perjantai 9. toukokuuta 2014

PamPam on kotona taas!

Bea on ollut mun elämässäni noin neljä ja puoli vuotta. Koko tänä aikana oon viettäny ihan vaan muutaman yön erossa tosta koirasta. Ja nyt olin kokonaiset kaksi yötä ilman pientä räveltäjää. Ihan jo pelkäsin, että tunnistaako se mua enää lainkaan!

Varmuuden vuoksi kohtaamisesta otettiin video. Bea kiersi ensin toiselle puolelle autoa eikä nähny mua. Videollakin kuuluu, kun sanon sille "PamPam", sillon Bea tuijotti mua yhen puoli sekuntia ihan ilmeettömänä, kunnes joku lamppu naksahti päälle. On se mun koira edelleen. <3


Sitten mentiin kotiin. Kyllä noilla miehillä on huono muisti, kun Kauko kohtasi Bean kuin täysin vieraan koiran. Pikkupoika veti keuhkot täyteen ja tuplasi oman kokonsa. Varmuuden vuoksi nosti niskakarvatkin pystyyn! Äkkiä se palasi muistin syövereistä, että oumaigaad, tää on mun kaikkien aikojen paras kaveri ikinä! Tyhmä poika...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti