lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ruoan pituinen treeni

Me ei olla viikkoihin tehty mitään kunnollista. Siis ihan aikuisten oikeesti MITÄÄN! Eiku ruokakupille päästäkseen Kaukon pitää tulla sivulle. Siinä se. Pitäisköhän lähteä kokeisiin? Vaikka kaikkien kolmen kanssa? MIKÄ MUA VAIVAA?!


Eilen illalla sain jostain pienen innostuspistoksen ja päätin antaa kaikille kolmelle ruoan pituisen treenin. Palkkana toimi siis lusikallinen kerrallaan kuppiin lätkitty sapuska.

Herra Nipsu aloitti. Koska meillä mulla ei intoa riittänyt kuitenkaan minkään uuden opeteluun niin otettiin vanhaa tuttua seuruuta. Ekan pätkän jälkeen olin valmis lyömään hanskat tiskiin - meijän bravuuri on pilalla! Kauko oli kyllä innokas, mutta haahuili ihan missä sattuu ja katteli ihan minne sattuu. Ja tietysti edisti ihan helvetisti.

Pujotin hanskat tiukemmin käteen ja kiljasin kunnon JESsin välittömästi kun Kauko edes sen puoli sekuntia seurasi oikein. En pyytänyt sitä mitenkään erikseen vaan halusin sen itse hakeutuvan siihen. Kolme nopeeta muistutusta riitti ja sitten marssittiinkin jo ihan koekelpoista seuruuta pitkin pihaa. Kuppi pidettiin koko ajan takapalkkana jo pitkään vaanineen edistämisongelman takia. Hakeutu takasin oikealle paikalle todella tehokkaasti.

Kauko teki myös minuutin paikallamakuuta. Tai siis mun päässä laskettua noin minuuttia. Ei minkään asteen ongelmaa - ainakaan tälleen ilman minkään sortin häiriötä. Millähän mä saisin rohkeutta viedä sen haastavempiin tilanteisiin? Toiset on tän ikäsen koiran kanssa tahkonu jo vaikka kuinka monet kokeet ja mä makuutan omaani turvallisella häiriöttömällä pihalla. ;)


Bea teki sivulletuloja ja pieniä seuruupätkiä. Se kiepsahtaa hirmu vauhdilla lähelle kiinni ja on intoa täynnä kuin heliumpallo. Mutta kun lähtee liikkeelle niin se seuraa onnellisena ehkä kymmenen metrin päässä. APUASAATANA!! Noh, edelleenkään mun into ei ihan niin korkeella ollu, että täysmittasen reenituokion olis jaksanu pitää, niin tehtiin sitten jotain muuta.

Tehtiin sitten jotain josta voi aksassa olla hyötyä ja Bea harjoitteli irtoamista. Pihalla olevaa kaivoa opeteltiin ensin kiertämään ja kun saatiin ideasta kiinni niin aloin pidentämään matkaa. Lopulta peruutin niin pitkälle kaivosta kuin vain pääsin ja Bea ampaisi hienosti matkaan kiertämään kohdettaan. Hieno suoritus neiti iilimadolta!

Bean kanssa otettiin myös kaukoja (heh heh). Järjestykset M-I-S ja I-M-S onnistui niin hienosti, etten välittänyt sitä sitten sen enempää hangata. Jos joku nyt vaan sujuu niin sitten se sujuu. Kun me osataan tätä kaikkea muuta kuin sitä seuruuta, niin jos käydään runnomassa väkisin ittemme alokkaasta läpi ja päästään sit ylempiin tekemään sitä kaikkea muuta kivaa? Kaukon kanssa sen sijaan aion jäädä ikuisuksi ajoiksi alokkaaseen, siellä on sitä seuruuta niin paljon eikä kauheesti muuta...


Kuka hitto on opettanut Birrelle oikean paikan perusasentoon? Koira joka on kohta kuusi ja puoli vuotta tullut perusasentoon aina ensimmäisellä yrittämällä poikittain mun eteen varpaiden päälle. Ja nyt se kiepsahti takaa (en ole ikinä onnistunut opettamaan sille sitä hienoa kiepsahdusta sivulle..) ja asettui aivan tasan oikealle paikalle mun vierelle. Olin ihan hämmentynyt, hyvä Tuksu! Askeltakaan ei otettu itse seuruuta, mutta useita kertoja löydettiin uudestaan ja uudestaan se oikea paikka.

Mitään vauhdikasta ei tehty Tuksun kanssa, koska se selvästi edelleen arkoo leikkaushaavaa. Nyt pystyy jo ihan sujuvasti hyppäämään sohvalle ja autoon, mutta selän asennosta näen, että joku siellä vähän vielä kiristelee. Mutta toi onkin aina ollut todella todella kipuherkkä koira. Beahan eleli alusta asti ihan sujuvasti haavansa kanssa ilman ongelmia, mutta Birre täytyi kantaa rappusissa ja nostaa autoon ensimmäiset päivät, sen verran lohduton ulvahdus kuului jos lähti itse yrittämään.

Haava noin muuten on parantunut oikein hyvin, ei ole punainen tai turvonnut, joten en usko haavassa sinänsä olevan mitään "vikaa". Tää koira nyt vaan on esimerkiksi Beaa herkempi kivulle ja sietää sitä huonosti. Omistajaansa tullut! Mutta nyt on haava hyvällä mallilla ja paranee kohinalla. Päästään jännittämään miten leikkaus tulee vaikuttamaan koiran käytökseen ja vointiin!

Kesälomatunnelmia osa 2 - Muita eläimiä










perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesälomatunnelmia osa 1 - Koirakuvia

Osa 1 on järkkäristä purettuja kuvia. Vielä on tulossa kuvia puhelimesta ja videoita. :)

















lauantai 12. heinäkuuta 2014

Toipilas nimeltä Birre

Vihdoin ja viimein torstaina oli Birren sterilointi. Saadaan nyt ihan uus jännityksen aihe siitä, kuinka hormonitoiminnan tasaantuminen tulee vaikuttamaan näihin vuosia riesana olleina tulehduksiin. Itse leikkaus oli sujunut hyvin ja noh, Birre on Birre eikä sen helpompaa potilasta olekaan. Nyt sen luontaisesta rauhallisuudesta on enemmän kuin suurta hyötyä!

Leikkauspaikka on sama, jossa Beakin leikattiin, mutta lääkäri oli eri. Myös leikkaushaava on eri näköinen kuin Bealla. Se on pidempi ja kulkee vatsan keskilinjaan verrattuna vinosti. Beallahan se oli semmonen pieni ja suora haava. Mutta ei sen puoleen, silti oikein siisti haava!

Uni tuli! Taustalla tohtori Nipsu, joka sai samalla reissulla
rokotukset.






Täytyy ottaa tosta koirasta "kehityskuvat". Se on tällä hetkellä kahden kuukauden valeraskauden jäljiltä karvaton, lihakseton ja laiha, vaikka syö enemmän kuin Kauko. Nyt alkaa semmonen Birren elvytysprojekti, ettei oo tosikaan. Toivottavasti Tuksu sais ihan uutta virtaa elämäänsä leikkauksen myötä. <3

Uusi Pets Go -verkkokauppa!

Oikein mukavana yllätyksenä sain lahjakortin uuteen Pets Go -verkkokauppaan (http://www.petsgo.fi/) sitä vastaan, että kirjoittelen blogiin vähän ostokokemuksesta. Yrityksellä on verkkokaupan lisäksi Fast'n'Furry -niminen myymälä Espoon Isossa Omenassa.


Heti ensimmäisenä pidin verkkokaupan väreistä ja selkeydestä. Jo etusivulla lukee, että toimitus on ilmainen yli 19 € tilauksiin - niin pienen summan kuka tahansa lemmikinomistaja saa napsuteltua verkkokaupassa täyteen ilman pienintäkään ongelmaa. Myös palautus ja vaihto on ostajalle maksutonta. Mahdollisuus laskuun ja 14 päivän korottomaan maksuaikaan on huippujuttu.

Ostoksia tehdessä sain ilokseni todeta ostoskorin toimivan sujuvasti ja tuotteiden sinne lisääminen tai sieltä poistaminen onnistui näppärästi. Valikoimassa on huomioitu koirat, kissat, häkkieläimet ja akvaarioeläimet. Luulisi löytyvän siis jokaiselle jotakin. Tottakai mä keskitin ostokseni sinne koiratuotteiden puolelle, ylläri! 

Korista löytyi lopulta vinkuleluja, aktivointilelu, noutokapula, naksutin ja iiiihana D&C:n teddypatukka! Toivoisin harrastusvälineiden puolelle laajempaa valikoimaa, mutta noin uusi verkkokauppa ja liike varmasti elää vielä moneen suuntaan. Vaikka en itse kuivaruokia koirilla käytäkään, niin ehdoton plussa Acanasta ja Orijenista valikoimassa!

Tilaaminen ei vaatinut erillistä rekisteröitymistä vaan palvelin luo tilaustiedoilla automaattisesti tunnukset. En muutenkaan enää tajua miten tää nykyteknologia oikein toimii, kun hyvä jos ehdin toimitustietoihin etunimeni kirjottamaan, niin jo se täytti kaikki vaaditut kohdat - ja kaiken lisäksi ihan oikeilla tiedoilla. Isoveli valvoo. ;)

Paketti tulla tupsahti postiin vauhdilla, kun itse tilauksen lähetin myöhään illalla, tilausvahvistus tuli heti seuraavana päivänä ja sitä seuraavana päivänä paketti oli jo noudettavissa. Se on aina ehdoton plussa, mä kun tuskin olen ainoa mullekaikkihetiNYT! -tyyppinen asiakas.

+ Ulkoasu on siisti
+ Verkkokauppa on teknisesti helppo käyttää
+ Ostoskori on ajantasalla koko ajan
+ Ilmainen toimitus yli 19 € tilauksiin
+ Ilmainen vaihto ja palautus
+ Mahdollisuus laskuun 14 päivän korottomalla maksuajalla
+ Nopea toimitus
+ Kaikenlaisten lemmikkieläinten tarpeet kattava valikoima
+ Selkeä tuotemerkkien lista!

Kaikenkaikkiaan ehdottomasti suosittelen tutustumaan tämän kotimaisen verkkokaupan valikoimaan! Paketin mukana oli yhteen käsinkirjoitettuna lappuun pahoittelut oikeanvärisen naksuttimen puuttumisesta. Tilalle oli laitettu eri värinen naksutin ja hyvitykseki iso pussillinen nameja. Tämä sai todella hymyn huulille, mainiota palvelua! :) Koirat arvostivat suuresti paketin sisältöä... :)








Meidän (raaka)ruokinta

Mua pyydettiin kertomaan miten ruokin omia koiriani. Olen kova mussuttamaan siitä miten vielä tänäkin päivänä koirille on myytävänä toinen toistaan heikkolaatuisempaa "ruokaa". Syyttävä sormi ei suinkaan kohdistu pelkkiin markettiruokiin, myös eläintarvikeliikkeissä on ihan suoranaista paskaa hyllyssä. Raivosta tutiseva samainen syyttävä sormi ei myöskään kohdistu pelkästään kuiva- tai purkkiruokiin - raakapakasteissakin on ihan älytöntä roskaa tarjolla!

Kun Birre ja Bea on aikanaan alottanut syömään pelkkää raakaa niin mukana ei ollut minkäänlaisia ravintolisiä. Käytin paljon valmiita aterioita, joita sekottelin monipuolisesti keskenään. Kiinnostus raakaruokintaa kohtaan on kuitenkin ollut aina iso ja sitä on tullut etsittyä ja luettua tietoa ja kokemuksia monista eri lähteistä. Ruokinta on matkalla muokkaantunut aika voimakkaasti.

Moni isokin taho suosittelee yleisesti mallia, jossa "lihaisia luita" on 60 % ruokamäärästä. Mun mielestä se on aina kuulostanu aika hurjalta ja sillä ohjeella kun ei saatu muuta aikaan kuin tukkoiset suolistot koirille niin on tullut kahlattua sinne vastavirtaan. Annan nyt ilmaista mainosta Katiskan suuntaan, josta olen poiminut viitteet valtaosin siihen miten koirat tällä hetkellä ruokitaan.

Katiskaa kritisoidaan paljon sen monelta osin täysin eriävästä tiedosta suhteessa näkyvimpiin tiedonjakajiin. Mutta Katiskassa asiat on myös perusteltu mun järkeen paremmin uppoavalla tavalla, useimmiten siihen kysymykseensä miksi? saa muitakin vastauksia, kuin että näin se nyt vaan kuule on ja niin se on aina ollut. Tätä aihetta käsittelevä tiedon ja pätemisen valtameri on järkyttävän kokoinen eikä täällä räpistellessä auta muu kuin poimia mukaan ne parhaiten perustellut ohjeet ja neuvot. Kunnes toisin todistetaan.

No miten Tuksu, PamPam ja Nipsu nyt sitten syövät ja miten ruoat valitaan? Olen yrittänyt valita mahdollisimman laadukkaita lihoja. Monia eri merkkejä on tullut kokeiltua ja jauhelihoissa nähty kaikkea aina niistä nesteisistä jännemössöistä niihin oikeesti jauhettuihin lihoihin, joissa silmämääräsestikin näkee lihapitoisuuden näyttävän keskisormea ihmisillekin suunnatuille jauhelihoille. Jos olisin todella rikas niin koirathan söis vaan lihatiskistä ostettuja fileitä, mutta sitä odotellessa teen vain parhaani saatavilla olevan valikoiman ja lompakon suomissa rajoissa. Lihoja mahdollisimman monipuolisesti ja mahdollisimman laadukkaita. Siipikarjaa, possua, nautaa, heppaa, lammasta, ankkaa ja mitä tahansa saakaan käsiin.


Luita menee melko vähän. Olen turvautunut Katiskasta löytyneeseen lauseeseen "Raakaruokinnassa kalsiumia saa riittävästi kun ruuassa on luita gramma per painokilo, tai kun ruokaan jauhetusta luusta saadaan kalsiumia noin 0,5 % ruuan märkäpainosta." Kerralla saatu määrä on yleensä reilusti tätä isompi, mutta luita ei syödä päivittäin. Kokonaissaanti myös on arviolta yleensä paljon tätä ohjetta isompi, mutta merkittävästi pienempi, kuin monen muun ohjeen mukainen luun määrä. Selkeetä? Ei niin.

Luina menee pääasiassa vaan "kovia" luita, ei juurikaan broileria. Ihan jo senkin takia, että niinkin saakelin tehotuotettu lintuparka on ihan helvetin kallista. Sellanen hötö maksaa jopa yli 3 €/kg (pahimmillaan yli 7 €/kg..), kun yleensä käyttämästäni eläintarvikeliikkeestä saa esimerkiksi lampaan luita hintaan 2,70 €/kg tai vaikkapa sian luita (yleensä kylkiluu tai selkäranka) alle 2 €/kg. Broisku on niin pehmeetä, ettei siitä kauheesti ole noille iloa. Liikkeen valikoimassa on myös ihan superlihaisia rustoja, joita myös tulee aika usein ostettua, vaikka siitä itse rustosta ei juurikaan suurta iloa ole. Mutta saapahan pureskella kunnon lihaa!

Kasvikunnan tuotteita menee hyvin vähän ja hyvin harvoin. Kun luun määrä on maltillinen niin vatsat on toimineet hyvin enkä ole nähnyt tarvetta kuitujen lisäämiselle. Uloste ei ole luista ja kakka luistaa hyvin. Jonkun mukaan myös luujauhoinen kakka on ihan ookoo, mutta mun mielestä tuntuu vähän hullulta tunkea kostesta suolistosta läpi hiekkaa ja hiekkapaperia. Jos saavat järsittäväksi isot luut niin teen usein saman päivän ruokaan mukaan pellavansiemenrouheesta puuron - varmuuden vuoksi. Useimmin kasvikunnan tuotteet koirille tulee mun omista ylijäämistä. Salaatit ja marjat menee koirille, jos on sattuneet jäämään kaappiin pyörimään.

Rasvaliukosten vitamiinien takia kalan ja/tai maksan syöttäminen olis tärkeetä. Bealla menee maha herkästi löysälle maksasta ja myönnän laiskuuteni, etten jaksa alkaa räpeltämään joka päivälle pientä määrää maksaa mukaan. Koirille suunnatuissa kalatuotteissa on muodostunut ongelmaksi mun heikko luotto niiden laatuun. Maalaisjärkeni mukaan kalasta saadaan niin iso osa ihmisten käyttöön, etten ymmärrä miten edes vahingossa sieltä jäisi jauhantaan muuta kuin tyyliin ruotoja ja päät. Kyllä nää jonkun verran niitäkin saa, mutta silti käytössä on ADE -liuos.


Muita lisäravinteita on C-vitamiini, öljyt (pellava- tai lohiöljy), ruusunmarjarouhe (käytän samaa myös itse, ei mitään tietoa onko siitä oikeesti mitään hyötyä, mutta ainakin se kuulostaa kivalta!), MSM, biotiini ja mukaan on tilattu myös monessa ei lähteessä sen tärkeyttä painotettu sinkki. Samainen sinkki tulee myös omaan käyttöön. Tänä kesänä koirat on saaneet myös pientä määrää valkosipulirouhetta. Toiset kehuu sen pitävän punkit poissa, toiset sanoo sen parantavan vastustuskykyä, toiset sanoo sen olevan koiran tappamista ja toiset sanoo sen olevan yhtä tyhjän kanssa. Koputan puuta, mutta toistaiseksi kolmen heinikoissa rymyävän punkkisaldo on pyöreä 0. Kyse voi myös olla tuurista, never know.

Ruokin siis parhaani mukaan monipuolisesti lihoilla, pienellä määrällä luita ja kohtuullisella arsenaalilla lisäravinteita. En ole vieläkään laskenut tarkkoja kokonaissaanteja Excel-taulukolla tai milligrammalleen - en koirien enkä omaani. Jaksan olla kiinnostunut uudesta tiedosta, kunhan se on hyvin perusteltua. Voin myös kääntää kelkkani täysin ympäri, kun joku oikesti näyttää miksi asia on jotenkin aivan toisella tavalla. Näin tein oman ruokavalioni kohdalla eikä paluuta ole.

Kaikesta huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että vähän sinne päin -tyylillä toteutettu raakaruokinta on parempi vaihtoehto kuin esimerkiki heikkolaatuinen kuivamuona. Jos ei lihatuotteiden ravintosisältöihin käy luottaminen niin vielä heikommin luotan kuivamuonien vastaaviin tietoihin. Jauhelihasta tai kunnolla lihaisesta luusta tai rustosta on mahdollista antaa edes jotain silmämääräistä arviota, mutta nappula on aina nappula. 

En tiedä mikä on se absoluuttinen totuus, mutta näillä nyt mennään kunnes toisin (taas) todistetaan. Facebookin aihetta käsittelevää ryhmää selailtuani oon tullu siihen tulokseen, etten mä edes kovin pahasti hifistele. Mun käyttämät lisäravinteet tuntuu olevan aika monella käytösssä ja uusia putkahtelee koko ajan. Jatkamme siis kehittymistä!

tiistai 8. heinäkuuta 2014