perjantai 23. toukokuuta 2014

Ei ole Bean voittanutta!

Kun omistaa kolme täysin erilaista koiraa voi huomata löytävänsä jokaiseen tilanteeseen ja harrastukseen juuri täydellisen koiran. Esimerkiksi siinä missä Birre on maailman ihaninta kävelyseuraa ja Kauko superhauska agilitykaveri on Bea aivan lyömätöntä pyöräilyseuraa.

Sain tänään tolta poikaystäväksikin luokiteltavalta henkilöltä uuden hienon polkupyörän! Olinkin semmosta jo ehtinyt ihan kokonaisen päivän vai peräti kaksi kaipailemaan ja nyt semmonen mulle tupsahti. Jee! Päivääkään ei tietenkään hukata nyt kun fillari saatiin.

Päivän ihan pikkusen "viilennettyä" otin projektikseni Kaukon. Sen kanssa ei ole koskaan pyöräilty niin lähdettiin ihan varovasti liikkeelle taluttaen pyörää vierellä - ehkä noin kolme metriä. Siinä ajassa totesin, että ei me tähän kuolla, korkeintaan vammaudutaan vakavasti. Niinpä hyppäsin pyörän päälle ja lähdettiin hiljakseen ravaillen eteenpäin.

No kuinka sitten kävi? Hah, Kauko on Kauko, joten se hölkötti pyörän vierellä kuin vanha tekijä! Kaikki käännökset mutkissa ja muutokset vauhdissa sujui kuin vettä vaan. Kaksi toisen koiran ohitustakin tuli vauhdista, ei kertakaikkisen mitään ongelmaa siinäkään.

Täytyy joskus saada joku polkemaan vierelle ja kuvaamaan Kaukon OIKEETA ravia. Siis herranen aika miten voi olla porokoiralla kauniit ja aivan todella liian rotuunsa nähden näyttävät liikkeet. Ja kun se liikkuu tehokkaasti niin edestä kuin takaa. Olin ihan haltioissani miten upea koira mulla onkaan!

Kaukon jälkeen oli vuorossa Rouva Porokoira. Harmi ettei juuri kukaan ollut näkemässä miten reippaasti Birre hölkkäsi menemään! Tokihan sitä kesti vain puolen matkaa, mutta olin ihan aidosti yllättynyt kuinka innokkaasti ja vauhdilla (siis Birren mittakaavassa vauhdilla..) Tuksu halusi juosta. Ei mitään suurta vauhdinhurmaa, mutta koira näytti tyytyväiseltä ja liikku oikein mielellään.

No sitten oli Bean vuoro. Vieteri kimpoili pitkin etupihaa pyörän nähdessään eikä tahtonut pysyä lainkaan nahoissaan! Bea juoksee ihan kummalla puolella tahansa pyörää, tuijottaa tiukasti eteensä vaikka mitä tapahtuisi ja huiskii niillä tikkujaloilla ihan mielettömän hurjaa vauhtia! Kauko ja Birrehän joutuu siirtymään jo aika reippaalle laukalle, kun siinä vaiheessa pikkuinen Bea edelleen vaan rennosti hölkkäilee. Sillä liikkuu noi kintut ihan tajutonta vauhtia ravissakin. Laukasta puhumattakaan.

Koska oli ekat pyörälenkit tälle kesälle niin käytiin vaan melko lyhyt sama lenkki kaikkien kolmen kanssa. Porokoirat oli tähän ihan tyytyväisiä, mutta kyllä joutu hammasta puremaan, ettei lähetty Bean kanssa samantien polkemaan vähintään Rovaniemelle ja takasin. Oli meinaan niin onnellisen näkönen koira, kun pieni pätkä spurtattiin kilpaa varjoisalla hiekkatiellä!

Mutta maltilla maltilla, meillä on aikaa kasvattaa matkaa ja nostaa kuntoa. Nyt kun toivottavasti Birrenkin ongelmat olisi hiljalleen takanapäin niin myös sen kanssa pääsee hiljalleen kehittämään fyysistä puolta. Mutta olihan hauskaa pitkästä aikaa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti