lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ruoan pituinen treeni

Me ei olla viikkoihin tehty mitään kunnollista. Siis ihan aikuisten oikeesti MITÄÄN! Eiku ruokakupille päästäkseen Kaukon pitää tulla sivulle. Siinä se. Pitäisköhän lähteä kokeisiin? Vaikka kaikkien kolmen kanssa? MIKÄ MUA VAIVAA?!


Eilen illalla sain jostain pienen innostuspistoksen ja päätin antaa kaikille kolmelle ruoan pituisen treenin. Palkkana toimi siis lusikallinen kerrallaan kuppiin lätkitty sapuska.

Herra Nipsu aloitti. Koska meillä mulla ei intoa riittänyt kuitenkaan minkään uuden opeteluun niin otettiin vanhaa tuttua seuruuta. Ekan pätkän jälkeen olin valmis lyömään hanskat tiskiin - meijän bravuuri on pilalla! Kauko oli kyllä innokas, mutta haahuili ihan missä sattuu ja katteli ihan minne sattuu. Ja tietysti edisti ihan helvetisti.

Pujotin hanskat tiukemmin käteen ja kiljasin kunnon JESsin välittömästi kun Kauko edes sen puoli sekuntia seurasi oikein. En pyytänyt sitä mitenkään erikseen vaan halusin sen itse hakeutuvan siihen. Kolme nopeeta muistutusta riitti ja sitten marssittiinkin jo ihan koekelpoista seuruuta pitkin pihaa. Kuppi pidettiin koko ajan takapalkkana jo pitkään vaanineen edistämisongelman takia. Hakeutu takasin oikealle paikalle todella tehokkaasti.

Kauko teki myös minuutin paikallamakuuta. Tai siis mun päässä laskettua noin minuuttia. Ei minkään asteen ongelmaa - ainakaan tälleen ilman minkään sortin häiriötä. Millähän mä saisin rohkeutta viedä sen haastavempiin tilanteisiin? Toiset on tän ikäsen koiran kanssa tahkonu jo vaikka kuinka monet kokeet ja mä makuutan omaani turvallisella häiriöttömällä pihalla. ;)


Bea teki sivulletuloja ja pieniä seuruupätkiä. Se kiepsahtaa hirmu vauhdilla lähelle kiinni ja on intoa täynnä kuin heliumpallo. Mutta kun lähtee liikkeelle niin se seuraa onnellisena ehkä kymmenen metrin päässä. APUASAATANA!! Noh, edelleenkään mun into ei ihan niin korkeella ollu, että täysmittasen reenituokion olis jaksanu pitää, niin tehtiin sitten jotain muuta.

Tehtiin sitten jotain josta voi aksassa olla hyötyä ja Bea harjoitteli irtoamista. Pihalla olevaa kaivoa opeteltiin ensin kiertämään ja kun saatiin ideasta kiinni niin aloin pidentämään matkaa. Lopulta peruutin niin pitkälle kaivosta kuin vain pääsin ja Bea ampaisi hienosti matkaan kiertämään kohdettaan. Hieno suoritus neiti iilimadolta!

Bean kanssa otettiin myös kaukoja (heh heh). Järjestykset M-I-S ja I-M-S onnistui niin hienosti, etten välittänyt sitä sitten sen enempää hangata. Jos joku nyt vaan sujuu niin sitten se sujuu. Kun me osataan tätä kaikkea muuta kuin sitä seuruuta, niin jos käydään runnomassa väkisin ittemme alokkaasta läpi ja päästään sit ylempiin tekemään sitä kaikkea muuta kivaa? Kaukon kanssa sen sijaan aion jäädä ikuisuksi ajoiksi alokkaaseen, siellä on sitä seuruuta niin paljon eikä kauheesti muuta...


Kuka hitto on opettanut Birrelle oikean paikan perusasentoon? Koira joka on kohta kuusi ja puoli vuotta tullut perusasentoon aina ensimmäisellä yrittämällä poikittain mun eteen varpaiden päälle. Ja nyt se kiepsahti takaa (en ole ikinä onnistunut opettamaan sille sitä hienoa kiepsahdusta sivulle..) ja asettui aivan tasan oikealle paikalle mun vierelle. Olin ihan hämmentynyt, hyvä Tuksu! Askeltakaan ei otettu itse seuruuta, mutta useita kertoja löydettiin uudestaan ja uudestaan se oikea paikka.

Mitään vauhdikasta ei tehty Tuksun kanssa, koska se selvästi edelleen arkoo leikkaushaavaa. Nyt pystyy jo ihan sujuvasti hyppäämään sohvalle ja autoon, mutta selän asennosta näen, että joku siellä vähän vielä kiristelee. Mutta toi onkin aina ollut todella todella kipuherkkä koira. Beahan eleli alusta asti ihan sujuvasti haavansa kanssa ilman ongelmia, mutta Birre täytyi kantaa rappusissa ja nostaa autoon ensimmäiset päivät, sen verran lohduton ulvahdus kuului jos lähti itse yrittämään.

Haava noin muuten on parantunut oikein hyvin, ei ole punainen tai turvonnut, joten en usko haavassa sinänsä olevan mitään "vikaa". Tää koira nyt vaan on esimerkiksi Beaa herkempi kivulle ja sietää sitä huonosti. Omistajaansa tullut! Mutta nyt on haava hyvällä mallilla ja paranee kohinalla. Päästään jännittämään miten leikkaus tulee vaikuttamaan koiran käytökseen ja vointiin!

1 kommentti: