perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannuskuvia










Aamulla oli ohjelmassa ylämäkitreeniä (Bea näyttää miten otetaan kunnon pumppi päälle reisilihaksiin!) ja pitkä rauhallinen lenkki metsässä. Illalla otetaan rennosti ja syödään paljon. :)

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lapinporokoiraa EI kerrostalokoiraksi!!

Asuin kerrostalossa kun lähdin ensimmäistä koiraani hankkimaan. Pariltakin kasvattajalta sain tuomion, että he eivät porokoiraa myy kerrostaloon. Kuulemma porokoirasta ei saa hiljaista koiraa ja sillä siisti. Sittemmin on myös esimerkiksi erään pienen terrierirodun kasvattaja sanonut pennunostajalle, että näitä ei saa sitten ikinä pitää vapaana, lähteee riistan perään välittömästi. No nyt jo muutaman vuoden ikäinen koira ei ole koskaan lähtenyt vaikka (ja koska..) on pidetty aina vapaana.

Valitettavan monen tapauksen kautta olen joutunut oppimaan, että vaikka joku osaa laittaa koirat tekemään pentuja keskenään, se ei tarkoita että kyseinen kasvattaja tai "kasvattaja" tietäisi koirien kouluttamisesta yhtään mitään. Onnea on, että molemmilla rotukoirillani on ihan huiput kasvattajat ja niillä on ajatuksia ja ehdotuksia ollut matkan varrella jos minkälaiseen ongelmaan tai liikkeeseen. Ja niillä on sitä ihan omaakin näyttöä muustakin kuin pentujen saattamisesta maailmaan.

Kaukon kasvattajalle kerroin, ettei mulle aikanaan eräät kasvattajat kerrostaloon myyneet koiraa niin kaimani tuhahti ja sanoi, että kerrostalo on liki paras paikka koiran kasvaa. Sillon on pakko opetella käytöstapoja tai menee elämä aika hankalaksi. Ja niin se on.

Erään tuttavan koirat on kasvaneet kerrostalossa ja elämä siellä on sujunut aina hyvin. Nyt jo jonkun aikaa he ovat asuneet maalla ja omistaja on tuskaillut koiristaan tulleen ihan ääliöitä. Paljon harvemmin tulee nähtyä muita kulkijoita ja ohitukset on siksi jouduttu opettelemaan melkein uudestaan ja vähemmän kuuluu mitään ääniä ja niihin on ruvettu reagoimaan. Maalaistollous iskenyt.

Koska ensimmäinen koira kuuluu pilata aina mahdollisimman monella tavalla, niin Birre ei ole ihan 100% kerrostaloystävällinen. Yksin ollessaan se ei kylläkään onneksi hauku ikinä. Vaikka kattelis ikkunasta ohitse kulkevia ihmisiä tai koiria tai ihan mitä tahansa. Mutta olen ihan itse opettanut sen reagoimaan ääniin kun mä olen kotona. Siihen on miljoonia eri syitä, niiden ruotimiseen ei yksi ilta riitä. Sitten mä hermostun, kun Tuksu puksuttaa. Ja sitten se paineistuu mun hermostumisesta. Ja puksuttaa vähän lisää. Mutta huom, se ei räksytä silloinkaan. Se vaan ahdistuneena puksuttaa ja tuhahtelee. Pieni epätoivoinen puolustus..

Mikä tähän on sitten auttanut? Päätin kokeilla suihkepantaa. Ja se on helpottanut todella paljon. Mä voin relata ihan täysin, koska panta hoitaa sen negatiivisen palautteen ja mä voin olla vaan se hyvä tyyppi joka vaan kehuu ja palkkaa, kun koira kuuntelee ääniä, mutta turpa pysyy ummessa. 

Muutettiin nyt tosiaan kerrostaloon ja jännityksen aiheeksi nousi Kauko. Poika, joka ei ole koskaan tainnut edes käydä kerrostalossa. Ja heti muutettiin vähän vanhempaan taloon, jossa kaikki äänet kuuluu. Ennaltaehkäisevästi ostin toisen suihkepannan, että homma ei pääse edes aluilleen vaan siihen reagoidaan välittömästi heti ensimmäisestä kerrasta.

Tultiin uudelle asunnolle. Kauko kiersi pienen yksiön ympäri kerran ja kävi maaten keskelle lattiaa. Rappukäytävästä kuului puhetta, naapurista kolinaa, jossain haukkui koira ja joku kilisteli avaimia rapussa. Mutta koska Kauko on maailman eniten rento jätkä ei se korvaansa lotkauttanut millekään. Sitä ei vois vähempää kiinnostaa MITKÄÄN asuntoon tähän asti kuuluneet äänet. Välillä oikein kovasta äänestä se saattaa nostaa pään lattialta ja kuunnella, mutta pian laskee pään alas ja jatkaa makoilua. Kuinka ylpeä mä olenkaan mun pienestä pojasta! 

Tossa Birren puksuttelussa on jotain ei-vakavasti-otettavaa muun lauman mielestä, koska se ei saa Beaa ja Kaukoa minkäänlaiseen "hälytystilaan". Ne jotenkin hiffaa sen olevan ihan tyhjänpäiväistä urpoilua, koska se ei vaikuta niihin millään tavalla. Enemmän kuin hyvä niin, olisi paljon haastavampaa, jos koko lauma valpastuisi.

Tällä hetkellä naapurit puhuvat rappukäytävässä ja joku kolistelee yläkerrassa ja Birrekin makoilee aivan rentona sohvalla ja vaan heiluttelee välillä korviaan äänen suuntaan. Ja mä kerron sille samalla, että se on maailman paras Tuksu. <3 Niin ja ne molemmat suihkepannat roikkuu naulakossa.

Että siinä missä pitbulli on helpompi pilata tietyissä asioissa niin varmasti haukkuherkkä porokoira on helpompi pilata räksyttäväksi. Mutta ainakaan en ole koskaan yhdeltäkään naapurilta saanut valitusta metelöivistä koirista (päinvastoin, kerran se yksi naapuri hämmästeli miten mulla voi olla peräti kolme koiraa, kun koskaan ei kuulu mitään!) ja mä taas olen ollut hermot riekaleina kun parissa eri talossa saanut kuunnella räksytystä muista asunnoista aamusta iltaan. Ja niistä koirista yksikään ei ollut lappalainen.

Odota!

Ihan hetki vielä. Me painitaan täällä muuton kanssa, juostaan pitkiä työpäiviä ja kohta tulee heppakin pariksi viikoksi hoidettavaksi. Puhelimen ja kameroiden muistikortit on ääriään myöten täynnä kuvia ja videoita! Viikon päästä alkaa kuukauden loma ja silloin tykitän blogit täyteen tavaraa!

Loma näkyy jo!