vaaratilannetta kylläkään ollut, vierailija oli herttaisen oloinen labukkaneiti, mutta kuitenkin, täällä ei leikitä eikä tervehditä. Samalla sekunnilla kun ohjaaja sai koiransa kiinni sanoin Kaukolle "Jes!" ja jatkettiin leikkiä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. :)

Lopuksi otettiin luoksepäästävyyttä siten, että koiran tulee istua ohjaajan vieressä ja pysyä siinä kouluttajan tullessa luokse. Tässä kostautui Kaukon rajaton rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan ja ensimmäisellä yrityksellä nousi kouluttajaa vastaan. Tiukasti komensin Kaukon takasin sijoilleen ja toinen yritys sujui jo oikeinkin mainiosti pylly maassa.

Mulla oli palkkana nameja ja vetolelu. Käytin vähän molempia ja molemmat toimi oikein hyvin, motivaatio pysyi yllä tauotta. Hyvä Kauko!

Kuran määrästä voi päätellä, että hauskaa oli treeneissä - ainakin Kaukolla!

1 kommentti: