lauantai 12. heinäkuuta 2014

Meidän (raaka)ruokinta

Mua pyydettiin kertomaan miten ruokin omia koiriani. Olen kova mussuttamaan siitä miten vielä tänäkin päivänä koirille on myytävänä toinen toistaan heikkolaatuisempaa "ruokaa". Syyttävä sormi ei suinkaan kohdistu pelkkiin markettiruokiin, myös eläintarvikeliikkeissä on ihan suoranaista paskaa hyllyssä. Raivosta tutiseva samainen syyttävä sormi ei myöskään kohdistu pelkästään kuiva- tai purkkiruokiin - raakapakasteissakin on ihan älytöntä roskaa tarjolla!

Kun Birre ja Bea on aikanaan alottanut syömään pelkkää raakaa niin mukana ei ollut minkäänlaisia ravintolisiä. Käytin paljon valmiita aterioita, joita sekottelin monipuolisesti keskenään. Kiinnostus raakaruokintaa kohtaan on kuitenkin ollut aina iso ja sitä on tullut etsittyä ja luettua tietoa ja kokemuksia monista eri lähteistä. Ruokinta on matkalla muokkaantunut aika voimakkaasti.

Moni isokin taho suosittelee yleisesti mallia, jossa "lihaisia luita" on 60 % ruokamäärästä. Mun mielestä se on aina kuulostanu aika hurjalta ja sillä ohjeella kun ei saatu muuta aikaan kuin tukkoiset suolistot koirille niin on tullut kahlattua sinne vastavirtaan. Annan nyt ilmaista mainosta Katiskan suuntaan, josta olen poiminut viitteet valtaosin siihen miten koirat tällä hetkellä ruokitaan.

Katiskaa kritisoidaan paljon sen monelta osin täysin eriävästä tiedosta suhteessa näkyvimpiin tiedonjakajiin. Mutta Katiskassa asiat on myös perusteltu mun järkeen paremmin uppoavalla tavalla, useimmiten siihen kysymykseensä miksi? saa muitakin vastauksia, kuin että näin se nyt vaan kuule on ja niin se on aina ollut. Tätä aihetta käsittelevä tiedon ja pätemisen valtameri on järkyttävän kokoinen eikä täällä räpistellessä auta muu kuin poimia mukaan ne parhaiten perustellut ohjeet ja neuvot. Kunnes toisin todistetaan.

No miten Tuksu, PamPam ja Nipsu nyt sitten syövät ja miten ruoat valitaan? Olen yrittänyt valita mahdollisimman laadukkaita lihoja. Monia eri merkkejä on tullut kokeiltua ja jauhelihoissa nähty kaikkea aina niistä nesteisistä jännemössöistä niihin oikeesti jauhettuihin lihoihin, joissa silmämääräsestikin näkee lihapitoisuuden näyttävän keskisormea ihmisillekin suunnatuille jauhelihoille. Jos olisin todella rikas niin koirathan söis vaan lihatiskistä ostettuja fileitä, mutta sitä odotellessa teen vain parhaani saatavilla olevan valikoiman ja lompakon suomissa rajoissa. Lihoja mahdollisimman monipuolisesti ja mahdollisimman laadukkaita. Siipikarjaa, possua, nautaa, heppaa, lammasta, ankkaa ja mitä tahansa saakaan käsiin.


Luita menee melko vähän. Olen turvautunut Katiskasta löytyneeseen lauseeseen "Raakaruokinnassa kalsiumia saa riittävästi kun ruuassa on luita gramma per painokilo, tai kun ruokaan jauhetusta luusta saadaan kalsiumia noin 0,5 % ruuan märkäpainosta." Kerralla saatu määrä on yleensä reilusti tätä isompi, mutta luita ei syödä päivittäin. Kokonaissaanti myös on arviolta yleensä paljon tätä ohjetta isompi, mutta merkittävästi pienempi, kuin monen muun ohjeen mukainen luun määrä. Selkeetä? Ei niin.

Luina menee pääasiassa vaan "kovia" luita, ei juurikaan broileria. Ihan jo senkin takia, että niinkin saakelin tehotuotettu lintuparka on ihan helvetin kallista. Sellanen hötö maksaa jopa yli 3 €/kg (pahimmillaan yli 7 €/kg..), kun yleensä käyttämästäni eläintarvikeliikkeestä saa esimerkiksi lampaan luita hintaan 2,70 €/kg tai vaikkapa sian luita (yleensä kylkiluu tai selkäranka) alle 2 €/kg. Broisku on niin pehmeetä, ettei siitä kauheesti ole noille iloa. Liikkeen valikoimassa on myös ihan superlihaisia rustoja, joita myös tulee aika usein ostettua, vaikka siitä itse rustosta ei juurikaan suurta iloa ole. Mutta saapahan pureskella kunnon lihaa!

Kasvikunnan tuotteita menee hyvin vähän ja hyvin harvoin. Kun luun määrä on maltillinen niin vatsat on toimineet hyvin enkä ole nähnyt tarvetta kuitujen lisäämiselle. Uloste ei ole luista ja kakka luistaa hyvin. Jonkun mukaan myös luujauhoinen kakka on ihan ookoo, mutta mun mielestä tuntuu vähän hullulta tunkea kostesta suolistosta läpi hiekkaa ja hiekkapaperia. Jos saavat järsittäväksi isot luut niin teen usein saman päivän ruokaan mukaan pellavansiemenrouheesta puuron - varmuuden vuoksi. Useimmin kasvikunnan tuotteet koirille tulee mun omista ylijäämistä. Salaatit ja marjat menee koirille, jos on sattuneet jäämään kaappiin pyörimään.

Rasvaliukosten vitamiinien takia kalan ja/tai maksan syöttäminen olis tärkeetä. Bealla menee maha herkästi löysälle maksasta ja myönnän laiskuuteni, etten jaksa alkaa räpeltämään joka päivälle pientä määrää maksaa mukaan. Koirille suunnatuissa kalatuotteissa on muodostunut ongelmaksi mun heikko luotto niiden laatuun. Maalaisjärkeni mukaan kalasta saadaan niin iso osa ihmisten käyttöön, etten ymmärrä miten edes vahingossa sieltä jäisi jauhantaan muuta kuin tyyliin ruotoja ja päät. Kyllä nää jonkun verran niitäkin saa, mutta silti käytössä on ADE -liuos.


Muita lisäravinteita on C-vitamiini, öljyt (pellava- tai lohiöljy), ruusunmarjarouhe (käytän samaa myös itse, ei mitään tietoa onko siitä oikeesti mitään hyötyä, mutta ainakin se kuulostaa kivalta!), MSM, biotiini ja mukaan on tilattu myös monessa ei lähteessä sen tärkeyttä painotettu sinkki. Samainen sinkki tulee myös omaan käyttöön. Tänä kesänä koirat on saaneet myös pientä määrää valkosipulirouhetta. Toiset kehuu sen pitävän punkit poissa, toiset sanoo sen parantavan vastustuskykyä, toiset sanoo sen olevan koiran tappamista ja toiset sanoo sen olevan yhtä tyhjän kanssa. Koputan puuta, mutta toistaiseksi kolmen heinikoissa rymyävän punkkisaldo on pyöreä 0. Kyse voi myös olla tuurista, never know.

Ruokin siis parhaani mukaan monipuolisesti lihoilla, pienellä määrällä luita ja kohtuullisella arsenaalilla lisäravinteita. En ole vieläkään laskenut tarkkoja kokonaissaanteja Excel-taulukolla tai milligrammalleen - en koirien enkä omaani. Jaksan olla kiinnostunut uudesta tiedosta, kunhan se on hyvin perusteltua. Voin myös kääntää kelkkani täysin ympäri, kun joku oikesti näyttää miksi asia on jotenkin aivan toisella tavalla. Näin tein oman ruokavalioni kohdalla eikä paluuta ole.

Kaikesta huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että vähän sinne päin -tyylillä toteutettu raakaruokinta on parempi vaihtoehto kuin esimerkiki heikkolaatuinen kuivamuona. Jos ei lihatuotteiden ravintosisältöihin käy luottaminen niin vielä heikommin luotan kuivamuonien vastaaviin tietoihin. Jauhelihasta tai kunnolla lihaisesta luusta tai rustosta on mahdollista antaa edes jotain silmämääräistä arviota, mutta nappula on aina nappula. 

En tiedä mikä on se absoluuttinen totuus, mutta näillä nyt mennään kunnes toisin (taas) todistetaan. Facebookin aihetta käsittelevää ryhmää selailtuani oon tullu siihen tulokseen, etten mä edes kovin pahasti hifistele. Mun käyttämät lisäravinteet tuntuu olevan aika monella käytösssä ja uusia putkahtelee koko ajan. Jatkamme siis kehittymistä!

1 kommentti:

  1. Kattavan oloinen postaus ja aika samoilla ajatuksille mennään mekin :) Maalaisjärki kaikessa!

    VastaaPoista