maanantai 21. huhtikuuta 2014

Karkulainen ja maailman rentouttavin kävelylenkki

Tänään aamupäivällä lähdin Kaukon ja Bean kanssa kävelylle. Keskittyminen omiin koiriin ja niiden lenkkeilytykseen loppui kuitenkin kuin seinään, kun löydettiin matkalta koira ilman omistajiaan. Ei kaulapantaa eikä valjaita.

Koira ei näyttänyt mitenkään vihaiselta, joten menin lähemmäksi tutkailemaan kaveria. Ensin se vetäytyi kauemmas, mutta hetken päästä tuli luokse ja pääsin toteamaan sen olevan hieman arahko, mutta oikein kiltti tyttökoira. Pujotin karkulaiselle Bean pannan kaulaan ja matkalla kyselin kaikilta ulkoilijoilta mahtoiko olla tuttu koira. Kukaan ei koiraa tunnistanut, joten suuntasin koirien kanssa autolle.

Soittelin jo valmiiksi löytöeläintaloon ja sitten vielä kerran lähdin takaisin löytöpaikalle ja päätin ajella läheisiin taloihin kyselemään. Ensimmäisessä pihassa ei tunnistettu koiraa. Toisessa pihassa oli koira-aitaus, joten ajattelin koiraihmisten kiinnittävän alueen koiriin eri tavalla huomiota. Heillekään koira ei valitettavasti ollut tuttu.

Mutta kuinkas kävikään, meidän takaa käveli kohti nainen, jolla oli toisella puolella koira hihnassa ja toisessa kädessä tyhjä kaulapanta ja talutusnaru! Kysäisin heti, että mahtaako jotain olla hukassa ja totta tosiaan, koira oli kateissa. Ilo oli molemminpuolista, kun ilmeisesti aidan ali pakoon pihalta lähtenyt koira pääsi oman porukkansa luokse. Loppu hyvin kaikki hyvin siis! :)

Kotona tein Kaukon kanssa vähän seuruujuttuja pihalla. Se vaan on niin kovin taitava siinä! Palkaksi Kauko pääsi roiskimaan talon edessä olevaan mutaiseen ojaan. Haju on jotain ihan tolkutonta, mutta videosta näkee, että oli pikkupojalla aika hauskaakin.


Sitten ajattelin viettää laatuaikaa Birren kanssa. Sehän on todella herkkä koira ja ottaa vahvasti itteensä, jos (ja kun) joudun Kaukoa ja/tai Beaa vähänkään tiukemmin komentamaan. Sillon Birre yrittää vetäytyä mahdollisimman kauaksi, jättäytyy taakse eikä sillä ole lainkaan kivaa.

Kahden kesken käppäilty lenkki on sen sijaan ihan eri juttu, ihan kuin ei olisi lainkaan edes sama koira sillon kyseessä! Jos mulla olis aina samanlainen fiilis ja mielentila kuin tänään Tuksun kanssa kävelyllä, niin mulla olis maailman onnellisimmat ja tottelevaisimmat koirat. Niin täynnä tyyneyttä ja onnea mä olin. Aurinko paistoi lämpöisesti ja vierellä hölkkäili iloisesti maailman paras ystävä.

Matkan varrelle osui myös erään ystäväni koti ja hän liittyi seuraamme lenkille. Nautiskeltiin auringosta, käppäiltiin rauhalliseen tahtiin ja hämmästeltiin kerta toisensa jälkeen, että on toi Birre vaan niin maailman helpoin koira. Meni jos jonkinlaista vipeltäjää ohi niin neli- kuin kaksijalkaisiakin ja Birre se vaan hölkötteli eteenpäin ja joskus saattoi heilauttaa häntää.

Oli tarkoitus käydä vaan ihan lyhkäisellä kävelyllä, mutta jotenkin siinä 2,5h vierähti ihan huomaamatta! Aivan ihana päivä! :)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti